PSALMI 78

Israelin entisten vaiheiden varoittavia opetuksia.

1. Yxi Assaphin Opetus. (Yksi Asaphin opetus.)

1. Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

1. Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

1. Assaphin opetus. CUule minun Canssan minun Lakin callistacat teidän corwan minun suuni sanoin.

2. CWle minun Canssan minun Lakini/ Callistacat teiden Coruanna minun Swni Sanain tyge. (Kuule minun kansani minun lakini/ Kallistakaat teidän korwanne minun suuni sanain tykö.)

2. Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

2. Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

2. Minä awan suuni sananlascuun ja wanhat tapauxet mainidzen.

3. Mine auaian minun Swni Sananlaskon/ ia wanhat Tapauxet mainitzen. (Minä awajan minun suuni sananlaskuun/ ja wanhat tapaukset mainitsen.)

3. Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

3. Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

3. Jotca me cuullet olemma ja tiedämme ja meidän Isäm meille jutellet owat.

4. Jotca me cwlleet olema ia tiedhemme/ ia meiden Isenne meille iutelluet ouat. (Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme/ ja meidän isämme meille jutelleet owat.)

4. sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

4. Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

4 Etten me sitä salais heidän lapsildans jotca tulewat julistain HERran kijtoxita ja hänen woimans ja ihmeitäns jotca hän on tehnyt.

5. Ettei me site salaisi heiden Lapsildans/ iotca Jelkentuleuaiset ouat/ Waan iulghistaman HERRAN kijtoxet ia henen Woimans ia Ihmeens/ iotca hen tehnyt on. (Ettei me sitä salaisi heidän lapsiltansa/ jotka jälkeentulewaiset owat/ Waan julkistaman HERRAN kiitokset ja hänen woimansa ja ihmeensä/ jotka hän tehnyt on.)

5. Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

5. Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

5 HÄn sääsi todistuxen Jacobis ja andoi Lain Israelis jonga hän käski meidän Isäm opetta heidän lapsillens.

6. Hen ylesoiensi ydhen Todhistoxen Jacobis/ ia annoi ydhen Lain Israelis/ Jonga hen keski meiden Isillen opetta heiden Lapsillens. (Hän ylösojensi yhden todistuksen Jakobissa/ ja antoi yhden lain Israelissa/ jonka hän käski meidän isillen opettaa heidän lapsillensa.)

6. että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

6. Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

6 Että wastatulewaiset oppisit ja lapset jotca wielä syndywät.

7. Ette ne Jelkentuleuaiset oppisit/ ia ne Lapset/ iotca wiele syndymen pite. (Että ne jälkeentulewaiset oppisit/ ja ne lapset/ jotka wielä syntymän pitää.)

7. Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

7. Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

7 Cuin he caswawat että hekin myös ilmoitaisit lapsillens.

8. Quin he ylestuleuat/ Ette hekin mös sen ilmoitaisit heiden Lapsillens. (Kuin he ylöstulewat/ että hekin myös sen ilmoittaisit heidän lapsillensa.)

8. Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

8. Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

8 Että he panisit toiwons Jumalaan ja ei unhodais Jumalan tecoja ja pidäisit hänen käskyns.

9. Ette he panisit Toiuonsa Jumalan päle/ Ja ei vnoctaisit Jumalan teghot/ ia henen Keskyns pidheisit. (Että he panisit toiwonsa Jumalan päälle/ ja ei unohtaisit Jumalan teot/ ja hänen käskynsä pitäisit.)

9. Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

9. Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

9 Ja ei tulis nijncuin heidän Isäns huikendelewa ja cangia sucu joca ei wahwistanut sydändäns ja heidän hengens ei rippunut uscollisest Jumalasa.

10. Ja ei tulisit ninquin heiden Isens/ yxi kirrinen ia cangia Sucu/ ioca ei wahuistanut sydhemens/ Ja heiden Hengens eipe vskolisesta rippunut Jumalasta. (Ja ei tulisit niinkuin heidän isänsä/ yksi kirrinen ja kankea suku/ joka ei wahwistanut sydämensä/ Ja heidän henkensä eipä uskollisesti riippunut Jumalasta.)

10. Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

10. Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

He kiusaisit Jumalata sydämisäns anoden ruoca heidän sielullens.

