PSALMI 106

Herran uskollisuus, Israelin uskottomuus.

1. Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

1. Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

1. KIittäkät HERra: sillä hän on hywä ja hänen laupiudens pysy ijancaickisest.

1. KIjtteket HERRA/ Sille hen on Armachtaia/ Ja henen Laupiudhens pysypi ijancaikisesta. (Kiittäkäät HERRA/ Sillä hän on armahtaja/ Ja hänen laupeutensa pysyypi iankaikkisesti.)

2. Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

2. Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

2. Cuca taita puhua HERran suuria töitä ja ylistä caickia hänen kijtettäpiä tecojans ?

2. Cuca taita vlospuhua HERRAN swret Töödh? ia yliste caiki henen Kijtoliset Teghonsa? (Kuka taitaa ulospuhua HERRAN suuret työt? ja ylistaa kaikki hänen kiitolliset tekonsa?)

3. Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!

3. Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

3. Autuat owat jotca käskyn pitäwät ja aina oikein tekewät.

3. Autuat ouat ne/ iotca Keskyn piteuet/ ia aina Oikein tekeuet. (Autuaat owat ne/ jotka käskyn pitäwät/ ja aina oikein tekewät.)

4. Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,

4. Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

4. HERra muista minua sen armos peräst jongas Canssalles luwannut olet osota meille apus.

4. HERRA muista minun päleni/ sen Armos perest/ iongas sinun Canssalles luuanut olet/ Osota meille sinun apusi. (HERRA muista minun päälleni/ sen armon perästä/ jonkas sinun kansallesi luwannut olet/ Osoita meille sinun apusi.)

5. että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.

5. Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

5. Että me näkisim walittuides menestyxen ja iloidzisim että sinun Canssas menesty ja kerscaisim meitäm sinun perimises cansa.

5. Ette me näkisim sinun Uloswalitudhes Mötekeumisen/ ia meiten iloitta/ Ette sinun Canssas menestypi/ ia meiten kerskaisim sinun Perimises cansa. (Että me näkisimme sinun uloswalittujesi myötäkäymisen/ ja meidän iloita/ että sinun kansasi menestyypi/ ja meitän kerskaisimme sinun perimisesi kanssa.)

6. Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.

6. Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

6. Me teim syndiä meidän Isäim cansa me teim wäärin ja olemma ollet jumalattomat.

6. Me synditeimma ynne meiden Isein cansa/ me wärin teimmä/ ia olema Jumalattomat olluet. (Me syntiä teimme ynnä meidän isäin kanssa/ me wäärin teimme/ ja olemme jumalattomat olleet.)

7. Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.

7. Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

7. Ei meidän Isäm tahtonet ymmärtä Egyptis sinun ihmeitäs eikä muistanet sinun suurta laupiuttas ja olit meren tykönä tottelemattomat nimittäin punaisen meren tykönä

7. Euet meiden Iset Egyptis tactonuet sinun Ihmeites ymmertä/ Eike muistanuet sinun swren Laupiuxes päle/ Ja olit Meren tykene tottelemattomat/ nimittein sen punaisen Meren tykene. (Eiwät meidän isät Egyptissä tahtoneet sinun ihmeitäsi ymmärtää/ eikä muistaneet sinun suuren laupeutesi päälle/ Ja olit meren tykönä tottelemattomat/ nimittäin sen Punaisen Meren tykönä.)

8. Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

8. Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

8. Mutta hän autti heitä hänen nimens tähden nijn että hän woimans osotti.

8. Mutta hen autti heite/ henen Nimens teden/ Nin ette hen Woimans osotti. (Mutta hän autti heitä/ hänen nimensä tähden/ Niin että hän woimansa osoitti.)

9. Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.

9. Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

9. Ja hän uhcais punaista merta nijn se cuiwi ja wei heitä sywyden läpidze nijncuin corwesa.

9. Ja hen vhkasi sen Punaisen Meren/ Nin se quiuettui/ Ja wei heite sen Sywydhen lepitze/ ninquin iongun Coruen lepitze. (Mutta hän uhkasi sen Punaisen meren/ Niin se kuiwettui/ Ja wei heitä sen sywyyden läwitse/ niinkuin jonkun korwen läwitse.)

10. Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

10. Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

10. Ja wapahti heitä nijden käsistä jotca heitä wihaisit ja lunasti heitä wihollistens käsistä.

10. Ja wapachti heite ninen käsiste/ iotca heite wihasit/ ia lunasti heite Wiholisteins käsiste. (Ja wapahti heitä niiden käsistä/ jotka heitä wihasit/ ja lunasti heitä wihollistensa käsistä.)

11. Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.

11. Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

11. Ja wedet upotit heidän wainollisens nijn ettei yxikän eläwäxi jäänyt.

11. Ja ne Wedhet vpotit heiden wainolisens/ Nin ettei yxiken eleuexi ienyt. (Ja ne wedet upotit heidän wainollisensa/ Niin ettei yksikään eläwäksi jäänyt.)

12. Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.

12. Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

12. Silloin he uscoit hänen sanans ja weisaisit hänen kijtoxens.

12. Silloin he vskoit henen Sanans päle/ Ja weisasit henen Kijtoxens. (Silloin he uskoit hänen sanansa päälle/ Ja weisasit hänen kiitoksensa.)

13. Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.

13. Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

13. Mutta he unhotit pian hänen hywät työns ja ei odottanet hänen neuwons.

13. Mutta pian he vnodhit henen hyuet tööns/ Ja euet odhottanuet henen Neuuoansa. (Mutta pian he unohdit hänen hywät työnsä/ Ja eiwät odottaneet hänen neuwoansa.)

14. Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.

14. He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

14. Ja he kiehuit himosa corwesa ja kiusaisit Jumalata erimaasa.

14. Ja he kehuit Himossa sijnä Coruesa/ ia kiusasit Jumalata sijnä Erimaas. (Ja he kehuit himossa siinä korwessa/ ja kiusasit Jumalata siinä erämaassa.)

15. Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

15. Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

15. Mutta hän andoi heille heidän anomisens ja lähetti heille kyllä sijhenasti että he ilgoitit.

15. Mutta hen annoi heille heiden anomisens/ ia lehetti heille kylle/ Sihenasti ette he sijte ilghoitit. (Mutta hän antoi heille heidän anomisensa/ ja lähetti heille kyllä/ Siihenasti että he siita iloitit.)

16. Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

16. Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

16. Ja he carcaisit Mosesta wastan leirisä Aaronita HERran pyhä wastan.

16. Ja he yleskarkaisit Mosest wastan Scantzissa/ Aaronin sen HERRAN Pyhen wastan. (Ja he ylöskarkaisit Mosesta wastaan skantzissa (leirissä)/ Aaronin sen HERRAN pyhän wastaan.)

17. Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.

17. Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

17. Maa aukeni ja nieli Dathanin ja peitti Abiramin joucon.

17. Maa aukeni/ ia ylesnieli Dathan ia peitti sen Abyronin Joukon. (Maa aukeni/ Ja ylösnieli Dathan ja peitti sen Abyronin joukon.)

18. Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.

18. Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

18. Ja tuli syttyi heidän joucoisans ja liecki poltti jumalattomat.

18. Ja Tuli ylessyttyi heiden Jouckoins seas/ Se Liecki ylespolti ne Jumalattomat. (Ja tuli ylössyttyi heidän joukkoinsa seassa/ Se liekki ylöspoltti ne jumalattomat.)

19. He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;

19. He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

19. He teit wasican Horebis ja cumarsit walettua cuwa.

19. He teit ydhen Wasican Horebis/ ia cumarsit site walettuta Cuua. (He teit yhden wasikan Horebissa/ ja kumarsit sitä walettua kuwaa.)

20. he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

20. Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

20. Ja he muuttelit heidän cunnians härjän muoton joca heiniä syö.

20. Ja he mwttelit heiden Cunnians/ ychten Härien motohon/ quin Heinie sööpi. (Ja he muuttelit heidän kunniansa/ yhteen härän muotohon/ kuin heiniä syöpi.)

21. He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

21. He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

21. He unhotit Jumalan heidän wapahtajans joca oli nijn suuria töitä tehnyt Egyptis.

21. He vnodhit Jumalan heiden Wapachtaians/ Joca nin swria Töite tehnyt oli Egyptis. (He unohdit Jumalan heidän wapahtajansa/ Joka niin suuria töitä tehnyt oli Egyptissä.)

22. ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.

22. Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

22. Ihmeitä Hammin maalla ja hirmuisia töitä punaisesa meresä.

22. Ihmeite Hamin maalla/ ia hirmulisia Töite sijnä Punaises Meres. (Ihmeitä Hamin maalla/ ja hirmullisia töitä siinä Punaisessa Meressä.)

23. Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

23. Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

23. Ja hän sanoi heitä hucuttawans ellei Moses hänen walittuns sitä rangaistusta estänyt olis kääten hänen hirmuisuttans ettei hän ratki heitä cadottanut.

23. Ja hen sanoi/ Ette hen tactoi heite hucutta/ Ellei Moses henen Uloswalittuns site Rangaistost estenyt olisi/ poiskäten henen hirmuisudhens/ ettei hen ratki heite cadhottanut. (Ja hän sanoi/ että hän tahtoi heitä hukuttaa/ Ellei Moses hänen uloswalittunsa sitä rangaistusta estänyt olisi/ poiskääntäen hänen hirmuisuutensa/ ettei hän ratki heitä kadottanut.)

