PSALMI 10

Rukous, että Herra pelastaisi sorretut röyhkeistä jumalattomista.

1. Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

1. Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

1. MIxis HERra nijn cauwas menet ja tuscan ajalla sinus peität ?

1. MIxi sine HERRA/ nin ylencauas poismenet? ia tuskan aialla sinus peitet? (Miksi sinä HERRA/ niin ylenkauas poismenet? ja tuskan ajalla sinus peität?)

2. Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.

2. Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

2. Nijncauwan cuin jumalatoin wallidze täyty köyhän kärsiä käsitettäkön he heidän juonisans joita he ajattelewat.

2. Nincauan quin se Jumalatoin wallitze/ teuty sen kieuhen kersie/ he piteuet toinen toisens cansa/ ia etziuet pahoia Jonia. (Niinkauan kuin se jumalatoin wallitsee/ täytyy sen köyhän kärsiä/ ja pitäwät toinen toisensa kanssa/ ja etsiwät pahoja juonia.)

3. Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

3. Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

3. Sillä jumalatoin idze kersca oma mieliwaldans ahne siunaile idzens ja wihoitta HERRAN.

3. Sille se Jumalatoin itze oma mieliwaltans kerska/ ia se Ahne itzens siugnalepi/ ia pilcapi HERRA. (Sillä se jumalatoin itse omaa mieliwaltaansa kerskaa/ ja se ahne itsensä siunaileepi/ ja pilkkaapi HERRAA.)

4. Jumalaton sanoo ylvästellen: Ei hän kosta. Ei Jumalaa ole — siinä kaikki hänen ajatuksensa.

4. Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

4. Jumalatoin on corja ja wihainen ettei hän ketän tottele caikesa menosans ei hän Jumalata mixikän luule.

4. Se Jumalatoin on nin Coria ia wihainen/ ettei hen käten tottele/ caikesa henen menosans/ ei hen Jumala mixiken lwle. (Se jumalatoin on niin koria ja wihainen/ ettei hän kätensä tottele/ kaikessa hänen menossansa/ ei hän Jumalaa miksikään luule.)

5. Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

5. Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

5. Hän joutu tegoisans sinun duomios on caucana hänestä hän ylpeile caickein wihollistens edes.

5. Hen menepi ieriestens teghons cansa/ Sinun Domios ouat caukana heneste/ hen prucapi ylpiesti caikein wiholistens cansa. (Hän meneepi järjestänsä tekonsa kanssa/ Sinut tuomiosi owat kaukana hänestä/ hän pruukaapi ylpeästi kaikkein wihollistensa kanssa.)

6. Hän sanoo sydämessään: En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen.

6. Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

6. Sillä hän puhu sydämesäns: en minä ikänäns cukisteta eikä coscan hätä ole.

6. Sille nin hen puhupi sydhemesens/ En mine ikenens cukisteta/ ei ensingen coskan häte ole. (Sillä niin hän puhuupi sydämessänsä/ En minä ikänänsä kukisteta/ ei ensinkään koskaan hätä ole.)

7. Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

7. Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

7. Jonga suu on täynäns kirouxia cawalutta ja wiettelystä hänen kielens saatta waiwan ja työn.

7. Jonga Sw ombi teunens kirouxia/ caualutta ia wiettelutta/ Henen Kielens waiuan ia töön matkan saatta. (Jonka suu ompi täynnänsä kirouksia/ kawaluutta ja wiettelystä/ Hänen kielensä waiwan ja työn matkaan saattaa.)

8. Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

8. Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

8. Hän istu ja wäijy cartanoisa murhataxens sala wiatoinda hänen silmäns pala köyhän puoleen.

8. Hen istu ia weiupi Cartanoissa/ ette hen sala murhais sen wighattoman/ Henen Silmens kiehuuat sen Kieuhen polehen. (Hän istuu ja wäijyypi kartanoissa/ että hän salaa murhaisi sen wiattoman/ Hänen silmänsä kiehuwat sen köyhän puolehen.)

9. Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

9. Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

9. Hän wäijy sala nijncuin Lejoni luolasans hän wäijy radollista käsittäxens ja hän käsittä hänen cosca hän temma sen werckoijns.

