1 luku

Samuelin syntyminen.

1. Raamataim-Soofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies, nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Toohun poika, joka Suufin poika, efratilainen.

1. Yksi mies oli Ramataimin Zophimista Ephraimin vuorelta, ja hänen nimensä oli Elkana Jerohamin poika, Elihun pojan, Tohun pojan, Zuphin pojan, joka oli Ephratista.

1. YXi mies oli Ramathaimin Zophimist Ephraimin wuorelda hänen nimens oli Elkana Jerohamin poica Elihun pojan Tohun pojan Zuphin pojan joca oli Ephratist.

2. Hänellä oli kaksi vaimoa; toisen nimi oli Hanna, ja toisen nimi oli Peninna. Ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.

2. Ja hänellä oli kaksi vaimoa, yhden nimi oli Hanna ja toisen nimi Peninna; ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hannalla ei ollut lasta.

2. Ja hänellä oli caxi waimo yhden nimi oli Hanna ja toisen Pehinnah. Mutta Peninnalla oli lapsia waan Hannalla ei ollut lasta.

3. Tämä mies meni joka vuosi kaupungistansa Siiloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Ja siellä oli kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Piinehas, Herran pappeina.

3. Se mies meni vuosivuodelta kaupungistansa Siloon rukoilemaan ja uhraamaan Herralle Zebaotille; ja siellä oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, Herran papit.

3. Se mies meni wuosiwuodelda hänen Caupungistans rucoileman ja uhraman Siloon HERralle Zebaothille. Ja siellä oli caxi Elin poica Hophni ja Pinehas HERran Papit.

4. Niin Elkana eräänä päivänä uhrasi. Ja hänellä oli tapana antaa vaimollensa Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille määräosat.

4. Ja sinä päivänä, jona Elkana uhrasi, antoi hän emännällensä Peninnalle ja kaikille hänen pojillensa ja tyttärillensä osat.

4. Ja sinä päiwänä jona Elkana uhrais andoi hän emännällens Penninnalle ja caikille hänen pojillens ja tyttärillens osat.\line Mutta Hannalle andoi hän osan murehtien: sillä hän racasti Hanna: mutta HERra oli sulkenut hänen cohtuns.

5. Mutta Hannalle hän antoi kahdenkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.

5. Mutta Hannalle antoi hän yhden osan murehtien, sillä hän rakasti Hannaa; mutta Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.

5. Mutta Hannalle andoi hän osan murehtien: sillä hän racasti Hanna: mutta HERra oli sulkenut hänen cohtuns.

6. Ja hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan suututtaaksensa häntä, koska Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.

6. Ja hänen vainoojansa vaivasi häntä ja soimasi hänelle, että Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.

6. Ja hänen wainojans waiwais händä ja soimais hänelle että HERra oli sulkenut hänen cohtuns.

7. Ja näin tapahtui joka vuosi, niin usein kuin hän meni Herran huoneeseen. Niinpä Peninna nytkin kiusasi häntä, ja hän itki eikä syönyt mitään.

7. Ja niin hän teki joka vuosi, kuin he menivät Herran huoneesen, ja saatti hänen murheelliseksi. Mutta hän itki ja ei syönyt.

7. Ja nijn hän teki jocawuosi cosca he menit HERran huoneseen ja saatti hänen murhellisexi. Mutta hän itki ja ei syönyt.

8. Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä? Enkö minä ole sinulle enempi kuin kymmenen poikaa?

8. Ja Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: Hanna, mitäs itket? ja miksi et syö? ja minkätähden sinun sydämes on murheellinen? enkö minä sinulle parempi ole kuin kymmenen poikaa?

8. Ja Elkana hänen miehens sanoi hänelle: Hanna mitäs itket? ja mixes syö? ja mingätähden sinun sydämes on nijn murhellinen? engö minä sinulle parambi ole cuin kymmenen poica?

9. Kun he sitten olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, nousi Hanna

9. Niin nousi Hanna, sittekuin hän oli syönyt ja juonut Silossa; ja pappi Eli istui istuimella Herran templin pihtipielen tykönä,

9. NIin nousi Hanna sijttecuin hän oli syönyt ja juonut Silos ( ja Pappi Eli istui istuimella HERran templin pihtipielen tykönä )

10. ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itki katkerasti

10. Ja Hanna oli sangen katkeralla sydämellä, ja rukoili Herraa, ja itki hartaasti,

10. Ja hän oli sangen catkeralla sydämellä ja rucoili HERra ja itki hartast.

11. ja teki lupauksen sanoen: Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unhota palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajaksensa, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätänsä.