11. Ninquin ne * Ephraimin Lapset/ harniskoitut/ Joutzella ambuit/ poislangesit * Sodhan aialla. (Niinkuin ne Ephraimin lapset/ haarniskoidut/ jousella ampuit/ poislankesit sodan ajalla.)

11. vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

11. Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

10 Nijncuin Ephraimin lapset harniscoitut joudzimiehet pakenit sodan ajalla.

12. Eipe he pitenyet Jumalan Lijtoa/ Ja euet tactonet waelta henen Laisans. (Eipä he pitäneet Jumalan liittoa/ Ja eiwät tahtoneet waeltaa hänen laissansa.)

12. Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

12. Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

11 Ei he pitänet Jumalan lijtto ja ei waeldanet hänen Laisans.

13. Ja he vnhotit henen Teghonsa ia henen Ihmeens/ iotca hen heille osottanut oli. (Ja he unhotit hänen tekonsa ja hänen ihmeensä/ jotka hän heille osoittanut oli.)

13. Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

13. Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

12 Ja he unhotit hänen tecons ja ihmens jotca hän heille osottanut oli.

14. Heiden Iseins eteen teki hen Ihmeite Ägyptin Maasa/ sijllä Zoan kedholla. (Heidän isäinsä eteen teki hän ihmeitä Egyptin maassa/ sillä Zoan kedolla.)

14. Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

14. Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

13 HEidän Isäins eteen teki hän ihmeitä Egyptin maasa Zoan kedolla.

15. Hen halcaisi Meren/ ia heite sen lepitzewei/ ia asetti sen Wedhen/ ninquin ydhen Murin. (Hän halkaisi meren/ ja heitä sen läwitse wei/ ja asetti sen weden/ niinkuin yhden muurin.)

15. Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

15. Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

14 Hän halcais meren ja wei heitä sen läpidze ja asetti weden nijncuin muurin.

16. Ja hen talutti heite ylipeiue Piluelle/ ia coco ööte walkialla Tulella. (Ja hän talutti heitä ylipäiwä pilwellä/ ja koko yötä walkealla tulella.)

16. Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

16. Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

15 Ja hän talutti heitä ylipäiwä pilwellä ja yliyötä walkialla tulella.

17. Hen halghaisi Callion Coruesa/ ia iootti heite wedhelle ninquin swres Sywydhes. (Hän halkaisi kallion korwessa/ ja juotti heitä wedellä niinkuin suuressa sywyydessä.)

17. Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

17. Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

16 Hän halcais calliot corwesa ja juotti heitä wedellä yldäkyllä.

18. Ja hen laski Oijat wootaman sijte Calliosta/ Nin ette he sieldä vloswoosit quin wirdhat. (Ja hän laski ojat wuotamaan siitä kalliosta/ Niin että he sieltä uloswuosit kuin wirrat.)

18. He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

18. He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

17 Ja hän laski ojat wuotaman calliosta nijn että he sijtä wuodit cuin wirrat.

19. Ja wiele he sijttengi syndieteit henen wastans/ ia wihoitit sen Corkeiman sijnä Coruessa. (Ja wielä he sittenkin syntiä teitä hänen wastaansa/ ja wihoitit sen Korkeimman siinä korwessa.)

19. Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

19. He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

18 Ja wielä he sijttengin syndiä teit händä wastan ja wihoitit corkeimman corwesa.

20. Ja he kiusasit Jumala heiden sydhemisens/ Ette he anoit Roca heiden Sieluillens. (Ja he kiusasit Jumalaa heidän sydämissänsä/ että he anoit ruokaa heidän sielullensa.)

20. Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?

20. Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

19 He puhuit Jumalata wastan ja sanoit: woineco Jumala walmista pöydän corwesa ?

21. He puhuit Jumalata wastan ia sanoit/ Woineko Jumala walmista Peudhen Coruesa? (He puhuit Jumalata wastaan ja sanoit/ Woineeko Jumala walmistaa pöydän korwessa?)

21. Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

21. Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

20 Cadzo kyllä tosin hän callioon löi ja wedet wuosit ja ojat juoxit.

22. Catzo/ kylle hen tosin Callion löi/ ia wedhet vloswosit ia Oiat vlosioxit. (Katso/ kyllä hän tosin kallion löi/ ja wedet uloswuosit ja ojat ulosjuoksit.)

22. koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

22. Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

21 Mutta cuinga hän woi myös leipä anda eli Canssallens liha saatta ?

23. Mutta quinga hen woi mös Leiuen anda/ eli henen Canssallens Liha saatta? (Mutta kuinka hän woi myös leiwän antaa/ eli hänen kansallensa lihaa saattaa?)

23. Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

23. Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

22 Cuin HERra sen cuuli wihastui hän ja tuli sytytettin Jacobis ja julmuus tuli Israelin päälle.

24. Quin nyt HERRA sen cwli/ nin hen kiukustui/ ia Tuli sytytettijn Jacobis/ ia iulmaus tuli Israelin ylitze. (Kuin nyt HERRA sen kuuli/ niin hän kiukustui/ ja tuli sytytettiin Jakobissa/ ja julmaus tuli Israelin ylitse.)

24. hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

24. Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

23 Ettei he usconet Jumalan päälle ja ei uscaldanet hänen apuuns. Ja hän käski pilwille ylhäldä ja awais taiwan owet.

25. Ettei he vskoneet Jumalan päle/ ia euet vskaltanuet henen Apunsa päle. Ja hen keski piluille ylhelde/ ia auasi ne Taiuan ouet. (ettei he uskoneet Jumalan päälle/ ja eiwät uskaltaneet hänen apunsa päälle. Ja hän käski pilwille ylhäältä/ ja awasi taiwaan owet.)

25. Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

25. He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

24 Ja andoi sata heille Manna syödäxens ja andoi heille taiwan leipä.

26. Ja annoi sataa heille Manna södhexens/ Ja annoi heille Taiuan Leipe. (Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä/ ja antoi heille taiwaan leipää.)

26. Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

26. Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

25 He söit Engelitten leipä hän lähetti heille kyllä ruoca rawinnoxi.

27. He söit Engeliten Leipe/ hen lehetti heille kylle Roca rauinoxexi. (He söit enkelten leipää/ hän lähetti heille kyllin ruokaa rawinnoksi.)

27. hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

27. Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

26 Hän andoi itätuulen puhalda taiwan alla ja hänen wäkewydelläns kehoitti etelätuulen.

28. Hen annoi Itetwlen puhalta Taiuan alla/ ia henen wäkewydhens cautta yleskihoitti EteleTwlen. (Hän antoi itätuulen puhaltaa taiwaan alla/ ja hänen wäkewyytensä kautta ylöskiihoitti etelätuulen.)

28. hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

28. Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

27 Ja andoi sata nijncuin tomua liha heille ja linduja nijncuin sanda meresä.

29. Ja annoi sata Ninquin tomun Liha heiden pälens/ Ja Linduia ninquin Sannan Meresse. (Ja antoi sataa niinkuin tomun lihaa heidän päällensä/ ja lintuja niinkuin sannan meressä.)

29. Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

29. Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

28 Ja sallei langeta keskelle heidän leiriäns jocapaicas cuin he asuit.

30. Ja salli ne langeta keskelle heiden Scantzians/ Jocapaicas quin he asuit. (Ja salli ne langeta keskelle heidän skantsiansa (leiriänsä) / jokapaikassa kuin he asuit.)

30. Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

30. Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

29 Nijn he söit ja rawittin ja sait heidän himons.

31. Nin he söit ia tulit sangen rauitetuxi/ ia annoi sammutta heiden himonsa. (Niin he söit ja tulit sangen rawitetuksi/ ja antoi sammuttaa heidän himonsa.)

31. kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

31. Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

30 Cuin ei he wielä lacannet himoidzemast ja he wielä sijtte söit.

32. Quin he nyt Himonsa sammutit/ ia he wiele sijte söit. (Kuin he nyt himonsa sammutit/ ja he wielä siitä söit.)

32. Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

32. Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

31 Tuli Jumalan wiha heidän päällens ja tappoi jaloimmat heidän seastans ja parahimmat Israelis hän maahan löi.

33. Nin tuli Jumalan wiha heiden ylitzens/ ia tapoi ne Jaloimat heiden seastans/ ia ne Parahimmat Israelis hen mahanlöi. (Niin tuli Jumalan wiha heidän ylitsensä/ ja tappoi ne jaloimmat heidän seastansa/ ja ne parhaimmat Israelissa hän maahan löi.)

33. Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

33. Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

32 Mutta wielä sijttekin caikisa näisä he syndiä teit ja ei usconet hänen ihmeitäns.

34. MUtta ylitze neite caikia he wiele sijttekin synditeit/ ia euet vskoneet henen Ihmeitens päle. (Mutta ylitse näitä kaikkia he wielä sittenkin syntiä teitä/ ja eiwät uskoneet hänen ihmeittensä päälle.)

34. Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

34. Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

33 Sentähden andoi hän heidän cuolla nijn ettei he mitän saanet ja täytyi heidän elinaicans rangaistuna olla.

35. Senteden annoi hen heite poiscoolla/ nin ette he miteken saanuet/ ia teutyi heiden Eliaicanans rangaistetta. (Sentähden antoi hän heitä pois kuolla/ niin että he mitäkään saaneet/ ja täytyi heidän elinaikanansa rangaistettaa.)

35. He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

35. Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

34 Cuin hän heitä tappoi edzit he händä ja he palaisit ja tulit warhain Jumalan tygö.

36. Quin hen heite tappoi/ etzit he hende/ Ja he palasit/ ia warahin tulit Jumalan tyge. (Kuin hän heitä tappoi/ etsit he häntä/ ja he palasit/ ja warhain tulit Jumalan tykö.)

36. Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

36. Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

35 Ja muistelit että Jumala on heidän turwans ja Jumala se corkein heidän lunastajans.

37. Ja muistelit/ Ette Jumala on heiden Turuans/ Ja Jumala se Corkein heiden Lunastaians. (Ja muistelit/ että Jumala on heidän turwansa/ ja Jumala se Korkein heidän lunastajansa.)

37. sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

37. Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

36 Ja he petit hänen heidän suullans ja walehtelit hänelle kielilläns. Mutta heidän sydämens ei ollut wahwa hänen puoleens ja ei pitänet uscollisest hänen lijttoans.

38. Ja he wiekastelit henen edhesens heiden Suullans/ ia walectelit henelle heiden Kielillens. Mutta heiden sydemens ei ollut wahua henen tygens/ ia euet pitenyet vskolisesta henen Lijtostans. (Ja he wiekastelit hänen edessänsä heidän suullansa/ ja walehtelit hänelle heidän kielillänsä. Mutta heidän sydämensä ei ollut wahwa hänen tykönsä/ ja eiwät pitäneet uskollisesti hänen liitostansa.)

38. Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

38. Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

37 MUtta hän oli armollinen ja andoi pahat tegot andexi ja ei hucuttanut heitä ja hän käänsi pois usein wihans ettei hän laskenut caickia wihaans menemän.

39. MUtta hen oli Armolinen/ ia andexiannoi ne Pahatteghot/ ia ei hukuttanut heite/ ia vsein hen poiskiäensi wihans/ ettei hen laskenut caikia wihans menemen. (Mutta hän oli armollinen ja anteeksiantoi ne pahat teot/ ja ei hukuttanut heitä/ ja usein hän poiskäänsi wihansa/ ettei hän laskenut kaikkia wihansa menemään.)

39. Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

39. Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

38 Sillä hän muisti heidän lihaxi tuulexi joca mene pois ja ei palaja.

40. Sille hen muisti ette he Liha olit/ yxi Twli quin poismene/ ia ei palaia. (Sillä hän muisti että he liha olit/ yksi tuuli kuin poismenee/ ja ei palaja.)

40. Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

40. Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

39 He wihoitit hänen sangen usein corwesa ja kehoitit hänen aukiasa maasa.

41. He wihoitit hende sangen vsein Coruesa/ ia Kihoitit henen sijnä Aukiasmaas. (He wihoitit häntä sangen usein korwessa/ ja kiihoitit hänen siinä aukeassa maassa.)

41. Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

41. Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

40 Ja he kiusaisit taas Jumalata jocapaicas ja härsyttelit sitä pyhä Israelis.

42. Ja he kiusasit taas Jumalata iocapaicas/ ia hersyttelit sen Pyhen Israelis. (Ja he kiusasit taas Jumalata joka paikassa/ ja härsyttelit sen Pyhän Israelissa.)

