1 luku

Mooses puhuu kansalle erämaavaelluksen tapahtumista.

1. Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui kaikelle Israelille, tuolla puolella Jordanin, erämaassa, Aromaassa, vastapäätä Suufia, Paaranin, Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin välillä.

1. Nämät ovat ne sanat, mitkä Moses puhui koko Israelille, tällä puolella Jordania korvessa, sillä kedolla Punaisen meren kohdalla, Paranin,ja Tophelin, ja Labanin, ja Hatserotin ja Disahabin vaiheella,

1. NÄmät owat ne sanat cuin Moses puhui coco Israelille tuolla puolen Jordanin corwes sillä kedolla punaisen meren cohdalla Paranin Tophelin Labanin Hazerothin ja Disahabin waihel.

2. Hoorebista on yksitoista päivänmatkaa, Seirin vuoriston tietä, Kaades-Barneaan.

2. Yksitoistakymmentä päiväkuntaa Horebista, sitä tietä Seirin vuoren kautta niin KadesBarneaan asti.

2. Yxitoistakymmendä päiwäcunda Horebist sitä tietä Seirin wuoren cautta nijn Cades Barnean asti.

3. Neljäntenäkymmenentenä vuotena, yhdennessätoista kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen heille puhua.

3. Ja tapahtui neljäntenäkymmenentenä vuonna, ensimäisenä päivänä, ensimäisellä kuukaudella toistakymmentä, että Moses puhui Israelin lapsille kaikki, mitä Herra hänen käski heille puhua.

3. Ja se tapahtui neljändenäkymmendenä wuonna ensimäisnä päiwänä yhdellä toistakymmenellä Cuucaudella nijn puhui Moses Israelin lapsille caicki cuin HERra hänen käski heille puhua.

4. Tämä tapahtui sen jälkeen, kuin hän oli voittanut Siihonin, amorilaisten kuninkaan, joka asui Hesbonissa, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, joka asui Astarotissa, Edrein luona.

4. Sittekuin hän oli lyönyt Sihonin Amorilaisten kuninkaan, joka Hesbonissa asui, niin myös Ogin, Basanin kuninkaan, joka Astarotissa Edreissä asui,

4. Sijttecuin he olit lyönet Sihonin Amorrerein Cuningan joca Hesbonis asui nijn myös Oggin Basanin Cuningan joca Astarothis ja Edreis asui.

5. Tuolla puolella Jordanin, Mooabin maassa, Mooses alkoi selittää tätä lakia, sanoen:

5. Tällä puolella Jordania, Moabin maalla, rupesi Moses selittämään tätä lakia ja sanoi:

5. SIllä puolen Jordanin Moabiterein maalla rupeis Moses selittämän tätä lakia ja sanoi:

6. Herra, meidän Jumalamme, puhui meille Hoorebilla näin: 'Te olette jo tarpeeksi kauan olleet tämän vuoren vaiheilla;

6. Herra meidän Jumalamme puhui meille Horebissa, sanoen: te olette jo kyllä kauvan olleet tällä vuorella;

6. HERra meidän Jumalam puhui meille Horebin wuorella sanoden: te oletta jo kyllä cauwan ollet tällä wuorella.

7. kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa tykö Aromaahan, Vuoristoon, Alankomaahan, Etelämaahan ja Merenrannikolle, kanaanilaisten maahan ja Libanoniin, aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka.

7. Kääntäkäät teitänne ja menkäät matkaan Amorilaisten vuorelle, ja kaikkein heidän läsnä asuvaistensa tykö, kedoilla, vuorella ja laaksossa, etelämaalle, ja meren satamissa, Kanaanin maalle ja Libanoniin, hamaan suuren Phratin virran tykö.

7. Käändäkät teitän ja mengät matcan Amorrerein wuorelle ja caickein heidän läsnä asuwaistens tygö kedoilla wuorella ja laxos etelän päin ja meren satamoin päin Canaan maalle ja Libanon wuorelle haman sen suuren Phratin wirran tygö.

8. Katso, minä annan maan teidän valtaanne; menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisillensä.'

8. Katso, minä annoin teille maan, joka on teidän edessänne: menkäät ja omistakaat se maa, niinkuin Herra teidän isillenne Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi, antaaksensa sen heille ja heidän siemenellensä heidän jälkeensä.

8. Cadzo minä annoin teille maan joca on teidän edesän mengät ja omistacat se nijncuin HERra teidän Isillen Abrahamille Isaachille ja Jacobille wannoi andaxens sen heille ja heidän siemenellens heidän jälkens.