11. Ja lupasi lupauksen, sanoen: Herra Zebaot! jos sinä armossa katsoisit piikas ahdistusta, muistaisit minua ja et unhottaisi piikaas, mutta antaisit piialles pojan; niin minä annan hänen Herralle kaikiksi hänen ikäpäiviksensä, ja partaveitsi ei pidä hänen päähänsä tuleman.

11. Ja lupais hänelle lupauxen sanoden: HERra Zebaoth jos sinä cadzoisit sinun pijcas waiwaisutta muistaisit ja et unhotais sinun pijcas mutta andaisit sinun pijcalles pojan nijn minä annan hänen HERralle caikixi hänen ikäpäiwixens ja partaweidzi ei pidä hänen päähäns tuleman.

12. Ja kun hän kauan rukoili Herran edessä, tarkkasi Eeli hänen suutansa,

12. Ja kuin hän kauvan rukoili Herran edessä, otti Eli vaarin hänen suustansa.

12. Ja cuin hän cauwan rucoili HERran edes otti Eli waarin hänen suustans:

13. sillä Hanna puhui sydämessänsä ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut; niin Eeli luuli, että hän oli juovuksissa.

13. Sillä Hanna puhui sydämessänsä, ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta hänen äänensä ei kuulunut; niin Eli luuli hänen juovuksissa olevan.

13. Sillä Hanna puhui sydämestäns ja hänen huulens lijckui ainoast mutta hänen änens ei ensingän cuulunut nijn Eli luuli hänen juoxis olewan/

14. Ja Eeli sanoi hänelle: Kuinka kauan sinä siinä olet juovuksissa? Haihduta humalasi.

14. Ja Eli sanoi hänelle: kuinka kauvan sinä olet juovuksissa? anna viinan olla sinustas pois.

14. Ja sanoi hänelle: cuinga cauwans olet juoxis? anna wijnan olla sinustas pois.

15. Mutta Hanna vastasi ja sanoi: Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama vaimo; viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan minä vuodatin sydämeni Herran eteen.

15. Mutta Hanna vastasi ja sanoi: ei, herrani! minä olen murheellinen vaimo: viinaa ja väkevää juomaa en ole minä juonut, vaan olen vuodattanut sydämeni Herran edessä.

15. Mutta Hanna wastais ja sanoi: ei minun Herran minä olen murhellinen waimo wijna ja wäkewitä juomia en ole minä juonut waan olen wuodattanut minun sydämeni HERran edes.

16. Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden minä olen näin kauan puhunut.

16. Älä pidä piikaas irstaisena vaimona, sillä minä olen suuresta murheestani ja vaivastani tähänasti puhunut.

16. Älä pidä pijcas nijncuin irtallista waimoa: sillä minä olen minun suuresta murhestani ja waiwastani tähänasti puhunut.

17. Eeli vastasi ja sanoi: Mene rauhaan, Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt.

17. Eli vastasi ja sanoi: mene rauhaan, ja Israelin Jumala antakoon sinulle rukoukses, jonka sinä olet häneltä rukoillut!

17. Eli wastais ja sanoi: mene rauhan Israelin Jumala anda sinulle sinun rucouxes cuins olet häneldä rucoillut.

18. Hän sanoi: Salli palvelijattaresi saada armo sinun silmiesi edessä. Niin vaimo meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta.

18. Hän sanoi: anna sinun piikas löytää armo silmäis edessä. Niin vaimo meni matkaansa ja söi, ja ei ollut silleen niin murheellinen.

18. Hän sanoi: anna sinun pijcas löytä armo sinun silmäis edes. Nijn waimo meni matcaans ja söi ja ei ollut sillen nijn murhellinen.

19. Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä; sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Ja Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä.

19. Ja he nousivat varhain huomeneltain rukoilemaan Herraa; sitte palasivat he ja tulivat kotiansa Ramaan. Ja Elkana tunsi emäntänsä Hannan, ja Herra muisti häntä.

