PSALMI 131

Nöyrä tyytyminen Jumalan armoon.

1. Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät.

1. Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

1. Dawidin weisu corkeimmas Chuoris. HERra ei minun sydämen ole corja eikä minun silmäni ole ylpiä engä waella suurisa asioisa jotca minulle työlät owat.

1. Yxi Dauidin Weisu corkeimas Choris. HERRA/ eipe minun Sydhemen ole coria/ Eike minun Silmeni ylpie ole/ enge waella swris asiois/ iotca minulle ylenpaltiset ouat. (Yksi Dawidin weisuu korkeimmassa kuorissa. HERRA/ eipä minun sydämeni ole korea/ Eikä minun silmäni ylpeä ole/ enkä waella suurissa asioissa/ jotka minulle ylenpalttiset owat.)

2. Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa.

2. Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

2. Cosca en minä minun sieluani asettanut ja waikittanut nijn minun sielun tuli wieroitetuxi nijncuin lapsi äitistäns wieroitetan.

2. Coska em mine pannut Sieluani ia hilinyt/ Nin minun Sielun tuli wieroitetuxi/ Ninquin Lapsi Eitestens wieroitetaan. (Koska en minä pannut sieluani ja hillinnyt/ Niin minun sieluni tuli wieroitetuksi/ Niinkuin lapsi äidistänsä wieroitetaan.)

3. Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.

3. Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

3. Israel toiwocan HERran päälle hamast nyt ja ijancaickiseen.

3. Israel toiuocan HERRAN päle/ hamast nyt ia ijancaikisehen. (Israel toiwokaan HERRAN päälle/ hamasta nyt ja iankaikkisehen.)