24. He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

24. Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

24. Ja he cadzoit sen carskin maan ylön eikä usconet hänen sanans.

24. Ja he ylencatzoit sen Carskin Maan/ Eike vskonuet henen Sanans päle. (Ja he ylenkatsoit sen karskin maan/ eikä uskoneet hänen sanansa päälle.)

25. He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.

25. Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

25. Ja napisit heidän majoisans eikä ollet cuuliaiset HERran änelle.

25. Ja napisit heiden Maioisans/ eike ollut cwliaiset HERRAN änelle. (Ja napisit heidän majoissansa/ eikä ollut kuuliaiset HERRAN äänelle.)

26. Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,

26. Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

26. Ja hän nosti kätens heitä wastan maahan lyödäxens heitä corwesa.

26. Ja hen ylesnosti Kätens heite wastan/ Ette hen heite mahanlöis Coruessa. (Ja hän ylösnosti kätensä heitä wastaan/ että hän heitä maahanlöisi korwessa.)

27. kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.

27. Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

27. Ja heittäxens heidän siemenens pacanain secaan ja hajottaxens heitä maacundijn.

27. Ja heitteis heiden Siemenens Pacanain secaan/ Ja haiotais heite Makundihin. (Ja heittäisi heidän siemenensä pakanain sekaan/ ja hajoittaisi heitä maakuntiin.)

28. He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

28. Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

28. Ja he ryhdyit BaalPeorijn ja söit cuolluitten epäjumalitten uhreista.

28. Ja he ryhdhyit sihen Baalpeorin/ Ja söit nijste coolluiten Epeiumalitten wffreista. (Ja he ryhdyit siihen baalpeoriin/ Ja söit niistä kuolleitten epäjumalten uhreista.)

29. He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

29. Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

29. Ja wihoitit hänen heidän töilläns nijn julmistui myös rangaistus heidän secaans.

29. Ja wihoitit Henen heiden Töillens/ nin iulmistui mös Rangaistus heiden secaans. (Ja wihoitit hänen heidän töillensä/ niin julmistui myös rangaistus heidän sekaansa.)

30. Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.

30. Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

30. Nijn Pinehas astui edes ja lepytti sen asian nijn rangaistus lackais.

30. Nin Pinehas edesastui/ ia lepytti sen syyn/ Nin se Rangaistos lackaisi. (Niin Pinehas edesastui/ ja lepytti sen syyn/ niin se rangaistus lakkaisi.)

31. Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.

31. Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

31. Ja se luettin hänelle wanhurscaudexi sugusta sucuun ijancaickisest.

31. Ja se luettin henelle Wanhurskaudhexi/ sughusta ia sucuhun ijancaikisesta. (Ja se luettiin hänelle wanhurskaudeksi/ suwusta sukuhun iankaikkisesti.)

32. He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

32. Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

32. Ja he wihoitit hänen rijtaweden tykönä ja waiwaisit Mosesta pahoin.

32. Ja he wihoitit henen Rijtawedhen tykene/ Ja Mosen he sangen waiuasit. (Ja he wihoiti hänen riitaweden tykönä/ Ja Mosen he sangen waiwasit.)

33. Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

33. Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

33. Sillä he saatoit murhellisexi hänen sydämens nijn että hän sanoisans exyi.

33. Sille he haikiutit henen Sydhemens/ nin ette mutomat sanat henelde laskettin. (Sillä he haikiutit hänen sydämensä/ niin että muutamat sanat häneltä laskettiin.)

34. He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

34. Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

34. Eikä he hucuttanet nijtä pacanoita cuin HERra cuitengin heille käskenyt oli.

34. Eike he hucuttanuet nijte Pacanoita/ quin HERRA quitengin heille keskenyt oli. (Eikä he hukuttaneet niitä pakanoita/ kuin HERRA kuitenkin heille käskenyt oli.)

35. vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.

35. Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

35. Waan secoitit heitäns pacanain secaan ja opit heidän töitäns.

35. Waan he secoitit heitens Pacanain secaan/ ia opit heiden Töitens. (Waan he sekoitit heitänsä pakanain sekaan/ ja opit heidän töitänsä.)

36. He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.

36. Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

36. Ja palwelit heidän epäjumalitans ne yllytit heitä pahennuxijn.

36. Ja paluelit heiden Epeiumaloitans/ Ne yllytit heite Pahenoxihin. (Ja palwelit heidän epäjumaloitansa/ Ne yllytit heitä pahennuksiin.)

37. Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.

37. Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

37. Ja he uhraisit heidän poicans ja tyttärens perkeleille.

37. Ja he wffrasit heiden Poicans/ ia Tytterens Perkeleille. (Ja he uhrasit heidän poikansa/ ja tyttärensä perkeleille.)

38. He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

38. Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

38. Ja wuodatit wiattoman weren heidän poicains ja tytärdens weren jotca he uhraisit Cananerein epäjumalille nijn että maa weren wigoista turmeltin.

