PSALMI 112

Jumalaa pelkääväisen onni

1. Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!

1. Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

1. Halleluja. AUtuas on se cuin pelkä HERra joca hänen käskyjäns sangen himoidze.

1. AUtuas on se quin HERRA pelke/ Joca henen Keskyiens sangen himoitze. (Autuas on se kuin HERRAA pelkää/ Joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.)

2. Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.

2. Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

2. Hänen siemenens on waldias maan päällä hurscasten sugut siunatan.

2. Henen Siemenens pite Maan päle/ waldian oleman/ Ninen Hurskasten Sughut pite siugnatuxi tuleman. (Hänen siemenensä pitää maan päällä/ waltiaan oleman/ niiden hurskasten suwut pitää siunatuksi tuleman.)

3. Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

3. Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

3. Rickaus ja runsaus on hänen huonesans ja hänen wanhurscaudens pysy ijancaickisest.

3. Rickaus ia runsaus pite henen Honesans oleman/ Ja henen Wanhurskaudhens pysypi ijancaikisesta. (Rikkaus ja runsaus pitää hänen huoneessansa oleman/ ja hänen wanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.)

4. Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.

4. Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

4. Hurscaille coitta walkeus pimeis armolliselda laupialda ja wanhurscalda.

4. Nijlle Hurskaille ylescoittapi Walkius Pimeis/ Silde Armoliselda/ Laupialda ia Wanhurskaalda. (Niille hurskaille ylöskoittaapi walkeus pimeydessä/ siltä armolliselta/ laupiaalta ja wanhurskaalta.)

5. Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.

5. Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

5. Autuas on se cuin laupias on ja mielelläns laina ja sowitta nijn asians ettei hän kenengän tee wääryttä.

5. Autuas on se quin Laupias on/ Ja kernasti lainna/ ia nin Asians souitta/ ettei hen kenengen wärytte tee. (Autuas on se kuin laupias on/ Ja kernaasti lainaa/ ja niin asiansa sowittaa/ ettei hän kenenkään wääryyttä tee.)

6. Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.

6. Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

6. Sillä hän pysy ijancaickisest ei wanhurscas ikänäns unhoteta.

6. Sille henen pite ijancaikisesta pysymen/ Eipe se Wanhurskas ijancaikisesta vnodheta. (Sillä hänen pitää iankaikkisesti pysymän/ eipä se wanhurskas iankaikkisesti unohdeta.)

7. Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.

7. Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

7. Cosca rangaistus tule nijn ei hän pelkä hänen sydämens uscalda lujasti HERran päälle.

7. Coska iocu Rangastus tule/ nin ei hen pelke/ henen Sydhemens vskalta luiasti HERRAN päle. (Koska joku rangaistus tulee/ niin ei hän pelkää/ hänen sydämensä uskaltaa lujasti HERRAN päälle.)

8. Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.

8. Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

8. Hänen sydämens on wahwistettu ja ei pelkä sijhenasti cuin hän näke ilons wihollisistans.

8. Henen Sydhemens on wahwistettu ia ei pelke/ Sihenasti. ette hen lustins näkepi Wiholisens ylitze. (Hänen sydämensä on wahwistettu ja ei hän pelkää/ Siihenasti että hän lystinsä näkeepi wihollistensa ylitse.)

9. Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.

9. Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

9. Hän hajotta ja anda waiwaisten hänen wanhurscaudens pysy ijancaickisest hänen sarwens corgotetan cunnialla.

9. Hen vloshaiotta ia anda ninen waiuaisten/ Henen wanhurskaudhens pite oleman ijancaikisesta/ Henen Saruens pite yleskorghotettaman Cunnialla. (Hän uloshajoittaa ja antaa niiden waiwaisten/ Hänen wanhurskautensa pitää oleman iankaikkisesti/ Hänen sarwensa pitää uloskoroitettaman kunnialla.)

10. Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

10. Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.

10. Jumalatoin näke sen ja närkästy hän pureskele hambaitans ja näändy sillä mitä jumalattomat halajawat se tyhjäxi tule.

10. Se Jumalatoin site näkepi/ ia sijte närkeskypi/ Hen pureskele hambaitans ia nändypi/ Sille mite ne Jumalattomat halaiauat/ se tyhiexi tule. (Se jumalatoin sitä näkeepi/ ja siitä närkästyypi/ Hän pureskelee hampaitansa ja nääntyypi/ Sillä mitä ne jumalattomat halajawat/ se tyhjäksi tulee.)