19. Ja he nousit warhain huomeneltain rucoileman HERra sijtte palaisit he ja tulit cotians Ramathaan. Ja Elkana tunsi emändäns ja HERra muisti händä.

20. Ja Hanna tuli raskaaksi ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: Herralta olen minä hänet pyytänyt.

20. Ja kuin muutamat päivät olivat kuluneet, tuli Hanna raskaaksi ja synnytti pojan ja kutsui hänen nimensä Samuel: sillä minä olen häntä rukoillut Herralta.

20. JA cosca muutamat päiwät olit culunet tuli hän rascaxi ja synnytti pojan ja cudzui hänen Samuel: sillä minä olen händä rucoillut HERralda.

21. Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan,

21. Ja Elkana meni ylös kaiken huoneensa kanssa, uhraamaan Herralle vuosikautista uhria ja lupaustansa.

21. Ja cosca Elkana meni caiken hänen huonens cansa uhraman HERralle wuosicautista uhria ja hänen lupaustans.

22. mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi.

22. Ja ei Hanna mennyt ylös, vaan sanoi miehellensä: kuin lapsi vieroitetaan, niin minä otan hänen kanssani näyttääkseni Herralle, ja sitte pitää hän siellä aina oleman.

22. Hanna ei mennyt waan sanoi miehellens: cosca lapsi wieroitetan nijn minä otan hänen cansani näyttäxeni HERralle ja sijtte pitä siellä aina oleman.

23. Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa. Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän.

23. Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: tee niinkuin sinulle parhaaksi näkyy, ole niinkauvan ettäs hänen vieroitat: Herra vahvistakoon sen minkä hän puhunut on. Niin vaimo jäi kotia ja imetti poikaansa, siihenasti että hän vieroitti hänen.

23. Elkana hänen miehens sanoi hänelle: tee nijncuin sinulle parhaxi näky ole nijncauwan ettäs hänen wieroitat HERra wahwistacon sen cuin hän puhunut on. Nijn waimo jäi cotia ja imetti poicans sijhenasti että hän wieroitti hänen.

24. Mutta kun hän oli hänet vieroittanut, vei hän hänet kanssansa ottaen mukaansa kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja leilin viiniä; niin hän toi hänet Herran huoneeseen Siiloon. Mutta poika oli vielä pieni.

24. Ja hän toi hänen ylös kanssansa, sittekuin hän hänen vieroittanut oli, kolmen mullin kanssa, yhden ephan jauhoja ja leilin viinaa: ja toi hänen Herran huoneesen Silossa, ja nuorukainen oli vielä sangen nuori.

24. Ja he toit hänen cansans sijttecuin he hänen wieroittanet olit colmen calpein cansa Ephan jauhoja ja leilin wijna ja toit hänen HERran huoneseen Silos ja nuorucainen oli wielä sangen nouri.

25. Ja teurastettuaan härän he toivat pojan Eelin tykö.

25. Ja he teurastivat mullin, ja toivat nuorukaisen Elin eteen.

25. Ja he teurastit calpein ja toit nuorucaisen Elin eteen.

26. Ja Hanna sanoi: Oi, herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se vaimo, joka seisoin tässä sinun luonasi rukoillen Herraa.

26. Ja hän sanoi: Ah, herrani! niin totta kuin sinun sielus elää, herrani, minä olen se vaimo, joka tässä tykönäs seisoi ja rukoili Herraa.

26. Ja hän sanoi: Ah minun HErran nijn totta cuin sinun sielus elä minun Herran minä olen se waimo cuin täsä tykönäs seisoi ja rucoili HERra.

27. Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.

27. Tätä nuorukaista minä anoin: nyt on Herra minulle antanut minun rukoukseni, jonka minä häheltä rukoilin.

27. Tätä nuorucaista minä anoin nyt on HERra minulle andanut sen rucouxen cuin minä häneldä rucoilin.

28. Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu. Ja Samuel rukoili siellä Herraa.

28. Sentähden annan minä hänen Herralle jälleen kaikeksi elinajaksensa, että hän Herralta rukoiltu on; ja hän rukoili Herraa siinä paikassa.

28. Sentähden annan minä hänen HERralle jällens caikexi elinajaxens että hän HERralda rucoildu on ja he rucoilit HERra sijnä paicas.