PSALMI 55

Vihamiehiä ja petollisia ystäviä vastaan.

1. Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi.

1. Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla.

1. Dawidin opetus edelläweisattapa candeleilla.

1. Yxi Dauidin Opetus edelweisattapa kielden päle. (Yksi Dawidin opetus edeltäweisattawa kielten päälle.)

2. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.

(H55:2) Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

2. JUmala cuule minun rucouxen ja älä peitä sinuas minun rucouxeni edestä.

2. JUmala cwldele minun Rucouxen/ ia ele peite sinuas/ minun Rucouxeni edeste. (Jumala kuuntele minun rukoukseni/ ja älä peitä sinuasi/ minun rukoukseni edestä.)

3. Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,

3. Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

3. Ota minusta waari ja cuuldele minua että minä surkiast walitan rucouxisani ja pargun.

3. Ota wari minusta/ ia cwldele minua/ ette mine surkiast walitan minun Rucouxisani/ ia parghun. (Ota waari minusta/ ja kuuntele minua/ että minä surkeasti walitan minun rukouksissani/ ja parun.)

4. koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.

4. Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

4. Että wihollinen nijn huuta ja jumalatoin ahdista: sillä he tahtowat minua wahingoitta ja owat minulle sangen wihaiset.

4. Ette se Wiholinen nin hwtapi/ ia se Jumalatoin adhistapi/ sille he tactouat minua wahingoitta/ ia ouat minulle sangen wihaiset. (Että se wihollinen niin huutaapi/ ja se jumalatoin ahdistaapi/ sillä he tahtowat minua wahingoittaa/ ja owat minulle sangen wihaiset.)

5. Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.

5. Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

5. Minun sydämen wapise minusa ja cuoleman pelco tule minulle.

5. Minun sydhemen wapise minun siselleni/ Ja se coleman pelko langesi minun päleni. (Minun sydämeni wapisee minun sisälläni/ Ja se kuoleman pelko lankesi minun päälleni.)

6. Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.

6. Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

6. Pelco ja wapistus tulit minun päälleni ja cauhistus sattui minuun.

6. Pelko ia wapistos tulit minun päleni/ ia Cauhistos minun ylitzeni langesi. (Pelko ja wapistus tulit minun päälleni/ ja kauhistus minun ylitseni lankesi.)

7. Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!

7. Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

7. Minä sanoin: josca minulla olisit sijwet nijncuin mettisellä että minä lennäisin ja joscus lewäisin.

7. Mine sanoin/ Joska minulla olis Sijuet ninquin Mettiselle/ ette mine lenneisin ia ioskus leueisin. (Minä sanoin/ Josko minulla olis siiwet niinkuin mettisellä/ että minä lentäisin ja joskus lepäisin.)

8. Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.

8. Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!

8. Cadzo nijn minä cauwas pakenisin ja olisin corwesa. Sela.

8. Catzo/ nin mine cauuas pakenisin/ ia coruesa olisin. Sela. (Katso/ niin minä kauas pakenisin/ ja korwessa olisin. Sela.)

9. Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.

9. Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

9. Minä riennäisin että minä pääsisin sijtä tuulen puuscasta ja tuulispäästä.

9. Mine rienneisin/ ette mine wälteisin/ sijte Twlen wininest/ ia Twlispääst. (Minä rientäisin/ että minä wälttäisin/ siitä tuulen wininestä (puuskasta)/ ja tuulispäästä.)

10. Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.

10. Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

10. Secoita HERra ja turmele heidän kielens: sillä minä näen wääryden ja rijdan Caupungisa.

10. Cadhota HERRA/ ia haiota heiden Kielense/ Sille mine näen wärydhen ia rijdhan Caupungissa. (Kadota HERRA/ ja hajoita heidän kielensä/ Sillä minä näen wääryyden ja riidan kaupungissa.)

11. Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.

11. He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

11. Ne käywät päiwällä ja yöllä ymbäri heidän muurins sijnä on waiwa ja työ.

11. Ne Peiuelle ia öölle keuuet ymberi heiden Mwrinsa/ Sijne on waiua ia töö siselle. (Ne päiwällä ja yöllä käywät ympäri heidän muurinsa/ Siinä on waiwa ja työ sisällä.)

12. Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.

12. Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

12. Wäärys siellä hallidze walhe ja petos ei luowu heidän polguildans.

12. Wäryys sielle hallitzepi/ walhe ia Petos ei loowu heiden Cadhuildans. (Wääryys siellä hallitseepi/ walhe ja petos ei luowu heidän kaduiltansa.)

13. Sillä ei minua herjaa vihollinen — sen minä kestäisin — eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni — hänen edestään minä voisin lymytä;

13. Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

13. Jos minun wihollisen häwäisis minua kyllä minä sitä kärsisin ja jos minun cadehtian minua äikistelis nijn minä lymyisin hänen edestäns.

13. Jos sis minun Wiholisen häueisis minua/ kylle mine site kersisin/ Ja ios minun Cadhectiuan minua eikistelis/ nin mine poislymyisin heneste. (Jos siis minun wihollisen häpäisisi minua/ kyllä minä siitä kärsisin/ Ja jos minun kadehtiwan minua äikistelisi/ niin minä poislymyisin hänestä.)

14. vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,

14. Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

14. Waan nyt sinä olet minun cumpanin minun haldian ja minun tuttawan.

14. Waan nyt sine olet minun Cumpanin/ minun Haltian/ ia minun Tuttauan. (Waan nyt sinä olet minun kumppanini/ minun haltijani/ ja minun tuttawani.)

15. jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!

15. Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

15. Me cuin ystäwälisest toinen toisemme cansa olim keskenäm me waelsim ynnä Jumalan huonesa.

15. Me quin ysteuelisest toinen toisen cansa olima keskenen/ Me ynne Jumalan Honesa vaelsimma. (Me kuin ystäwällisest toinen toisen kanssa olimme keskenään/ Me ynnä Jumalan huoneessa waelsimme.)

16. Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus.

16. Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä.

16. Riendäkön cuolema heidän päällens ja mengän eläwänä alas helwettijn sillä sula pahus on heidän joucosans.

16. Riendeken colema heiden pälens/ ia alasmengen Heluetijn eleuene/ Sille sula Pahuus ombi heiden Joukossans. (Rientäkään kuolema heidän päällensä/ ja alasmenkään helwettiin eläwänä/ Sillä sula pahuus ompi heidän joukossansa.)

17. Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.

17. Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

17. Mutta minä huudan Jumalata ja HERra autta minua.

17. Mutta mine tadhon hwta Jumalan tyge/ ia HERRA autapi minua. (Mutta minä tahdon huutaa Jumalan tykö/ ja HERRA auttapi minua.)

18. Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.

18. Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

18. Ehtona amulla ja puolipäiwänä minä walitan ja itken ja nijn hän cuule minun äneni.

18. Ectona/ ia amulla/ ia polipeiuene tadhon mine walitta ia idke/ ia nin hen cwldelepi minun äneni. (Ehtoona/ ja aamulla/ ja puolipäiwänä tahdon minä walittaa ja itkeä/ ja niin hän kuuleepi minun ääneni.)

19. Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

19. Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

19. Hän lunasta minun sieluni nijstä jotca sotiwat minua wastan ja saatta hänelle rauhan waicka minulla on monda wihollista.

19. Hen lunastapi minun Sieluni nijste/ iotca sotiuat minun wastani/ ia rauhan henelle saattapi/ waicka monda ouat minun wiholiseni. (Hän lunastaapi minun sieluni niistä/ jotka sotiwat minun wastaani/ ja rauhan hänelle saattaapi/ waikka monta owat minun wiholliseni..)

20. Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.

20. Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

20. Jumala sitä cuulcon ja heitä nöyryttäkön joca alati pysy. Sela. Sillä ei he paranna heitäns eikä pelkä Jumalata.

20. Jumala site cwlkan/ ia heite neuritteköön/ ioca alati pysypi. Sela. Sille eipe he paranna heitens/ ia euet Jumala pelke. (Jumala sitä kuulkaan/ ja heitä nöyryttäköön/ joka alati pysyypi. Sela. Sillä eipä he paranna heitänsä/ ja eiwät Jumalaa pelkää.)

21. Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.

21. He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

21. He laskewat kätens hänen rauhallistens päälle ja rijwawat hänen lijttons.

21. Sille he laskeuat kädhense henen Rauhalistens päle/ ia riuauat henen Lijtonsa. (Sillä he laskewat kätensä heidän rauhallistensa päälle/ ja riiwaawat hänen liittonsa.)

22. Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.

22. Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

22. Heidän suuns on liuckambi cuin woi ja pitäwät cuitengin sodan mielesäns heidän sanans owat silemmät cuin öljy ja owat cuitengin paljat miecat.

22. Liuckambi quin Woi/ on heiden Swns/ ia piteuet quitengin Sodhan mielisens/ Heiden sanans ouat siliemmet quin Oliu/ ia ouat quitengin paliat Miecat. (Liukkaampi kuin woi/ on heidän suunsa/ ja pitäwät kuitenkin sodan mielessänsä/ Heidän sanansa owat sileämmät kuin öljy/ ja owta kuitenkin paljaat miekat.)

23. Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.

23. Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

23. Heitä sinun surus HERran päälle hän sinust murhetti ja ei hän salli wanhurscan olla culkiana ijancaickisest.

23. Loota sinun Surus HERRAN päle/ hen elettepi sinua/ Ja ei hen salli sen Wanhurskan olla culcuiana ijancaikisesta. (Luota sinun surusi HERRAN päälle/ hän elättääpi sinua/ Ja ei hän salli sen wanhurskaan olla kulkijana iankaikkisesti.)

24. Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.

24. Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

24. Mutta sinä Jumala syöxät heitä sijhen sywään cuoppaan murhamiehet ja pettäjät ei tule puoli ikääns waan minä toiwon sinuun.

24. Mutta sine Jumala alassöxet heite sihen syuehen Copahan/ Ne Verenahnet ia Petteiet euet tule polelle ikeens/ Waan mine toiuon sinun päles. (Mutta sinä Jumala alassyökset heitä siihen sywään kuoppahan/ Ne werenahneet ja pettäjät eiwät tule puolelle ikäänsä/ Waan minä toiwon sinun päällesi.)