9. Ja minä puhuin teille silloin sanoen: 'Minä en jaksa yksin kantaa teitä.

9. Ja minä puhuin teille silloin, sanoen: en minä voi yksinäni kantaa teitä.

9. NIin minä sanoin teille silloin: en minä woi yxinäni canda teitä.

10. Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, ja katso, teidän lukunne on tänä päivänä niinkuin taivaan tähtien.

10. Sillä Herra teidän Jumalanne on lisännyt teitä, niin että te tänäpänä olette niin monta, kuin tähdet taivaassa.

10. Sillä HERra teidän Jumalan on lisännyt teitä nijn että te tänäpän oletta nijn monda cuin tähdet taiwas

11. Lisätköön Herra, teidän isienne Jumala, teitä vielä tuhatkertaisesti ja siunatkoon teitä, niinkuin hän on teille puhunut.

11. Herra teidän isäinne Jumala lisätköön teitä vielä monta tuhatta kertaa enempi, ja siunatkoon teitä, niinkuin hän teille sanonut on.

11. ( HERra teidän Isäin Jumala lisätkön teitä wielä monda tuhatta kerta enä ja siunatcon teitä nijncuin hän teille sanonut on )

12. Mutta kuinka minä voin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, joka minulla on teistä ja teidän riitelemisistänne?

12. Kuinka minä yksinäni voin kantaa senkaltaisen vaivan, kuorman ja riidan teiltä?

12. Cuinga minä yxinäni woin canda sencaltaisen waiwan cuorman ja rijdan teildä.

13. Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäväisiä ja tunnettuja miehiä jokaisesta sukukunnastanne, niin minä asetan heidät teidän päämiehiksenne.'

13. Valitkaat teistänne toimelliset ja ymmärtäväiset miehet, jotka teidän suvustanne tunnetut ovat, ja minä asetan heitä teidän päämiehiksenne.

13. Walitca teistän toimelliset ja ymmärtäwäiset miehet jotca teidän sugustan tutut owat ja minä asetan heitä teidän päämiehixen.

14. Te vastasitte minulle ja sanoitte: 'Se on hyvä, mitä sinä ehdotat tehtäväksi.'

14. Niin te vastasitte minua, sanoen: se on hyvä asia, josta puhut tehdäkses.

14. Nijn te wastaisitte minulle sanoden: se on hywä asia jostas puhut tehdäxes.

15. Silloin minä otin teidän sukukuntienne päämiehet, jotka olivat viisaita ja tunnettuja miehiä, ja asetin heidät teidän päämiehiksenne, tuhannen-, sadan-, viidenkymmenen- ja kymmenenjohtajiksi, ja päällysmiehiksi sukukuntiinne.

15. Niin minä otin ylimmäiset teidän suvuistanne, toimmelliset ja tunnetut miehet, ja asetin teille päämiehiksi, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälle, ja esimiehiksi sukukunnissanne.

15. Nijn otin minä ne ylimmäiset teidän sugustan toimelliset ja tutut miehet ja asetin teille päämiehixi tuhannen sadan wijdenkymmenen ja kymmenen päälle ja wircamiehixi teidän sucucunnisan.

16. Ja silloin minä käskin teidän tuomareitanne sanoen: 'Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa.

16. Ja minä käskin tuomareille silloin, sanoen: kuulkaat teiden veljiänne, ja tuomitkaat oikein jokaisen miehen ja hänen veljensä vaiheella, ja hänen muukalaisensa vaiheella.

16. Ja minä käskin teidän duomareillen silloin sanoden: cuulcat teidän weljejän ja duomitca oikein jocaidzen miehen ja hänen weljens ja muucalaisten waihella.

17. Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin; älkää peljätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan. Mutta asia, joka on teistä liian vaikea, lykätkää minulle, kuullakseni sen.'

17. Ei teidän pidä katsoman kenenkään muotoa tuomiossa, vaan kuulkaat niin pientä, kuin suurtakin: älkäät peljätkö kenenkään muotoa; sillä tuomio on Jumalan: vaan se asia, mikä teille on raskas, antakaat tulla minun eteeni, kuullakseni sitä.

17. Ei teidän pidä cadzoman yhdengän muodon jälken duomios waan cuulcat nijn sitä piendä cuin suurtakin ja älkät peljätkö kenengän muoto: sillä duomio on Jumalan. Waan jos jocu asia on teille rascas nijn andacat minulle tiettäwäxi sitä cuullaxeni.

