PSALMI 88

Valitus ja rukous suurimmassa hädässä.

1. Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: Sairaus; esrahilaisen Heemanin mietevirsi.

1. Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi.

1. Psalmi Corahn lasten weisu edelläweisattapa radollisten heickoudesta Hemanin sen Esrahitin oppi.

2. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

(H88:2) Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

2. HERRA Jumala minun wapahtajan minä huudan yöllä ja päiwällä sinun edesäs.

1. HERRA Jumala minun Wapactaian/ Mine hwdhan öölle ia peiuelle sinun edhesses. (HERRA Jumala minun wapahtajain/ Minä huudan yöllä ja päiwällä sinun edessäsi.)

3. Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

2. Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

3. Anna minun rucouxen sinun etees tulla callista corwas minun huutoni puoleen.

2. Anna minun Rucouxen sinun etees tulla/ Callista sinun Coruas minun Hwtoni poleen. (Anna minun rukoukseni sinun eteesi tulla/ Kallista sinun korwasi minun huutoni puoleen.)

4. Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.

3. Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

4. Sillä minun sielun on surkiutta täynäns ja minun elämän on juuri liki Helwettiä.

3. Sille minun Sielun ombi surkiutta teunens/ ia minun Elemen on iuri liki Heluettite. (Sillä minun sieluni ompi surkeutta täynnänsä/ ja minun elämän on juuri liki helwettiä.)

5. Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

4. Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

5. Minä olen arwattu nijnen caltaisexi jotca Helwettijn menewät minä olen nijncuin se mies jolla ei yhtän apua ole.

4. Mine olen aruattu ninen caltaisexi/ iotca Heluettijn meneuet/ Mine olen ninquin se Mies/ iolla ei ychten Apua ole. (Minä olen arwattu niiden kaltaiseksi/ jotka helwettiin menewät/ Minä olen niinkuin se mies/ jolla ei yhtään apua ole.)

6. Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

5. Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

6. Minä macan hyljättynä cuolluitten seas nijncuin haawoitetut jotca haudasa macawat joita et sinä sillen muista ja jotca kädestäs eroitetut owat.

5. Mine macan ylenannettu ninen Coollutten seas/ ninquin ne Haauoitut/ iotca Haudhasa macauat/ ioita et sine sillen muista/ ia iotca sinun kädhestes poiseroitetut ouat. (Minä makaan ylenannettuna niiden kuolleitten seassa/ niinkuin haawoitetut/ jotka haudassa makaawat/ joita et sinä silleen muista/ ja jotka sinun kädestäsi pois eroitetut owat.)

7. Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

6. Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

7. Sinä olet minun painanut alemmaiseen caiwoon pimeyteen ja sywyteen.

6. Sine olet minun alaspainanut sihen alemaisen Caiuohon/ pimeytehen ia syueytehen. (Sinä olet minun alaspainanut siihen alimmaiseen kaiwohon/ pimeyteen ja sywyytehen.)

8. Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.

7. Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

8. Sinun hirmuisudes ahdista minua ja pacotta minua sinun alloillas. Sela.

7. Sinun hirmusudhes adhistapi minua/ ia packopi minua sinun Alloilas. Sela. (Sinun hirmuisuutesi ahdistaapi minua/ ja pakottaapi minua sinun aalloillasi. Sela.)

9. Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

8. Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

9. Sinä eroitit cauwas minun ystäwäni minusta sinä olet minun tehnyt heille cauhistuxexi minä macan fangittuna etten minä woi päästä ulos.

8. Cauuas sine poiseroitit minun ysteueni minusta/ sine olet minun tehnyt heillen Cauhistoxexi/ mine macan fangittuna/ ettei mine woi vlospäste. (Kauas sinä pois eroitit minun ystäwäni minusta/ sinä olet minun tehnyt heillen kauhistukseksi/ minä makaan wangittuna/ ettei minä woi ylöspäästä.)

10. Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

9. Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

10. Minun caswoni on surkia radollisuden tähden HERra minä rucoilen sinua jocapäiwä minä hajotan käteni sinun puolees.

9. Minun Casuoni ombi surkia Radholisudhen teden/ HERRA/ mine sinua iocapeiue auxenihwdhan/ Mine vlosoienan käteni sinun polees. (Minun kaswoni ompi surkea raadollisuuden tähden/ HERRA/ minä sinua jokapäiwä awukseni huudan/ Minä ylösojennan käteni sinun puoleesi.)

11. Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.

10. Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

11. Teetkös sijs ihmeitä cuolluitten seasa eli nousewatco cuollet sinua kijttämän ? Sela.

10. Teekös sis Ihmeit ninen Coollutten seasa? Eli ylesnouseuatko ne Coolluet sinua kijttemehen? Sela. (Teetkös siis ihmeitä niiden kuolleitten seassa? Eli ylösnousewatko ne kuolleet sinua kiittämähän? Sela)

12. Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?

11. Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

12. Luetellango haudoisa sinun hywyttäs ? ja sinun wacuuttas cadotuxesa ?

11. Yleslukeneco iocu Haudhoissa sinun Hywyttes? ia sinun Wacuttas cadhotuxesa. (Ylöslukeneeko joku haudoissa sinun hywyyttäsi? ja sinun wakuuttasi kadotuksessa.)

13. Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

12. Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

13. Tutango sinun ihmes pimiäsä ? eli sinun wanhurscaudes sijnä maasa josa caicki unhotetan ?

12. Tutahango sinun Ihmees pimiesse? Eli sinun Wanhurskaudhes sijnä Maasa/ iossa caiki vnhotetaan? (Tutaanko sinun ihmeesi pimeässä? Eli sinun wanhurskautesi siinä maassa/ jossa kaikki unhoitetaan?)

14. Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

13. Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

14. Mutta minä huudan sinua HERra ja minun rucouxen tule warahin sinun etees.

13. Mutta mine hwdhan sinun tyges HERRA/ ia minun Rucouxen tule warahan sinun etees. (Mutta minä huudan sinun tykösi HERRA/ ja minun rukoukseni tulee warhain sinun eteesi.)

15. Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

14. Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

15. Mixis HERra heität pois minun sieluni ja peität caswos minulda ?

14. Mixis HERRA poisheittet minun Sielun/ ia peitet sinun Casuos minulda? (Miksis HERRA poisheität minun sieluni/ ja peität sinun kaswosi minulta?)

16. Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

15. Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

16. Minä olen radollinen ja wäetöin että minä nijn hyljätty olen minä kärsin sinun hirmuisuttas että minä lähes epäilen.

15. Mine olen Radholinen ia wäetöin/ ette mine nin poishylietty olen/ Mine kersin sinun Hirmuisuttas/ ette mine lehes epelisin. (Minä olen raadollinen ja wäetöin (woimaton)/ että minä niin pois hyljätty olen/ Minä kärsin sinun hirmuisuuttasi/ että minä lähes epäilisin.)

17. Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.

16. Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

17. Sinun julmudes tule minun päälleni sinun pelcos likistä minua.

16. Sinun iulmauxes minun ylitzeni keuuet sinun pelkeyxes minua likisteuet. (Sinun julmauksesi minun ylitseni käywät sinun pelkäyksesi minua likistäwät.)

18. Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

17. Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

18. Ne saartawat minua jocapäiwä nijncuin wesi ja ynnä minua pijrittäwät.

17. Ne minun ymberilaskeuat iocapeiue ninquin Wesi/ ia ynne minua ymberi piritteuet. (Ne minun ympärilaskewat jokapäiwä niinkuin wesi/ ja ynnä minua ympäri piirittäwät.)

19. Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

18. Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

19. Sinä teet että minun ystäwäni ja lähimmäiseni ercanewat cauwas minusta ja minun tuttawilleni olen minä pimeydes.

18. Sine teet ette minun Ysteueni ia Lehimeiseni/ ia minun Tuttauani wedhexet cauuas minusta/ sencaltaisen Surkiudhen teden. (Sinä teet että minun ystäwäni ja lähimmäiseni/ ja minun tuttawani wetäytywät kauas minusta/ senkaltaisen surkeuden tähden.)