PSALMI 91

Korkeimman suojelus.

1. Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

1. Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

1. JOca corkeimman warjeluxes istu ja on Caickiwaldian warjosa.

1. JOca sen Corkeiman warieluxes istupi/ Ja sen Caickiualtian warion alla wipypi. (Joka sen Korkeimman warjeluksessa istuupi/ Ja sen Kaikkiwaltiaan warjon alla wiipyypi.)

2. se sanoo: Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.

2. Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

2. Hän sano HERralle: minun toiwon ja linnan minun Jumalan johonga minä uscallan.

2. Hen sanopi HERRALLE/ Minun Toiuon/ ia minun Linnan/ minun Jumalan/ ionga päle mine vskallan. (Hän sanoopi HERRALLE/ Minun toiwoni/ ja minun linnani/ minun Jumalani/ jonka päälle minä uskallan.)

3. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.

3. Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

3. Sillä hän pelasta minun wäijyjän paulasta ja wahingollisesta ruttotaudista.

3. Sillä hen pelastapi minun sijte Weijuuen Paulast/ ia sijte wahingolisesta Ruttotaudhista. (Sillä hän pelastaapi minun siitä wäijywän paulasta/ ja siitä wahingollisesta ruttotaudista.)

4. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

4. Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

4. Hän kynilläns sinua warjo ja sinun turwas on hänen sijpeins alla hänen totuudens on keihäs ja kilpi.

4. Henen pite Kynillens sinua warioman/ ia sinun Turuas pite oleman henen Sijpeins alla/ Henen Totudhens ombi Keihes ia Kilpi. (Hänen pitää kynillänsä sinua warjoaman/ ja sinun turwasi pitää oleman hänen siipeinsä alla/ Hänen totuutensa ompi keihäs ja kilpi.)

5. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,

5. Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

5. Ettes pelkäis yön cauhistust ja nuolia jotca päiwällä lendäwät.

5. Ettei sine pelkeisi sijte Öen Cauhistoxest/ ia nijste Noolista/ iotca Peiuelle lendeuet. (Ettei sinä pelkäisi sitä yön kauhistusta/ ja niistä nuolista/ jotka päiwällä lentäwät.)

6. et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.

6. Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

6. Sitä rutto joca pimeisä lijcku ja sairautta cuin puolipäiwänä turmele.

6. Sijte Ruttotaudhista ioca pimeisse iskepi/ Ja sijte Sairaudhest quin Polipeiuelle raatelepi. (Siitä ruttotaudista joka pimeässä iskeepi/ Ja siitä sairaudesta kuin puolipäiwällä raateleepi.)

7. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.

7. Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

7. Waicka tuhannen langeisit siwullas ja kymmenen tuhatta sinun oikiallas nijn ei se sinuun satu.

7. Waicka tuhatta langeisit sinun siwulles/ ia Kymmenen Tuhatta sinun Oikialles/ Nin eipe sen pidhe sinuhun sattuman. (Waikka tuhat lankeisi sinun siwullesi/ ja kymmenen tuhatta sinun oikeallesi/ Niin eipä sen pidä sinuhun sattumaan.)

8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. —

8. Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

8. Ja tosin sinä näet ilos silmilläs ja cadzot cuinga jumalattomalle costetan.

8. Ja tosin sinun pite Silmilles sinun Lustis näkemen/ ia catzoman quinga sen Jumalattoman se costetaan. (Ja tosin sinun pitää silmilläsi sinun lystisi näkemän/ ja katsomaan kuinka sen jumalattoman se kostetaan.)

9. Sillä: Sinä, Herra, olet minun turvani. — Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.

9. Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

9. Sillä HERra on sinun toiwos ja ylimmäinen on sinun turwas.

9. Sille ette se HERRA ombi sinun Toiuos/ Se Ylimeinen ombi sinun Turuas. (Sillä että HERRA ompi sinun toiwosi/ Se Ylimmäinen ompi sinun turwasi.)

10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.

10. Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

10. Ei sinua cohta mikän paha ja ei yhtän waiwa pidä sinun majaas lähestymän.

10. Eipe miten paha sinua cochta/ Ja ei ychten Witzausta pidhe sinun Maias lehestymen. (Eipä mitään pahaa sinua kohtaa/ Ja ei yhtään witsausta pidä sinun majaasi lähestymän.)

11. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.

11. Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

11. Sillä hän on andanut käskyn Engeleillens sinusta että he kätkewät sinua caikisa teisäs.

11. Sille hen on keskynandanut henen Engelillens sinusta/ Ette he sinua ketkeuet caikissa sinun Teisses. (Sillä hän on käskyn antanut hänen enkelillensä sinusta/ että he sinua kätkewät kaikissa sinun teissäsi.)

12. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.

12. Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

12. Että he candawat sinua käsisäns ettes jalcas kiween louckais.

12. Ette heiden pite käsisens sinun candaman/ Ettei sine Jalkas iongun Kiueen louckaisi. (Että heidän pitää käsissänsä sinua kantaman/ ettei sinä jalkaasi jonkun kiween loukkaisi.)

13. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. —

13. Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

13. Sinä käyt Lejonin ja kyykärmen päällä ja tallat nuoren Lejonin ja Drakin.

13. Jalopeuran ia Kykermen päle sinun pite keumen/ Ja tallaman sen Nooren Jalopeuran ia Lohikermen päle. (Jalopeuran ja kyykäärmeen päälle sinun pitää käymän/ ja tallaaman sen nuoren jalopeuran ja käärmeen päälle.)

14. Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.

14. Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

14. Että hän minua halais nijn minä hänen päästän hän tunde minun nimeni sentähden minä warjelen händä.

14. Ette hen minua halasi/ Nin mine henen vlospästen/ Hen tundepi minun Nimeni/ Senteden mine warielen hende. (että hän minua halasi/ Niin minä hänen ulospäästän/ Hän tunteepi minun nimeni/ Sentähden minä warjelen häntä.)

15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.

15. Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

15. Hän rucoile minua sentähden minä cuuldelen händä hänen tykönäns olen minä tuscasa sijtä minä hänen temman pois ja saatan hänen cunniaan.

15. Hen minua auxenshwta/ Sille mine hende cwldelen/ Henen tykenens mine olen Tuskassa/ sielde mine henen poistemman/ ia saatan henen Cunniahan. (Hän minua awuksensa huutaa/ Sillä minä häntä kuuntelen/ Hänen tykönänsä minä olen tuskassa/ sieltä minä hänen poistempaan/ ja saatan hänen kunniahan.)

16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.

16. Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.

16. Minä rawidzen hänen pitkällä ijällä ja osotan hänelle autuuteni.

16. Mine tadhon rauita henen pitkelle Iielle/ ia osotan henelle minun Terueyteni. (Minä tahdon rawita hänen pitkällä iällä/ ja osoitan hänelle minun terweyteni.)