38. Ja vloswodhatit wighattoman weren/ heiden Poicains ia Tyttereins weren/ iotca he wffrasit nijlle Cananein Epeiumaloille/ Nin ette se maa werenwighoista turmeltijn. (Ja uloswuodatit wiattoman weren/ heidän poikainsa ja tyttäreinsä weren/ jotka he uhrasit niille Kanaanin epäjumaloille/ niin että se maa werenwioista turmeltiin.)

39. Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.

39. Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

39. Ja hieroit heitäns omisa töisäns ja teit huoria heidän tegoisans.

39. Ja hieroit heitens omissa Töisens/ Ja hooriateit heiden Tecoins cansa. (Ja hieroit heitänsä omissa töissänsä/ ja huoriateit heidän tekoinsa kanssa.)

40. Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.

40. Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

40. Nijn julmistui HERran wiha Canssans päälle ja hän cauhistui hänen perimistäns.

40. Nin iulmastui se HERRAN wiha/ henen Canssans ylitze/ ia hen cauhistui henen Perimiseens. (Niin julmistui se HERRAN wiha/ hänen kansansa ylitse/ ja hän kauhistui hänen perimiseensä.)

41. Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

41. Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

41. Ja hyljäis ne pacanoitten käsijn että ne wallidzit heitä jotca heitä wihaisit.

41. Ja ylenannoi ne Pacanoiten käsihin/ Ette ne ylitze heiden wallitzit/ iotca heite wihasit. (Ja ylenantoi ne pakanoitten käsiin/ että ne ylitse heidän wallitsit/ jotka heitä wihasit.)

42. Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.

42. Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

42. Ja heidän wihollisens ahdistit heitä ja he painettin heidän kättens ala.

42. Ja heiden Wiholisens adhistit heite/ Ja he alaspainettijn heiden käteins ala. (Ja heidän wihollisensa ahdistit heitä/ Ja he alaspainettiin heidän käteinsä alla.)

43. Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.

43. Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

43. Hän monaist heitä pelasti mutta he wihoitit hänen neuwoillans ja he wähenit pahain tecoins tähden.

43. Hen pelasti heite mondakerta/ Mutta he wihoitit henen heiden Neuuoins cansa/ Ja he wähenyit heiden pahaintecoins teden. (Hän pelasti heitä monta kertaa/ Mutta he wihoitit hänen heidän neuwonsa kanssa/ ja he wähennyti heidän pahain tekoinsa tähden.)

44. Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.

44. Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

44. Ja hän näki heidän tuscans cosca hän heidän walituxens cuuli.

44. Ja hen näki heiden Tuskans/ coska hen heiden walituxens cwli. (Ja hän näki heidän tuskansa/ koska hän heidän walituksensa kuuli.)

45. Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

45. Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

45. Ja muisti hänen lijttons cuin hän heidän cansans tehnyt oli ja catui sitä suurest laupiudestans.

45. Ja muisti henen Lijtoins päle/ quin hen heiden cansans tehnyt oli/ ia site hen catui henen swresta Laupiudhestans. (Ja muisti hänen liittoinsa päälle/ kuin hän heidän kanssansa tehnyt oli/ ja sitä hän katui hänen suuresta laupeudestansa.)

46. Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

46. Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

46. Ja andoi heidän armon löytä caickein edes cuin heitä fanginnet olit.

46. Ja annoi heite armoitetta/ caikein edes/ quin heite Fanginuet olit. (Ja antoi heitä armoitettaa/ kaikkein edessä/ kuin heitä wanginneet olit.)

47. Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.

47. Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

47. Auta meitä HERra meidän Jumalam ja coco meitä pacanoista että me kijttäisim sinun pyhä nimes ja kehuisim sinun kijtostas.

47. Auta meite HERRA meiden Jumalan/ ia cocouta meite Pacanoista/ Ette me kijteisim sinun pyhe Nimees/ ia kehuisim sinun Kijtoxesas. (Auta meitä HERRA meidän Jumalani/ ja kokoa meitä pakanoista/ että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi/ ja kehuisimme sinun kiitoksessasi.)

48. Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: Amen. Halleluja!

48. Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

48. Kijtetty olcon HERRA Israelin Jumala ijancaickisudesta nijn ijancaickisuteen ja sanocan caicki Canssa Amen Halleluja.

48. Kijtetty olcoon se HERRA Israelin Jumala/ ijancaikisudhesta nin ijancaikisutehen/ Ja sanocan caiki Canssat/ Amen. Halleluia. (Kiitetty olkoon se HERRA Israelin Jumala/ iankaikkisuudesta niin iankaikkisuutehen/ ja sanokaan kaikki kansat/ Amen. Halleluja.)