PSALMI 18

Ylistysvirsi Herralle, joka pelastaa kaikista vihollisista.

1. Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.

1. Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä.

1. Dawidin HERran palwelian Psalmi edelläweisattapa joca HERralle nämät weisun sanat puhui cosca HERra hänen wapahti caickein wihollistens ja Saulin käsistä ja sanoi:

1. Dauidin sen HERRAN Paluelian Psalmi/ edelweisattapa/ iolla hen kijtti HERRA sille aialla/ iona hen wapacti henen/ caikista henen wiholistens/ ia Saulin käsiste/ ia sanoi. (Dawidin sen HERRAN palwelijan psalmi/ edeltäweisattawa/ jolla hän kiitti HERRAA sillä ajalla/ jona hän wapahti hänen/ kaikista hänen wihollistensa/ ja Saulin käsistä/ ja sanoi.)

2. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,

(H18:2) Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

2. MInä racastan sydämestäni sinua HERra minun woiman HERra minun callion minun linnan minun wapahtajan minun Jumalan minun wahan johonga minä turwan.

2. MIne racastan sydhemesteni sinua HERRA minun Woiman/ HERRA ombi minun Callion/ minun Linnan/ ia minun Wapactaian/ minun Jumalan/ minun Uskalluxen/ ionga päle mine turuan. (Minä rakastan sydämestäni sinua HERRA minun woimani/ HERRA ompi minun kallioni/ minun linnani/ ja minun wapahtajani/ minun Jumalani/ minun uskallukseni/ jonka päälle minä turwaan.)

3. Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

2. Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

3. Minun kilpen ja minun autuudeni sarwi ja minun warjeluxen.

3. Minun Kilpen/ ia minun Terueydheni Sarui/ ia minun Warieluxen. (Minun kilpeni/ ja minun terweyteni sarwi/ ja minun warjelukseni.)

4. Ylistetty olkoon Herra! — niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

3. Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

4. Minä kijtän ja rucoilen HERra nijn minä wapadetan wihollisistani.

4. Mine tadhon HERRA kijtte ia auxenihwta/ nin mine wapaxi tulen minun wiholisistani. (Minä tahdon HERRAA kiittää ja awukseni huutaa/ niin minä wapaaksi tulen minun wihollisistani.)

5. Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

4. Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

5. Sillä cuoleman sitet owat käärinet minun ymbäri ja Belialin ojat peljätit minun.

5. Sille Coleman Siteet ouat minun ymberikärineet/ Ja ne Belialin oiat minun hemmestytit. (Sillä kuoleman siteet owat minun ympäri käärineet/ Ja ne belialin ojat minun hämmästytit.)

6. Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

5. Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

6. Helwetin sitet käsitit minun ja cuoleman paulat ennätit minun.

6. Ne Heluetin Siteet kiedhoit minun/ ia ne Coleman Paulat minun ylitzewoitit. (Ne helwetin siteet kietoit minun/ ja ne kuoleman paulat minun ylitsewoitit.)

7. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.

6. Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

7. Ahdistuxesani rucoilen minä HERra ja pargun minun Jumalani tygö nijn hän cuule minun äneni hänen Templistäns ja minun huuton hänen edesäns tule hänen corwijns.

7. Coska mine adhistoxes olen/ nin mine HERRA auxenihwdhan/ ia parghun minun Jumalani tyge/ nin hen cwle minun äneni/ henen pyheste Templistens/ ia minun hwtoni henen etens/ tule henen Coruijns. (Koska minä ahdistuksessa olen/ niin minä HERRA awukseni huudan/ ja parun minun Jumalani tykö/ niin hän kuulee minun ääneni/ hänen pyhästä templistänsä/ ja minun huutoni hänen eteensä/ tulee hänen korwihinsa.)

8. Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

7. Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

8. MAa lijckui ja wapisi ja wuorten perustuxet lijcuit ja wärisit cosca hän wihastui.

8. Maa lijkui/ ia wapisi/ Ja ne Woortein perustoxet lijkuit ia wärisit/ coska hen wihastui. (Maa liikkui/ ja wapisi/ Ja ne wuorten perustukset liikkui ja wärisit/ koska hän wihastui.)

9. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

8. Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

9. Tomu suidzi hänen sieramistans ja culuttawa tuli hänen suustans nijn että se sieldä leimahti.

9. Tomu suitzi henen Sieramistans/ ia culuttapa Tuli henen Suustans/ nin ette se sielde leimachti. (Tomu suitsi hänen sieraimistansa/ ja kuluttapi tuli hänen suustansa/ niin että se sieltä leimahti.)

10. Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

9. Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

10. Hän notkisti taiwat ja astui alas ja hämärä oli hänen jalcains alla.

10. Hen notkisti Taiuat/ ia alasastui/ ia Hämere oli henen Jalcains alla. (Hän notkisti taiwaat/ ja alasastui/ ja hämärä oli hänen jalkainsa alla.)

11. Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;

10. Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

11. Hän astui Cherubimin päälle ja lensi ja hän lensi tuulden sijpein päällä.

11. Ja hen astui Cherubin päle/ ia lensi/ ia hen lensi Twlten sipein päle. (Ja hän astui kerubin päällä/ ja lensi/ ja hän lensi tuulten siipein päälle.)

12. hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.

11. Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

12. Hänen majans ymbärillä oli pimeys ja musta paxu pilwi josa hän lymys oli.

12. Henen Maians ymberille oli Pimeys/ ia musta wedhen sakeus paxuista Piluiste iossa hen lymys oli. (Hänen majansa ympärillä oli pimeys/ ja musta weden sakeus paksuista pilwistä jossa hän lymysi oli.)

13. Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

12. Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

13. Kirckaudest hänen edesäns hajoisit pilwet rakeilla ja leimauxilla.

13. Sijte kircaudhest henen edhesens haiosit Piluet/ Rakein ia Leimauxen cansa. (Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä hajosit pilwet/ Rakein ja leimauksen kanssa.)

14. Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.

13. Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

14. Ja HERra jylisti taiwaisa ylimmäinen andoi pauhinans rakeilla ja leimauxilla.

14. Ja HERRA iylisi Taiuaisa/ se Ylimeinen vlosannoi pauhinans/ rakein ia Leimauxen cansa. (Ja HERRA jylisi taiwaissa/ se ylimmäinen ulosantoi pauhinansa/ rakein ja leimauksen kanssa.)

15. Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.

14. Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

15. Hän ambuis nuolens ja hajotti heitä hän iski cowat leimauxet ja peljätti heitä.

15. Hen ambui henen Nolensa/ ia haiotti heite/ hen iski couat Leimauxet/ ia pelietti heite. (Hän ampui hänen nuolensa/ ja hajotti heitä/ hän iski kowat leimaukset/ ja peljätti heitä.)

16. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.

15. Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

16. Ja nijn ilmestyit wetten culjut ja maan HERra sinun laitoxestas ja sinun sierames puhalluxesta ja cuorsamisesta.

16. Ja nin Ilmestuit Wettein Culiut/ ia Maan aluxet Coorittijn/ HERRA sinun laitoxestas ia sinun Sierames puhaloxesta ia corsamisesta. (Ja niin ilmestyit wetten kuljut/ ja maan alukset kuorittiin/ HERRA sinun laitoksestasi ja sinun sieraimesi puhalluksesta ja kuorsaamisesta.)

17. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;

16. Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

17. HÄn lähetti corkeudesta ja haki minun ja weti minun ulos suurista wesistä.

17. Hen lehetti Taiuahasta/ ia haki minun/ ia wlosweti minun swrista wesist. (Hän lähetti taiwahasta/ ja haki minun/ ja ulosweti minun suurista wesistä.)

18. hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

17. Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

18. Hän wapahti minun woimallisista wihollisistani minun wainollisistani jotca minua wäkewämmät olit.

18. Hen minun wapautti ialoimista Wiholisistani/ minun Wainolisildani/ iotca olit minua wäkeuemmet. (Hän minut wapautti jaloimmista wihollisistani/ minun wainollisiltani/ jotka olit minua wäkewämmät.)

19. He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

18. Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

19. Jotca minun ennätit tuscasani ja HERra tuli minun turwaxeni.

19. Jotca minun ylitzelangesit Tuscassani/ ia HERRA tuli minun Turuaxeni. (Jotka minun ylitselankesit tuskassani/ ja HERRA tuli minun turwakseni.)

20. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

19. Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

20. Ja hän wei minun lakialle hän temmais minun ulos: sillä hän mielistyi minuun.

20. Ja hen wei minun wlos lakialle/ hen minun wlostemmasi/ Sille hen mielistui minuhun. (Ja hän wei minun ulos lakialle/ hän minun ulostempasi/ Sillä hän mielistyi minuhun.)

21. Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

20. Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

21. HERra teke hywästi minun cohtani minun wanhurscaudeni peräst hän maxa minulle kätteni puhtauden perästä.

21. Hyuesti HERRA teki minun coctani/ minun Wanhurskauteni perest/ hen minulle maxapi kätteni puctaudhen cautta. (Hywästi HERRA teki minun kohtaani/ minun wanhurskauteni perästä/ hän minulle maksaapi kätteni puhtauden kautta.)

22. Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

21. Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

22. Sillä minä pidän HERran tiet ja en oleSillä hän on perustanut sen merten päälle ja wirtain päälle sen walmistanut. jumalatoin Jumalatani wastan.

22. Sille mine pidhen Herran tiet/ ia en ole Jumalatoin minun Jumaltani wastan. (Sillä minä pidän Herran tiet/ ja en ole jumalatoin minun Jumaltani wastaan.)

23. Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.

22. Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

23. Sillä caicki hänen oikeudens owat minun silmäini edes ja hänen käskyjäns en minä hyljä.

23. Sille caiki henen Oikiudhens ouat minun Silmeini edes/ Ja henen Keskyiens em mine poishylie tyköni. (Sillä kaikki hänen oikeutensa owat minun silmäini edessä/ Ja hänen käskyjänsä en minä poishylkää tyköni.)

24. Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

23. Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

24. Waan olen wiatoin hänen edesäns ja wäldän syndiä.

24. Waan olen wighatoin henen edhesens/ ia ketken minuani synniste. (Waan olen wiatoin hänen edessänsä/ ja kätken minuani synnistä.)

25. Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.

24. Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

25. Sentähden HERra costa minulle wanhurscaudeni perästä minun kätteni puhtauden perästä hänen silmäins edesä.

25. Senteden HERRA costapi minun Wanhurskauteni pereste/ Minun puctauteni ielkin henen Silmeins edes. (Sentähden HERRA kostaapi minun wanhurskauteni perästä.)

26. Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;

25. Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

26. Pyhäin cansa sinä pyhä olet ja hywäin cansa hywä.

26. Pyhein cansa sine pyhe olet/ ia Toimelisten cansa toimelinen. (Pyhäin kanssa sinä pyhä olet/ ja toimellisten kanssa toimellinen.)

27. puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

26. Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

27. Puhdasten cansa sinä puhdas olet ja nurjain cansa sinä nurja olet.

27. Puctaiten cansa sine pudhas olet/ ia Nuriain cansa/ sine nuria olet. (Puhtaittein kanssa sinä puhdas olet/ ja nurjain kanssa/ sinä nurja olet.)

28. Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

27. Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

28. Sillä sinä autat radollista Canssa ja corkiat silmät sinä alennat.

28. Sille sine auitat site radholista Canssa/ ia ne Corckiat Silmet sine alannat. (Sillä sinä awitat sitä raadollista kansaa/ ja ne korkiat silmät sinä alennat.)

29. Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.

28. Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

29. Sillä minun kyntiläni sinä walaiset HERra minun Jumalan walaise minun pimeydeni.

29. Sille minun Lychtyni sine yleswalghaiset/ Se HERRA minun Jumalan/ tekepi minun pimeyteni walkiaxi. (Sillä minun lyhtyni sinä ylöswalaiset/ Se HERRA minun Jumalani/ tekeepi minun pimeyteni walkiaksi.)

30. Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

29. Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

30. SIllä sinun cauttas minä sotawäen murennan ja minun Jumalasani minä carcan muurin ylidze.

30. Sille sinun cauttas mine Sotawäen murennan/ ia minun Jumalasani ylitze mwrin carghan. (Sillä sinun kauttasi minä sotawäen murennan/ ja minun Jumalassani ylitse muurin karkaan.)

31. Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

30. Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

31. Jumalan tiet owat wiattomat HERran puhet owat peratut hän on caickein kilpi jotca häneen uscaldawat.

31. Jumalan tiet ouat wighattomat/ HERRAN Puhet ouat tulella perghatut/ Hen on caikein Kilpi/ iotca henen pälens wskaldauat. (Jumalan tiet owat wiattomat/ HERRAN puheet owat tulella peratut/ Hän on kaikkein kilpi/ jotka hänen päällensä uskaltawat.)

32. Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme —

31. Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

32. Sillä cuca on Jumala paidzi HERra ? eli waha ilman meidän Jumalatam.

32. Sille cuca on Jumala/ paitzi HERRA? eli Wäkeue/ Ilman meiden Jumalatan? (Sillä kuka on Jumala/ paitsi HERRA`? eli wäkewä/ ilman meidän Jumalatan.)

33. se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,

32. Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

33. Jumala wyöttä minun woimalla ja pane minun tieni wiattomaxi.

33. Jumala ymberiwööte minun woimalla/ ia pane minun Tieni wighattomaxi. (Jumala ympäriwyöttää minun woimalla/ ja pane minun tieni wiattomaksi.)

34. tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

33. Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

34. Hän teke minun jalcani nijncuin peurain ja asetta minua corkeudelle.

34. Hen tekepi minun Jalcani Peuran caltaisexi/ ia asettapi minua Corckeuxeni päle. (Hän tekeepi minun jalkani peuran kaltaiseksi/ ja asettaapi minun korkeukseni päälle.)

35. joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

34. Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

35. Hän opetta minun käteni sotiman ja käsiwarteni waskijousta wetämän.

35. Hen opetapi minun Käteni sotiman/ ia Käsiwarteni Waskijousta wetemehen. (Hän opettaapi minun käteni sotimaan/ ja käsiwarteni waskijousta wetämähän.)

36. Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.

35. Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

36. JA sinä annoit minulle autuudes kilwen ja sinun oikia kätes wahwista minun. Ja coscas minun alennat nijn sinä teet minun suurexi.

36. Ja sine annoit minulle sinun Terueydhes Kiluen/ ia Oikiakätes wahwista minun. Ja coskas minun alennat/ nin sine teet minun swrexi. (Ja sinä annoit minulle terweyden kilwen/ ja oikia kätesi wahwistaa minun. Ja koskas minun alennat/ niin sinä teet minun suureksi.)

37. Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

36. Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

37. Sinä teet minulle sian käydäxeni ettei minun candapääni liwistyis.

37. Sine teet minulle Sian keudhexeni/ ettei minun Candapään lipistuis. (Sinä teet minulle sijan käydäkseni/ ettei minun kantapääni lipistuis.)

38. Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;

37. Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

38. Minä ajan wihollisiani taca ja käsitän heitä ja en palaja ennencuin minä heitä hucutan.

38. Mine tacaaian minun Wiholistani/ ia heite käsiten/ ia en palaia/ ennenquin mine heite mestaisin. (Minä takaa-ajan minun wihollistani/ ja heitä käsitän/ ja en palaja/ ennenkuin minä heitä mestaisin.)

39. minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.

38. Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

39. Minä rundelen heitä ja ei he taida seiso minua wastan heidän täyty caatua minun jalcaini ala.

39. Minun heite lömen pite/ ettei heiden pide minua wastanseisoman/ Heiden teuty caatua minun Jalcaini ala. (Minun heitä lyömän pitää/ ettei heidän pidä minua wastaan seisoman/ Heidän täytyy kaatua minun jalkaini alla.)

40. Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

39. Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

40. Sinä taidat minun walmista woimalla sotaan sinä taidat ne paiscata alas jotca owat minua wastan.

40. Sine taidhat minun walmista woimalla Sotahan/ Sine taidhat ne alaspaiskata/ iotca minua wastanseisouat. (Sinä taidat minun walmistaa woimalla sotahan/ Sinä taidat ne alas paiskata/ jotka minua wastaan seisowat.)

41. Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.

40. Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

41. Sinä saatat minun wiholliseini pakeneman ja minä cadotan wainojan.

41. Ja sine annat minulle ette minun Wiholiseni pakeneuat/ ia mine cadhotan minun Wainoiani. (Ja sinä annat minulle että minun wiholliseni pakenewat/ ja minä kadotan minun wainoojani.)