42. He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

42. Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

41 Ei he muistanet hänen kättäns sinä päiwänä jona hän lunasti heitä wihollisista.

43. Euet he muistanuet henen Kädhens päle/ sinä Peiuene iona hen lunasti heite Wiholisiste. (Eiwät he muistaneet hänen kätensä päälle/ sinä päiwänä jona hän lunasti heitä wihollisista.)

43. jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

43. Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

42 Nijncuin hän oli ihmens Egyptis tehnyt ja hänen merckins Zoan maasa.

44. Ninquin hen oli henen Merkins Egyptis tehnyt/ ia henen Ihmeens sijnä Zoan maassa. (Niinkuin hän oli hänen merkkinsä Egyptissä tehnyt/ ja hänen ihmeensä siinä Zoan maassa.)

44. muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

44. Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

43 Cosca hän heidän wetens werexi muutti ettei he ojistans tainnet juoda.

45. Coska hen heiden Wedhens werexi mwtti/ ettei he heiden Oistans tainnet ioodha. (Koska hän heidän wetensä wereksi muutti/ ettei he heidän ojistansa tainneet juoda.)

45. lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

45. Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

44 Cosca hän turilat heidän secaans lähetti jotca heitä söit ja sammacot cuin heitä hucutit.

46. Coska hen Turilat heiden secans lehetti/ iotca heite söit/ ia Sammacot quin heite hukutit. (Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti/ jotka heitä söit/ ja sammakot kuin heitä hukutit.)

46. antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

46. Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

45 Ja andoi heidän tulons ruohomadoille ja heidän kylwöns etanoille.

47. Ja annoi heiden Elonsa Roostille/ ia heiden Kyluöns Toukille. (Ja antoi heidän elonsa roostille (ruohomadoille)/ ja heidän kylwönsä toukille.)

47. hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

47. Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

46 Cosca hän rakehilla heidän wijnapuuns löi ja heidän medzäficunans jääteellä.

48. Coska hen Rakehilla heiden Winapuuns löi/ ia heiden Willificunans Pacaisella. (Koska hän rakeilla heidän wiinapuunsa löi/ ja heidän williwiikunansa pakkasella.)

48. antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

48. Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

47 Cosca hän löi heidän carjans rakehilla ja heidän laumans pitkäisen tulella.

49. Coska hen löi heiden Carians Rakehilla/ ia heiden Laumans pitkeisentulella. (Koska hän löi heidän karjansa rakeilla/ ja heidän laumansa pitkäisen tulella.)

49. Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

49. Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

48 Cosca hän hirmuises wihasans lähetti heidän secaans pahat engelit ja andoi heitä raadella cadotta ja wahingoitta.

50. Coska hen hirmulises wihassans lehetti heiden secaans pahat Engelit/ ia annoi heite radhella ia cadhotetta/ ia wahingoitta. (Koska hän hirmullisessa wihassansa lähetti heidän sekaansa pahat enkelit/ ja antoi heitä raadella ja kadotettaa/ ja wahingoittaa.)

50. Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

50. Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

49 Hän päästi wihans heidän secaans ja ei säästänyt heidän sielujans cuolemasta ja heidän eläimens rutolla cuoletti.

51. Coska hen annoi wihans edeskeudhe/ Ja heiden Sieluiansa eipe Coolemasta sästenyt/ Ja cooletti Ruttotaudhilla heiden Eleimens. (Koska hän antoi wihansa edeskäydä/ ja heidän sielujansa eipä kuolemasta säästänyt/ ja kuoletti ruttotaudilla heidän eläimensä.)

51. Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

51. Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

50 Cosca hän caicki esicoiset löi Egyptisä ensimäiset perilliset Chamin majoisa.

52. Coska hen caiki Esicoiset Egyptis löi/ ne ensimeiset Periliset sen Chamin Maioissa. (Koska hän kaikki esikoiset Egyptissä löi/ ne ensimmäiset perilliset sen Chamin majoissa.)

52. Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

52. Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

51 JA laski hänen Canssans nijncuin lambat ja wei heidän nijncuin lauman corwesa.

53. JA vloslaski ninquin Lambat henen Canssans/ ia wei heite ninquin iongun Lauman Coruesa. (Ja uloslaski niinkuin lampaat hänen kansansa/ ja wei heitä niinkuin jonkun lauman korwessa.)

53. Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

53. Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

52 Ja saatti heitä irstasta ettei he peljännet waan heidän wihollisens peitti meri.

54. Ja hen saattoi heite irstasta/ ettei he pelienyet/ waan heiden wiholisens peitti se Meri. (Ja hän saattoi heitä irstaasta/ ettei he peljänneet/ waan heidän wihollisensa peitti se meri.)

54. Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

54. Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

53 Ja hän wei heitä Pyhäns rajoijn tämän mäen tygö jonga hänen oikia kätens saanut oli.

55. Ja hen siseltoi heite henen Pyhydens Raiohin/ temen Mäen tyge/ ionga henen Oikia kätens saanut oli. (Ja hän sisälle toi heitä hänen pyhyytensä rajoihin/ tämän mäen tykö/ jonka hänen oikea kätensä saanut oli.)

55. Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

55. Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

54 Ja hän ajoi pois heidän edestäns pacanat ja jacoi heille perimisen arwalla ja nijden majoisa andoi hän Israelin sucucunnat asua.

56. Ja hen poisheitti heiden eteens Pacanat/ ia heille aruolla Perimisen vlosiacoi/ Ja nijnnen Maioissa hen annoi Israelin Sucukunnat siselasua. (Ja hän poisheitti heidän edestänsä pakanat/ ja heille arwoilla perimisen ulosjakoi/ Ja niiden majoissa hän antoi Israelin sukukunnat sisällä asua.)

56. Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

56. Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

55 Mutta he kiusaisit ja wihoitit Jumalan sen corkeimman ja ei pitänet hänen todistuxians.

57. Mutta he kiusasit ia wihoitit Jumalan sen Corkeiman/ Ja euet pitenyet henen Todhistoxians. (Mutta he kiusasit ja wihoitit Jumalan sen Korkeimman/ ja eiwät pitäneet hänen todistuksiansa.)

57. vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

57. Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

56 Waan he palaisit tacaperin ja cadzoit ylön nijncuin myös heidän Isäns ja ei pitänet nijncuin hellinnyt joudzi.

58. Waan he tacaperin langesit/ ia ylencatzoit caikia/ nin quin heiden Isenssecki/ ia euet pitenet/ ninquin leuhä Joutzi. (Waan he takaperin lankesit/ ja ylenkatsoit kaikkia/ niinkuin heidän isänsäkin/ ja eiwät pitäneet/ niinkuin löyhä jousi.)

58. He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

58. Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

57 Ja he wihoitit hänen medzistöilläns ja härsyttelit händä epäjumalillans.

59. Ja he yllytit henen wihahan heiden Hijsillens/ ia hersyttelit henen heiden Epeiumaloillans. (Ja he yllytit hänen wihahan heidän hiisillänsä/ ja härsyttelit hänen heidän epäjumaloillansa.)

59. Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

59. Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

58 Ja cuin Jumala sen cuuli nijn hän närkästyi ja hyljäis cowin Israelin.

60. Ja quin Jumala sen cwli/ nin hen närkestyi/ ia sangen poisheitti Israelin. (Ja kuin Jumala sen kuuli/ niin hän närkästyi/ ja sangen poisheitti Israelin.)

60. Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

60. Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

59 Nijn että hän luowui asuinsiastans Silos sijtä majasta josa hän ihmisten seas asui.

61. Nin ette hen ylenannoi henen Asumisens Silos/ sen Maian/ iossa hen Inhimisten seas asui. (Niin että hän ylenantoi hänen asumisensa Silossa/ sen majan/ jossa hän ihmisten seassa asui.)

61. Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

61. Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

60 Ja andoi heidän waimons fangiuxeen ja heidän cauniudens wihollisten käsijn.

62. Ja annoi heiden Woimans Fangiuxehen/ ia heiden Cauniudhens wiholisten käsijn. (Ja antoi heidän woimansa wankeuteen/ ja heidän kauneutensa wihollisten käsiin.)

62. Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

62. Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

61 Ja hän hyljäis Canssans miecan ala ja närkästyi hänen perimistäns wastan.

63. Ja hen ylenannoi kanssans Miecan ala/ ia närkestyi henen Perimistens wastan. (Ja hän ylenantoi kansansa miekan alle/ ja närkästyi hänen perimisensä wastaan.)

63. Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

63. Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

62 Heidän miehucaisens culutti tuli ja heidän neidzens täydyi huolemata jäädä.

64. Heiden Miehucaisens Tuli ylessöi/ ia heiden Neitzydhens teutyi hoolemata iedhä. (Heidän miehukaisensa tuli ylössöi/ ja heidän neitsyytensä täytyi huolemata jäädä.)

64. Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

64. Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

63 Heidän Pappins langeisit miecalla ja ei ollutcan leske joca heitä itki.

65. Heiden Pappins miecan cautta langesit/ ia ei Leski ollutkan/ ioca sen ylitzen idki. (Heidän pappinsa miekan kautta lankesit/ ja ei leski ollutkaan/ joka sen ylitsen itki.)

65. Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

65. Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

64 Ja HERra heräis nijncuin jocu macawainen nijncuin jocu wäkewä rämäjä wijnan juopumisest.

66. Ja se HERRA heräsi/ ninquin iocu Macauainen/ ninquin iocu Wekeue rämäie Winan ioopumisest. (Ja se HERRA heräsi/ niinkuin joku makaawainen/ niinkuin joku wäkewä rämääjä wiinan juopumisesta.)

66. Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

66. Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

65 Ja löi wihollistans peräwierijn ja pani ijancaickisen häpiän heidän päällens.

67. Ja löi henen Wiholisens perewierihin/ ia pani ijancaikisen häpien heiden pälens. (Ja löi hänen wihollisensa periwierihin/ ja pani iankaikkisen häpeän heidän päällensä.)

67. Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

67. Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

66 Ja heitti Josephin majan pois ja ei walinnut Ephraimin sucucunda.

68. Ja poisheitti sen Josephin Maian/ ia ei vloswalinut sitä Ephraimin Sucukunda. (Ja poisheitti sen Josephin majan/ ja ei uloswalinnut sitä Ephraimin sukukuntaa.)

68. vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

68. Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

67 Waan hän walidzi Judan sucucunnan Zionin wuoren jota hän racasti.

69. Waan hen vloswalitzi sen Judan Sucukunnan/ Sen woren Zion/ iota hen racasti. (Waan hän uloswalitsi sen Judan sukukunnan/ sen wuoren Zion/ jota hän rakasti.)

69. Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

69. Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

68 Ja rakensi Pyhäns corkeuxeen nijncuin ijancaickisest pysywäisen maan.

70. Ja rakensi henen Pyhydhens corkeuxeen/ ninquin ijancaikisesta pysyueisen Maan. (Ja rakensi hänen pyhyytensä korkeukseen/ niinkuin iankaikkisesti pysywäisen maan.)

70. Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

70. Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

69 Ja walidzi palwelians Dawidin ja otti hänen lammashuonesta.

71. Ja vloswalitzi henen Paluelians Dauidin/ Ja otti henen Lammasten hoonesta. (Ja uloswalitsi hänen palwelijansa Dawidin/ ja otti hänen lammasten huoneesta.)

71. Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

71. Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

70 Imettäwistä lambaista haki hän hänen että hän hänen Canssans Jacobin caidzis ja Israelin hänen perimisens.

72. Nijste imetteuiste Lampaista/ hen haki henen Ette Hen henen Canssans Jacobin caitzisi/ ia Israelin henen Perimisens. (Niistä imettäiwäisistä lampaista/ hän haki hänen että hän hänen kanssans Jakobin kaitsisi/ ja Israelin hänen perimisensä.)

72. Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

72. Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

71 Ja hän caidzi heitä caikella sydämens wacuudella ja hallidzi heitä caikella ahkerudella.

73. Ja hen caitzi mös heite caikella sydhemens wakudhella/ Ja hallitzis heite caikella achkerudhella. (Ja hän kaitsi myös heitä kaikella sydämensä wakuudella/ ja hallitsisi heitä kaikella ahkeruudella.)