18. Ja silloin minä annoin teille käskyt kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.

18. Ja minä käskin teitä siihen aikaan kaikista, mitä teidän tekemän piti.

18. Näin käskin minä teitä sijhen aican caikist cuin teidän tekemän piti.

19. Niin me lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme koko sen suuren ja peljättävän erämaan kautta, jonka te olette nähneet, amorilaisten vuoriston tietä, niinkuin Herra, meidän Jumalamme, oli käskenyt meitä, ja tulimme Kaades-Barneaan.

19. Niin me läksimme Horebista, ja vaelsimme kaiken sen suuren ja hirmuisen korven lävitse, jonka te nähneet olette Amorilaisten vuoren tiellä, niinkuin Herra meidän Jumalamme meille käski. Ja tulimme KadesBarneaan.

19. NIin me läxim Horebista ja waelsimme caiken se corwen läpidze ( joca on suuri ja hirmuinen nijncuin te nähnet oletta ) sillä tiellä Amorrerein wuoren tygö nijncuin HERra meidän Jumalan meille käskenyt oli ja tulimme CadesBarneaan.

20. Silloin minä sanoin teille: 'Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Herra, meidän Jumalamme, meille antaa.

20. Niin sanoin minä teille: te olette tulleet Amorilaisten vuoreen asti, jonka Herra meidän Jumalamme antaa meille.

20. Nijn sanoin minä teille: te olette tullet Amorrerein wuorelle jonga HERra meidän Jumalan anda meille.

21. Katso, Herra, sinun Jumalasi, antaa maan sinun valtaasi. Mene ja ota se omaksesi, niinkuin Herra, sinun isiesi Jumala, on sinulle puhunut; älä pelkää äläkä arkaile.'

21. Katso sitä maata sinun edessäs, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on, mene, ja omista se niinkuin Herra sinun isäis Jumala sinulle sanonut on: älä pelkää, älä myös hämmästy.

21. Cadzo sitä maata sinun edesäs jonga HERra sinun Jumalas sinulle andanut on mene ja omista se sinulles nijncuin HERra sinun Isäis Jumala sinulle sanonut on älä pelkä älä myös hämmästy.

22. Silloin te astuitte kaikki minun eteeni ja sanoitte: 'Lähettäkäämme miehiä edellämme tutkimaan maata ja antamaan meille tietoja tiestä, jota meidän on sinne mentävä, ja kaupungeista, joihin me tulemme.'

22. Ja te tulitte kaikki minun tyköni, ja sanoitte: lähettäkäämme miehet meidän edellämme vakoomaan maata, ja meille asiaa ilmoittamaan, ja tietä, jota meidän sinne menemän pitää, ja kaupungeita, joihin meidän tuleman pitää.

22. Ja te tulitta caicki minun tygöni ja sanoitte: lähettäkäm miehet meidän edelläm wacoiman maata ja meille sana saattaman cuta tietä me sinne menem ja ne Caupungit joihinga meidän menemän pitä.

23. Tämä puhe oli minun silmissäni hyvä, ja minä otin kaksitoista miestä teidän keskuudestanne, yhden jokaisesta sukukunnasta.

23. Ja se asia kelpasi minulle: niin otin minä kaksitoistakymmentä miestä teidän seastanne, jokaisesta sukukunnasta yhden.

23. Se minulle kelpais nijn otin minä caxitoistakymmendä miestä teidän seastan jocaidzesta sucucunnasta yhden.

24. Nämä lähtivät ja nousivat vuoristoon ja tulivat Rypälelaaksoon ja vakoilivat maata.

24. Ne menivät matkaansa, ja astuivat vuorelle, ja tulivat Eskolin ojaan asti, ja vakosivat sen.

24. Cosca ne menit matcaans ja waelsit mäille ja tulit Escolin wirran tygö nijn wagoit he sen.

25. Ja he ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille ja antoivat meille tietoja ja sanoivat: 'Maa, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä.'

25. Ja ottivat maan hedelmästä myötänsä ja toivat meille, ja ilmoittivat meille asian, ja sanoivat: maa on hyvä, jonka Herra meidän Jumalamme meille antaa.

25. Ja otit maan hedelmäst cansans ja toit meille andaden meille wastauxen jällens ja sanoit: maa on hywä jonga HERra meidän Jumalam meille anda.

