PSALMI 147

Kiitosvirsi kaikkivaltiaalle, armolliselle Jumalalle.

1. Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.

1. Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

1. KIjttäkät HERra sillä meidän Jumalatam kijttä on callis asia se kijtos on suloinen ja caunis.

1. KIjtteket HERRA/ Sille meiden Jumalata kijtte/ on yxi callis Asia/ Se kijtos ombi suloinen ia caunis. (Kiittäkäät HERRAA/ Sillä meidän Jumalata kiittää/ on yksi kallis asia/ Se kiitos ompi suloinen ja kaunis.)

2. Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.

2. Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

2. HERra rakenda Jerusalemin ja coco hajotetut Israelitit.

2. HERRA hen rakenda Jerusalem/ ia cocopi ne haiotetut Israelitit. (HERRA hän rakentaa Jerusalemin/ ja kokoopi ne hajoitetut Israelitit.)

3. Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.

3. Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

3. Hän paranda muretut sydämet ja sito heidän kipuns.

3. Hen paranda ne muretudh Sydhemet/ ia läkitze heiden Kiwnssa. (Hän parantaa ne murretut sydämet/ ja lääkitsee heidän kipunsa.)

4. Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.

4. Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

4. Hän luke tähdet ja cudzu heitä caickia nimeldäns.

4. Hen lukepi Tädhet/ ia cutzu heite caikia Nimeldens. (Hän lukeepi tähdet/ ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.)

5. Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.

5. Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

5. Suuri on meidän HERram ja mittamatoin hänen woimans ja se on käsittämätöin cuinga hän hallidze.

5. Swri ombi meiden HERRAN/ ia mittamatoin henen Woimans/ Ja se on käsitemätoin quinga hen hallitze. (Suuri ompi meidän HERRAN/ ja mittaamatoin hänen woimansa/ Ja se on käsittämätöin kuinka hän hallitsee.)

6. Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.

6. Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

6. HERra oijenda radolliset ja jumalattomat maahan paisca.

6. HERRA hen ylesoijenda ne Radholiset/ ia ne Jumalattomat hen mahan paiska. (HERRA hän ylösojentaa ne raadolliset/ ja ne jumalattomat hän maahan paiskaa.)

7. Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.

7. Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

7. Wuoroin weisatcat HERralle kijtossanalla ja weisatcat meidän HERrallem candelella.

7. Woroin weisacat HERRALLE kijtossanalla/ ia weisatca meiden HERRALLEN Candelella. (Wuoroin weisatkaat HERRALLE kiitossanalla/ ja weisatkaa meidän HERRALLEN kanteleilla.)

8. Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille

8. Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

8. Joca taiwan pilwillä peittä ja anda saten maan päällä joca ruohot wuorilla caswatta.

8. Joca Taiuan Piluille peitte/ ia Saten anda Maan päle/ Joca Rohot wortein päle casuatta. (Joka taiwaan pilwillä peittää/ ja sateen antaa maan päälle/ joka ruohot wuorten päälle kaswattaa.)

9. ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.

9. Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

9. Joca eläinden anda heidän ruocans ja Carnen pojille jotca händä rucoilewat.

9. Joca Eleinden anda heiden Roans/ Ja Corpin poille/ iotca hende auxenshwtauat. (Joka eläinten antaa heidän ruokansa/ ja korpin pojille/ jotka häntä awuksensa huutawat.)

10. Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:

10. Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

10. Ei hän racasta wäkewitä hewoisita eikä hänelle kelpa miehen sääriluut.

10. Ei henen tachtons ole Orin wäkeuxes/ eike mös miehen Särisse ole henen Mielennoudhe. (Ei hänen tahtonsa ole orin wäkeyksessä/ eikä myös miehen säärissä ole hänen mielennoude.)

11. Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.

11. Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

11. HERralle kelpa ne jotca händä pelkäwät ja jotca hänen laupiuteens uscaldawat.

11. HERRALLE ombi mielennoudhe ninen päle/ iotca hende pelkeuet/ Ja iotca hene' Laupiudens päle vskaltauat. (HERRALLE ompi mielennoude niiden päälle/ jotka häntä pelkääwät/ ja jotka hänen laupeutensa päälle uskaltawat.)

12. Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.

12. Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

12. YListä Jerusalem HERra kijtä Zion sinun Jumalatas.

12. YListe Jerusalem HERRA/ kijte Zion sinun Jumalatas. (Ylistä Jerusalem HERRAA/ kiitä Zion sinun Jumalatasi.)

13. Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.

13. Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

13. Sillä hän wahwista sinun porttis salwat ja siuna sinusa sinun lapses.

13. Sille hen wahwista sinun Portis Salpat/ ia siugnapi sinun Lapses sinussa. (Sillä hän wahwistaa sinun porttisi salwat/ ja siunaapi sinun lapsesi sinussa.)

14. Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.

14. Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

14. Hän saatta rauhan sinun ärijs ja rawidze sinua parahilla nisuilla.

14. Hen saatta Rauhan sinun Ärihis/ ia rauitzepi sinua parahilla Nisuilla. (Hän saattaa rauhan sinun äärihisi/ ja rawitseepi sinua parhailla nisuilla.)

15. Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.

15. Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

15. Hän lähettä puhens maan päälle hänen sanans nopiasti juoxe.

15. Hen lehette Puheens maan päle/ Henen Sanansa nopiasti iooxe. (Hän lähettää puheensa maan päälle/ Hänen sanansa nopeasti juoksee.)

16. Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.

16. Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

16. Hän anda lumen nijncuin willan hän hajotta härmän nijncuin tuhwan.

16. Hen andapi Lumen ninquin Willan/ Hen haiotta Hermen ninquin Tuhgan. (Hän antaapi lumen niinkuin willan/ Hän hajoittaa härmeen niinkuin tuhkan.)

17. Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?

17. Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

17. Hän heittä rakens nijncuin palat cuca hänen packaisens edes kestä ?

17. Hen wiska Rakeens ninquin Palat/ Cuca henen Packaisens edes keste? (Hän wiskaa rakeensa niinkuin palat/ Kuka hänen pakkasensa edessä kestää?)

18. Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.

18. Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

18. Hän sano nijn se sula hän anda tuulens puhalda nijn se suojene.

18. Hen sanopi/ Nin se sulapi/ Hen andapi Twlens puhalda/ nin se soienne. (Hän sanoopi/ Niin se sulaapi/ Hän antaapi tuulensa puhaltaa/ niin se suojenee.)

19. Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.

19. Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

19. Hän ilmoitta Jacobille hänen sanans ja Israelille hänen tapans ja oikeudens.

19. Hen ilmoitta Jacobille henen Sanans/ Ja Israelille henen Tauans ia Oikiudhens. (Hän ilmoitta Jakobille hänen sanansa/ Ja Israelille hänen taiwaansa ja oikeutensa.)

20. Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!

20. Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

20. Ei hän näin tehnyt kellengän pacanalle eikä he tiedä hänen oikeuttans Halleluja.

20. Eipe hen sillemoto tehnyt ydhengen Pacanain/ Eike andanut heille tiete henen Oikiuttans/ Halleluia. (Eipä hän sillä muotoa tehnyt yhdenkään pakanain/ eikä antanut heille tietää hänen oikeuttansa/ Halleluja.)