9. Hen weiju salasijas/ ninquin Jalopeura henen Lolosans/ hen weiju site Radholista käsitexens/ Ja hen mös henen käsitte/ coska hen temma sen werckoins. (Hän wäijyy salasijassa/ niinkuin jalopeura hänen luolassansa/ hän wäijyy sitä raadollista käsittääksensä/ Ja hän myös hänen käsittää/ koska hän tempaa sen werkkoinsa.)

10. Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

10. Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

10. Hän paisca ja polke alas ja sysä köyhän wäkiwallalla maahan.

10. Hen paiska ia alaspolke/ ia mahansyseie sen kieuhen wäkiuallalla. (Hän paiskaa ja alas polkee/ ja maahan sysää sen köyhän wäkiwallalla.)

11. Hän sanoo sydämessään: Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe.

11. Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

11. Sillä hän sano sydämesäns: Jumala on hänen unhottanut ja werhannut caswons ei hän ikänäns näe.

11. Sille hen sanopi Sydhemesens/ Jumala ombi sen vnoctanut/ ia werhannut Casuonsa/ Ei hen ikenens näe. (Sille hän sanoopi sydämessänsä/ Jumala ompi sen unohtanut/ ja werhonnut kaswonsa/ Ei hän ikänänsä näe.)

12. Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.

12. Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

12. Nouse sijs HERra Jumala ylönnä kätes ja älä köyhä unhota.

12. NOuse sis yles HERRA Jumala/ ylenne sinun kätes/ Ele site kieuhe vnodha. (Nouse siis ylös HERRA Jumala/ ylennä sinun kätesi/ Älä sitä köyhää unohda.)

13. Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: Et sinä kosta?

13. Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

13. Mixi jumalatoin pilcka Jumalata ja sano sydämesäns: et sinä sitä tottele ?

13. Mixi se Jumalatoin/ Jumalata pilcapi/ ia sydhemesens sanopi/ Etzine site tottele? (Miksi se jumalatoin/ Jumalata pilkkaapi/ ja sydämessänsä sanoopi/ Et sinä sitä tottele?)

14. Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

14. Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

14. Cadzo sijs: sillä sinä näet tuscat ja surut se on sinun käsisäs sinuun köyhä idzens luotta ja sinä olet orwoilasten holhoja.

14. Catzo sis/ Sille sine näet tuskat ia surut/ Se on sinun käsises/ Sinun päles se kieuhe itzens lootta/ ia sine olet Oruoilasten Holhoia. (Katso siis/ Sillä sinä näet tuskat ja surut/ Se on sinun käsissäsi/ Sinun päällesi se köyhä itsensä luottaa/ ja sinä olet orpolasten holhooja.)

15. Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.

15. Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

15. Särje jumalattoman käsiwarsi ja edzi pahutta nijn ei suingan hänen jumalattomuttans sijtte löytä.

15. Särie sen Jumalattoman käsiuarsi/ ia etzi site pahutta/ nin eisuingan henen Jumalattudhens sijtte leute. (Särje sen jumalattoman käsiwarsi/ ja etsi sitä pahuutta/ niin ei suinkaan hänen jumalattomuutensa siitä löydä.)

16. Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

16. Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

16. HERra on Cuningas aina ja ijancaickisest pacanat pitä häwiämän hänen maastans.

16. Se HERRA ombi Kuningas aina ia ijancaikisesta/ ne Pacanat pite häwiemen henen Maastans. (Se HERRA ompi kuningas aina ja iankaikkisesti/ ne pakanat pitää häwiämän hänen maastansa.)

17. Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,

17. Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

17. Köyhäin halauxen sinä HERra cuulet heidän sydämens on wahwa että sinun corwas sijtä otta waarin.

17. Ninen kieuhein halauxen sine HERRA cwlet/ heiden Sydhemens on wissi/ ette sinun Coruas sijte waarinottapi. (Niiden köyhän halauksen sinä HERRA kuulet/ heidän sydämensä on wissi/ että sinun korwasi siitä waarin ottaapi.)

18. auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.

18. Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.

18. Ettäs oikeuden saatat orwoille ja köyhille ettei ihminen enä ylpeile heitä wastan maan päällä.

18. Ettes oikiudhes saattat Oruoille ia kieuhille/ Ettei Inhiminen enembi angaroitzisi ( heite wastan ) maan päle. (Ettäs oikeutesi saatat orwoille ja köyhille/ Ettei ihminen enempi ankaroitsisi (heitä wastaan) maan päällä.)