26. Mutta te ette tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan.

26. Mutta ette tahtoneet mennä sinne, vaan olitte vastahakoiset Herran teidän Jumalanne sanalle,

26. Mutta et te tahtonet mennä sinne waan olitte wastahacoiset HERRAN

27. Ja te napisitte teltoissanne ja sanoitte: 'Sentähden että Herra vihaa meitä, vei hän meidät pois Egyptin maasta, antaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät.

27. Ja napisitte majoissanne ja sanoitte: Herra on meille vihainen, ja on tuonut meitä ulos Egyptin maalta, antaaksensa meitä Amorilaisten käsiin, hukutettaa.

27. Ja napisitte teidän majoisan ja sanoitte: HERra on meille wihainen ja on tuonut Egyptin maalda andaxens meitä Amorrerein käsijn hucutetta.

28. Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja; näimmepä siellä anakilaisiakin.'

28. Kuhunka me menemme? Meidän veljemme ovat peljättäneet meidän sydämemme, sanoen: se kansa on suurempi ja pitempi meitä, ja ne kaupungit ovat suuret ja varustetut taivaasen asti: olemme myös nähneet siellä Enakin pojat.

28. Cuhunga me menem? meidän weljem owat peljättänet meidän sydämem sanoden: se Canssa on suurembi ja corkeambi meitä ja ne Caupungit owat suuret ja wahwat ulottuwaiset taiwaseen olemma me myös nähnet siellä Enakin lapset.

29. Niin minä vastasin teille: 'Älkää säikähtykö älkääkä peljätkö heitä.

29. Ja minä sanoin teille: älkäät hämmästykö, älkäät myös peljästykö heitä;

29. Ja minä sanoin teille: älkät peljästykö älkät myös hämmästykö heitä:

30. Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan niinkuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä

30. Sillä Herra teidän Jumalanne käy teidän edellänne, ja sotii teidän edestänne, niin kuin hän myös tehnyt on Egyptissä teille teidän silmäinne edessä,

30. Sillä HERra teidän Jumalan käy teidän edellän ja soti teidän edestän nijncuin hän myös tehnyt on Egyptis teille teidän silmäin edes.

31. ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'

31. Ja korvessa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra sinun Jumalas on sinun kantanut, niinkuin mies kantaa poikansa, kaikella sillä tiellä, jota te vaeltaneet olette, siihenasti kuin te tälle paikalle tulitte.

31. Ja corwes josa sinä olet nähnyt cuinga HERra sinun Jumalas on sinun candanut nijncuin Isä canda poicans caikella sillä tiellä jota te waeldanet oletta sijhenasti cuin te tälle paicalle tulitte.

32. Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne,

32. Vaan ette siitä lukua pitäneet, uskoa Herran teidän Jumalanne päälle,

32. Waan et te sijtä lucua pitänet uscoa HERran teidän Jumalan päälle.

33. joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat: yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, ja päivällä pilvessä.

33. Joka kävi tiellä teidän edellänne, tiedustamaan leirin paikkaa, yöllä tulessa, osoittaen teille tietä jota te kävitte, ja päivällä pilvessä.

33. Joca käwi teidän edellän osottaman leirin paicka yöllä tulesa osottaden teille tietä cuin te käwitte ja päiwällä pilwes.

34. Kun Herra kuuli teidän puheenne, vihastui hän ja vannoi sanoen:

34. Koska Herra kuuli teidän huutonne, vihastui hän ja vannoi, sanoen:

34. Cosca HERra cuuli teidän huuton wihastui hän ja wannoi sanoden:

35. Totisesti, ei kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannut antaa teidän isillenne,

35. Ei yksikään tästä pahasta sukukunnasta pidä näkemän sitä hyvää maata, jonka minä olen vannonut, antaakseni teidän isillänne,

35. Ei yxikän tästä pahasta sucucunnasta pidä näkemän sitä hywä maata josta minä olen wannonut andaxeni heidän Isillens.

36. ei kukaan, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika; hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsillensa minä annan sen maan, johon hän on astunut, sentähden että hän on uskollisesti seurannut Herraa.'

36. Paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, hän näkee sen, hänelle minä annan sen maan, jonka päälle hän astunut on, ja myös hänen lapsillensa, että hän uskollisesti seurasi Herraa.

36. Paidzi Calebi Jephunnen poica hän näke sen hänelle minä annan sen maan jonga päällä hän astunut on ja myös hänen lapsillens että hän uscollisest seurais HERra.

