PSALMI 58

Vääriä tuomareita vastaan.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: Älä turmele; Daavidin laulu.

1. Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut.

1. Dawidin cullainen cappale edelläweisattapa ettei hän huckunut.

1. Yxi Dauidin Cullainen Cappale edelweisattapa/ Ettei hen huckuisi. (Yksi Dawidin kultainen kappale edeltäweisattawa/ ettei hän hukkuisi.)

2. Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?

(H58:2) Oletteko te juuri niin mykät, ettette puhu sitä mikä oikeus on, ettekä tuomitse, mikä kohtuus on, te ihmisten lapset?

2. OLettaco te juuri nijn mykät ettet te puhu sitä cuin oikeus on ja duomidze cuin cohtuus on te ihmisten lapset ?

2. OLlettaco te sis iuri nin Myket/ ettei te tadho puhua mite Oikeus on/ ia domita mite coctuus on/ Te Inhimisten Lapset? (Oletteko te siis juuri niin mykät/ ettei te tahdo puhua mitä oikeus on/ ja tuomita mitä kohtuus on/ Te ihmisten lapset?)

3. Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.

2. Sydämestänne te myös vääryyttä teette, ja maakunnassa käsillänne väkivaltaa toimitatte.

3. Ja sulast pahudest te teete wääryden maacunnasa ja riennät cohta käsillän wäkiwaldaan.

3. Ja/ sulast pahudhest te wärydhen teette Makunnasa/ ia cocta riennet teiden Käsillen Wäkiualta tekemen. (Ja/ sulasta pahuudesta te wääryyden teette maakunnassa/ ja kohta riennät teidän käsillän wäkiwaltaa tekemään.)

4. Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.

3. Jumalattomat ovat kääntyneet pois jo äitinsä kohdusta, valhetteliat ovat eksyneet hamasta äitinsä kohdusta.

4. Nurjat owat jumalattomat äitins cohdusta walehteliat exywät hamast äitins cohdusta.

4. Nuriat ouat ne Jumalattomat Eitins codhusta/ Ne walecteliat exyuet hamast Eitins codhusta. (Nurjat owat ne jumalattomat äitinsä kohdusta/ Ne walehtelijat eksywät hamasta äitinsä kohdusta.)

5. Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee,

4. Heidän kiukkunsa on niinkuin kärmeen kiukku, niinkuin kuuron kyykärmeen, joka korvansa tukitsee,

5. Heidän julmistuxens on nijncuin kärmen julmistus nijncuin cuuroin kyykärmen joca corwans tukidze.

5. Heiden iulmistoxens on ninquin Kermen iulmistus/ Ninquin cwroin Kykermen/ ioca Coruans kijnitukitze. (Heidän julmistuksensa on niinkuin käärmeen julmistus/ Niinkuin kuuroin kyykäärmeen/ joka korwiansa kiinni tukitsee.)

6. ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja.

5. Ettei hän kuulisi lumojain ääntä, sen joka viisaasti lumota taitaa.

6. Ettei hän cuulis lumojans ändä lumojan joca hywästi lumoja taita.

6. Ettei hen cwlisi Lumoians ände/ sen Lumoians/ ioca hyuesti lumoia taita. (Ettei hän kuulisi lumoijansa ääntä/ sen lumoojansa/ joka hywästi lumoja taitaa.)

7. Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat.

6. Jumala, särje heidän hampaansa heidän suuhunsa: murenna, Herra, nuorten jalopeurain syömähampaat.

7. Jumala särje heidän hambans heidän suuhuns murenna HERra nuoren Lejonin syömähambat.

7. Jumala serie heiden Hambaans heiden Swhuns/ Rickimurena HERRA ne Nooren Jalopeuran Söme Hambahat. (Jumala särje heidän hampaansa heidän suuhunsa/ Rikki murenna HERRA ne nuoren jalopeuran syömähampaat.)

8. Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.

7. Heidän pitää sulaman niinkuin vesi: he ampuvat nuolillansa, mutta ne käyvät rikki.

8. Heidän pitä sulaman nijncuin wuotawa wesi he ambuwat nuolillans mutta ne rickanduwat.

8. Heiden pite poissulaman ninquin wotaua Wesi/ he ambuuat heiden Noolillans/ Mutta ne samat rickanduuat. (Heidän pitää poissulaman niinkuin wuotawa wesi/ he ampuwat heidän nuolillansa/ Mutta ne samat rikkoontuwat.)

9. Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe.

8. He hukkuvat, niinkuin näkin kota raukee, niinkuin vaimon keskeneräinen, eikä saa nähdä aurinkoa.

9. He huckuwat nijncuin näkincodat raukewat ja nijncuin waimon luoden cando ei he Auringota näe.

9. He huckuuat ninquin Näkincodhat rauckeuat/ Ja ninquin waimon Lodhencando/ euet he Auringoista näe. (He hukkuwat niinkuin näkinkodat raukeawat/ Ja niinkuin waimon luodenkanto/ eiwät he aurinkoista näe.)

10. Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin.

9. Ennenkuin teidän orjantappuranne puuksi kasvavat, niin pitää vihan heitä elävänä repäisemän pois.

10. Ennencuin teidän orjantappuran kypsywät pensasans nijn pitä wihan heitä tuorenans rewäisemän pois.

10. Ennen quin teiden Oriantappuran kypsyuet Pensaans päle/ nin pite ydhen Wihan heite toorehnans poiszrepeisemen. (Ennen kuin teidän orjantappuran kypsywät pensaansa päällä/ niin pitää yhden wihan heitä tuoreenansa poisrepäiseman.)

11. Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.

10. Vanhurskaan pitää iloitseman, koska hän koston näkee, ja pesemän jalkansa jumalattoman veressä,

11. Wanhurscas iloidze cosca hän sencaltaisen coston näke ja pese jalcans jumalattoman weresä.

11. Se wanhurskas sijte iloitzepi/ coska hen sencaltaisen Coston näkepi/ ia pesepi henen Jalcans sen Jumalattoman * weresse. (Se wanhurskas siitä iloitseepi/ koska hän senkaltaisen koston näkeepi/ ja peseepi hänen jalkansa sen jumalattoman weressä.)

12. Silloin ihmiset sanovat: Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä.

11. Että jokaisen pitää sanoman: vanhurskaalla on kuitenkin hedelmä; Jumala on kuitenkin se, joka tuomitsee maan päällä.

12. Että jocainen sano: wanhurscas sen cuitengin nautidze että Jumala wielä on Duomari maan päällä.

12. Ette Jocaitzen sanoman pite/ Sen Wanhurskan pite sen quitengin nautitzeman/ Ette Jumala tosin wiele Domari ombi Maan päle. (Että jokaisen sanoman pitää/ Sen wanhurskaan pitää sen kuitenkin nautitseman/ että Jumala tosin wielä tuomari ompi maan päällä.)