PSALMI 77

Lohdullinen katsaus menneisyyteen.

1. Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi.

1. Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle.

1. Assaphin Psalmi Jeduthunin edestä edelläweisattapa.

1. Yxi Assaphin Psalmi Jeduthun edest edelweisattapa. (Yksi Asaphin psalmi Jeduthun edestä edeltäweisattawa.)

2. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.

(H77:2) Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

2. MInä huudan änelläni Jumalata Jumalata minä huudan ja hän cuuldele minua.

2. MIne hwdhan änelleni Jumalan tyge/ Jumalan tyge mine hwdhan/ ia hen cwldelepi minun. (Minä huudan äänelläni Jumalan tykö/ Jumalan tykö minä huudan/ ja hän kuunteleepi minun.)

3. Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.

2. Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

3. Minun hätä ajallani edzin minä HERra minun käten on yöllä ojettu ja ei lacka: sillä ei minun sielun salli händäns lohdutetta.

3. Minun häte aialani HERRA mine etzin/ Minun Käten on öölle vlosoijettu/ ia ei lacka/ Sille ettei minun Sielun salli hendens lohutta. (Minun hätäajallani HERRAA minä etsin/ Minun käteni on yöllä ulosojennettu/ ja ei lakkaa/ Sillä ettei minun sieluni salli häntänsä lohduttaa.)

4. Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.

3. Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

4. Cuin minä murheisani olen nijn minä ajattelen Jumalan päälle cuin minun sydämen on ahdistuxes nijn minä puhun. Sela.

4. Quin mine murheisani olen/ nin mine aiatelen Jumalan päle/ Quin minun Sydhemen ombi adhistoxes/ nin mine puhun. Sela. (Kuin minä murheissani olen/ niin minä ajattelen Jumalan päälle/ Kuin minun sydämeni ompi ahdistuksessa/ niin minä puhun. Sela.)

5. Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.

4. Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

5. Sinä pidät minun silmäni että he walwowat minä olen nijn woimatoin etten minä woi puhua.

5. Sine pidhet minun Silmeni ette he waluouat/ Mine olen nin woimatoin/ ettei mine puhua woi. (Sinä pidät minun silmäni, että he walwowat/ Minä olen niin woimaton/ ettei minä puhua woi.)

6. Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.

5. Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

6. Minä ajattelen wanhoja aicoja endisitä wuosia.

6. Mine aiattelen sen wanhan aian päle/ Ninen entisten woten päle. (Minä ajattelen sen wanhan ajan päälle/ niiden entisten wuotten päälle.)

7. Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:

6. Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

7. Minä ajattelen yöllä minun candelettani ja puhun minun sydämelleni ja minun hengen tutki.

7. Mine aiattelen minun Candeleni päle öölle/ ia puhun minun Sydhemelleni/ ia minun Hengen tutkipi. (Minä ajattelen minun kanteleeni päälle yöllä/ ja puhun minun sydämelleni/ ja minun hengeni tutkiipi.)

8. Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?

7. Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

8. Heittänekö Jumala pois ijancaickisest ja ei yhtän armo sillen osottane ?

8. Puuttuneko ratki henen Laupiudhens ijancaikisesta? Ja ongo sille Lupauxella io Loppu? (Puuttuneeko ratki hänen laupeutensa iankaikkisesti? Ja onko sillä lupauksella jo loppu?)

9. Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?

8. Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

9. Puuttuneco hänen laupiudens: ja olleco lupauxella jo loppu ?

9. Ongo sis Jumala vnoctanut Armolinen olla? ia kijnnisulkenut henen Laupiudhens/ wihansa woxi? Sela. (Onko siis Jumala unohtanut armollinen olla? ja kiinni sulkenut hänen laupeutensa/ wihansa wuoksi? Sela.)

10. Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.

9. Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

10. Ongo Jumala unhottanut olla armollinen ? ja sulkenut hänen laupiudens wihans tähden ? Sela.

10. Mutta quitengin mine sanoin/ Sillens mine itzeni sairautan/ Se ylimeisen oikia käsi woipi caikia muutta. (Mutta kuitenkin minä sanoin/ Sillens minä itseni sairautan/ Se ylimmäisen oikea käsi woipi kaikkia muuttaa.)

11. Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.

10. Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

11. Minä sanoin: se minua waiwa waan ylimmäisen oikia käsi woi caicki muutta.

11. Senteden mine muistan HERRAN Töidhen päle/ Ja mine aiattelen sinun entisten Ihmeites päle. (Sentähden minä muistan HERRAN töiden päälle/ ja minä ajattelen sinun entisten ihmeittesi päälle.)

12. Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.

11. Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

12. Sentähden minä muistan HERran töitä ja minä ajattelen sinun endisiä ihmeitäs.

12. Ja puhun caikista sinun Töistes/ ia sanon sinun Teghoistas. (Ja puhun kaikista sinun töistäsi/ ja sanon sinun teoistasi.)

13. Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.

12. Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

13. Ja puhun caikista sinun töistäs ja sanon sinun tegoistas.

13. Poisheittenekö Jumala ijancaikisesta/ ia ei ychten Armo sillä osottane? (Pois heittäneekö Jumala iankaikkisesti/ ja ei yhtään armoa sillä osoitttane?)

14. Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?

13. Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

14. Jumala sinun ties on pyhä cusa on nijn wäkewätä Jumalata cuin sinä olet ?

14. Jumala sinun Ties ombi pyhe/ Cussa on nin wäkeue Jumala quin sine olet? (Jumala sinun tiesi ompi pyhä/ Kussa on niin wäkewä Jumala kuin sinä olet?)

15. Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.

14. Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

15. Sinä olet se Jumala joca ihmeitä teke sinä osotit woimas Canssain seas.

15. Sinepe olet se Jumala/ ioca Ihmeite tekepi/ sine osotit woimas Canssain seas. (Sinäpä olet se Jumala/ joka ihmeitä tekeepi/ sinä osoitit woimasi kansain seassa.)

16. Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.

15. Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

16. Sinä lunastit Canssas woimallisest Jacobin ja Josephin lapset. Sela.

16. Sine lunastit Canssas woimalisest/ Ne Jacobin ia Josephin Lapset. Sela. (Sinä lunastit kansasi woimallisesti/ Ne Jakobin ja Josephin lapset. Sela.)

17. Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.

16. Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

17. Wedet näit sinun Jumala wedet näit sinun ja wapisit ja sywydet pauhaisit.

17. Ne Wedhet näit sinua Jumala/ ne Wedhet näit sinua/ ia ikeuoitzit/ ia ne Syueydhet messesit. (Ne wedet näit sinua Jumala/ ne wedet näit sinua/ ja ikäwöitsit/ ja ne sywyydet messasit (pauhasit).)

18. Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.

17. Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

18. Paxut pilwet caasit wettä pilwet jylisit ja nuolet lensit secaan.

18. Ne paxut Piluet vloswodhit wette/ Ne Piluet iylisit ia ne Noolet lensit sihen secaan. (Ne paksut pilwet uloswuodatit wettä/ Ne pilwet jylisit ja ne nuolet lensit siihen sekaan.)

19. Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.

18. Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

19. Se jylisi taiwasa ja sinun leimauxes wälkyi maan pijrin päälle maa lijckui ja wärisi sijtä.

19. Se iylisi Taiuasa/ ia sinun Leimauxes welkyi Maan pirin päle/ Maa sijte lijckui ia wärisi. (Se jylisi taiwaassa/ ja sinun leimauksesi wälkkyi maan piirin päällä/ Maa siitä liikkui ja wärisi.)

20. Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.

19. Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

20. Sinun ties oli meresä ja sinun polcus olit suurisa wesisä ja ei sinun jälkiäs kengän huomainnut.

20. Sinun Ties oli Meres/ ia sinun Polghus olit swris Wesis/ ia eipe sinun askeldas kengen homainut. (Sinun tiesi oli meressä/ ja sinun polkusi olit suurissa wesissä/ ja eipä sinun askeltasi kenkään huomannut.)

21. Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.

20. Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.

21. Sinä weit Canssas nijncuin lammaslauman Mosexen ja Aaronin cautta.

21. Sine weit sinun Canssas ninquin Lammasten Lauman/ Mosesen ia Aaronin cautta. (Sinä weit sinun kansasi niinkuin lammasten lauman/ Moseksen ja Aaronin kautta.)