37. Myöskin minuun Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: 'Et sinäkään sinne pääse.

37. Ja Herra vihastui myös minulle teidän tähtenne, et sinäkään sinne tule;

37. Ja HERra wihastui myös minulle teidän tähten ja sanoi: et sinäkän sinne tule.

38. Joosua, Nuunin poika, joka sinua palvelee, hän pääsee sinne; vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi.

38. Vaan Josua Nunin poika, sinun palvelias, hän tulee sinne: vahvista häntä; sillä hänen pitää asettaman Israelin perimykseensä.

38. Waan Josua Nunin poica sinun palwelias hän tule wahwista händä: sillä hänen pitä jacaman Israelin perimyxen.

39. Ja teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa.

39. Ja teidän lapsenne, jotka te sanoitte saaliiksi tulevan, ja teidän poikanne, jotka ei tänäpänä tiedä hyvää eli pahaa, he tulevat sinne, ja minä annan sen heille, ja heidän pitää sen omistaman.

39. Ja teidän lapsen jotca te sanoitte saalixi tulewan ja teidän poican jotca ei tänäpänä tiedä hywä eli paha he sinne tulewat ja minä annan sen heildä omistetta.

40. Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan, Kaislameren tietä.'

40. Vaan palatkaat te ja menkäät korpeen, Punaisen meren tietä.

40. Waan teitin palaitcat ja mengät corpeen sitä tietä punaisen meren päin.

41. Silloin te vastasitte ja sanoitte minulle: 'Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan niinkuin Herra, meidän Jumalamme, on meitä käskenyt.' Ja te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon.

41. Niin te vastasitte ja sanoitte minulle: me olemme rikkoneet Herraa vastaan: me menemme ja sodimme, niinkuin Herra meidän Jumalamme meille käskenyt on. Kuin te siis valmiit olitte, jokainen sota-aseinensa, ja ynseydessä menitte vuorelle,

41. NIin te wastaisit ja sanoitta minulle: me olem rickonet HERra wastan me menem ja sodim nijncuin HERra meidän Jumalam meille käskenyt on. Cosca te sijs walmit olitta jocainen sotaaseinens ja pyydittä mennä wuorelle.

42. Mutta Herra sanoi minulle: 'Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä antautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän keskellänne; älkää tehkö niin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä.'

42. Sanoi Herra minulle: sano heille: ei teidän pidä sinne menemän, eikä myös sotiman, sillä en minä ole teidän kanssanne, ettette lyötäisi teidän vihollistenne edessä.

42. Sanoi HERra minulle: sano heille ettei he mene sinne eikä myös sodi: sillä en minä ole teidän cansan ettet te lyödäis teidän wiholisildan.

43. Ja minä puhuin teille, mutta te ette kuulleet, vaan niskoittelitte Herran käskyä vastaan ja lähditte ylimielisesti vuoristoon.

43. Koska minä näin teille sanoin, niin ette kuulleet minua, vaan olitte Herran sanalle vastahakoiset, ja olitte röyhkeät menemään vuorelle.

43. Cosca minä näitä teille sanoin nijn et te cuullet minua waan olitta HERran sanalle wastahacoiset ja rohkeisitte mennä wuorelle.

44. Ja amorilaiset, jotka asuvat siinä vuoristossa, lähtivät teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa, niinkuin mehiläiset tekevät, ja hajottivat teidät Seirissä, ja aina Hormaan asti.

44. Niin läksivät Amorilaiset, jotka vuorella asuivat, teitä vastaan, ja ajoivat teitä takaa niinkuin kimalaiset tekevät, ja löivät teitä maahan Seirissä Hormaan asti.

44. Nijn läxit Amorrerit jotca wuorella asuit teitä wastan ja ajoit teitä taca nijncuin kimalaiset tekewät ja löit teitä maahan Seiris Horman asti.

45. Niin te palasitte ja itkitte Herran edessä. Mutta Herra ei kuullut teidän huutoanne, ei kuunnellut teitä.

45. Kuin te sieltä palasitte ja itkitte Herran edessä, niin ei Herra tahtonut kuulla teidän ääntänne, eikä korviinsa ottanut.

45. Cuin te sieldä palaisitte ja itkitte HERran edes nijn ei HERra tahtonut cuulla teidän ändän eikä corwins ottanut.

46. Ja teidän täytyi viipyä Kaadeksessa se pitkä aika, minkä siellä viivyitte.

46. Niin olette te olleet Kadeksessa kauvan aikaa, niiden päiväin luvun jälkeen, kuin te viivyitte siellä (odottain vakoojia).

46. Nijn olitta te Cadexes cauwan.