42. He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

41. He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

42. He huutawat waan ei ole auttajata HERra mutta ei hän wasta heitä.

42. He hwtauat ( waan ei ole Auttaiat ) HERRAN tyge/ Mutta ei hen wasta heite. (He huutawat (waan ei ole auttajat) HERRAN tykö/ Mutta ei hän wastaa heitä.)

43. Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.

42. Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

43. Minä surwon heitä nijncuin maan tomun tuulen edesä ja heitän pois nijncuin logan raitilda.

43. Mine surwon heite ninquin Maan tomun Twlen edhesse/ ia poiswiskan ninquin Loghan Cadhuilda. (Minä surwon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä/ ja poiswiskaan niinkuin loan kaduilta.)

44. Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

43. Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

44. SInä autat minua rijdaisesta Canssasta ja asetat pacanain pääxi Canssa palwele minua jota en minä tundenut.

44. Sine auitat minua sijte ridhaisesta Canssasta/ ia asetat minun Pacanaidhen Pääxi/ Se Canssa/ iota em mine tundenut/ paluelepi minua. (Sinä autat minua siitä riitaisesta kansasta/ ja asetat minun pakanaiden pääksi/ Se kansa/ jota en minä tuntenut/ palweleepi minua.)

45. Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.

44. Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

45. Se cuuldele minua cuuliaisilla corwilla ja muucalaiset lapset ei minusta mitän woittanet.

45. Se minua cwldele cwliaisilla Coruilla/ Waan ne mwcalaiset Lapset poiskieldeuet minun. (Se minua kuuntelee kuuliaisilla korwilla/ Waan ne muukalaiset lapset poiskieltäwät minun.)

46. Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.

45. Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

46. Muucalaiset lapset waipuwat ja wapisewat heidän siteisäns.

46. Ne mwcalaiset Lapset waipuuat/ ia wapiseuat heiden Siteisens. (Ne muukalaiset lapset waipuwat/ ja wapisewat heidän siteissänsä.)

47. Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,

46. Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

47. HERra elä ja kijtetty olcon minun wahan ja minun autuudeni Jumala olcon ylistetty.

47. HERRA elepi/ ia kijtetty olcon minun Turuan/ Ja minun Terueyteni Jumala olcon ylistetty. (HERRA elääpi/ ja kiitetty olkoon minun turwani/ Ja minun terweyteni Jumala olkoon ylistetty.)

48. Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;

47. Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

48. Jumala joca minulle coston anda ja waati Canssat minun alani.

48. Se Jumala ioca minulle Coston anda/ ia waatipi Canssat minun alani. (Se Jumala joka minulle koston antaa/ ja waatiipi kansat minun alleni.)

49. sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

48. Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

49. Joca minua autta wihollisistani ja corgotta minun nijstä jotca carcawat minua wastan sinä autat minua wääristä.

49. Joca minua autta Wiholisistani/ ia yleskorghotta minun nijste/ iotca minua wastan carkauat/ sine autat minun nijlde Wärilde. (Joka minua auttaa wihollisistani/ ja ylöskorottaa minun niistä/ jotka minua wastaan karkaawat/ sinä autat minun niiltä wääriltä.)

50. Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

49. Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

50. Sentähden minä kijtän sinua HERra pacanain seas ja weisan nimelles kijtoxen.

50. Senteden mine Kijten sinua HERRA Pacanain seas/ ia sinun Nimehes kijtoxenweisan. (Sentähden minä kiitän sinua HERRA pakanain seassa/ ja sinun nimeesi kiitoksen weisaan.)

51. sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

50. Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.

51. Joca suuren autuuden Cuningalles osotat ja teet hywästi woidellulles Dawidille ja hänen siemenellens ijancaickisest.

51. Joca swren Terueydhen sinun Kuningalles osotat/ ia hyuestiteedh sinun Woidheltuas wastan/ Dauidin ia henen Siemenellens ijancaikisesta. (Joka suuren terweyden sinun kuninkaallesi osoitat/ ja hywästi teet sinun woideltuasi wastaan/ Dawidin ja hänen siemenellensä iankaikkisesti.)