PSALMI 9

Kiitos Herralle, joka kukisaa jumalattomat viholliset ja auttaa sorrettuja.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: Kuole pojan puolesta; Daavidin virsi.

1. Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle.

1. Dawidin Psalmi caunista nuorudesta edelläweisattapa.

1. Dauidin Psalmi/ sen caunin Noorudhen polesta/ edhelweisattapa. (Dawidin psalmi/ sen kauniin nuoruuden puolesta/ edeltäweisattava.)

2. Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi.

(H 9:2) Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.

2. MInä kijtän HERra caikesta sydämestäni ja luettelen caicki sinun ihmes.

2. MIne kijtten sinua HERRA caikesta sydhemesteni/ ia mainitzen caiki sinun Ihmehes. (Minä kiitän sinua HERRA kaikesta sydämestäni/ ja mainitsen kaikki sinun ihmeesi.)

3. Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.

2. Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,

3. Minä iloidzen ja riemuidzen sinusa ja kijtän sinun nimes sinä caickein ylimmäinen.

3. Mine iloitzen ia riemuitzen sinussa/ ia kijten sinun Nimees/ sine Caikein ylimeinen. (Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa/ ja kiitän sinun nimeäsi/ sinä kaikkein ylimmäinen.)

4. Sillä minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä.

3. Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.

4. Ettäs minun wiholliseni olet ajanut tacaperin he langeisit ja nucuit sinun etees.

4. Ettes minun Wiholiseni tacaperin aianut olet/ he langesit ia hukuit sinun etees. (Ettäs minun wiholliseni takaperin ajanut olet/ he lankesit ja hukuit sinun eteesi.)

5. Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari.

4. Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.

5. Sillä sinä saatat oikeudeni ja syyni toimeen sinä istuit istuimella oikia Duomari.

5. Sille sine saatat minun oikiuteni ia syyni toimehen/ Sine istuidh Stolilla/ yxi oikia Domari. (Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja syyni toimeheni/ Sinä istuit tuolilla/ yksi oikea tuomari.)

6. Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.

5. Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.

6. Sinä nuhtelet pacanat ja cadotat jumalattomat ja heidän nimens sinä pyhit pois aina ja ijancaickisest.

6. Sine nuctelet ne Pacanat/ ia cadhotat ne Jumalattomat/ ia heiden Nimens sine poispyhit aina ia ijancaikisesta. (Sinä nuhtelet ne pakanat/ ja kadotat ne jumalattomat/ ja heidän nimensä sinä poispyyhit aina ja ijankaikkisesta.)

7. Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.

6. Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.

7. Wihollisten miecat owat lopetetut Caupungit sinä cukistit että heidän muistons heidän cansans huckanduis.

7. Ne Wiholisten miecat sine caikenni lopetat/ ne Caupungit sine alascukistit/ ette heiden muistons/ ynne heiden cansans huckanduis. (Ne wihollisten miekat sinä kaikenni lopetat/ ne kaupungit sinä alaskukistit/ että heidän muistonsa/ ynnä heidän kansansa hukkaantuisi.)

8. Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.

7. Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.

8. Mutta HERra pysy ijancaickisest hän on walmistanut istuimens duomioon.

8. Mutta HERRA pysypi ijancaikisesta/ Hen ombi Stolins walmistanut Domiohon. (Mutta HERRA pysyypi iankaikkisesta/ Hän ompi tuolinsa walmistanut tuomiohon.)

9. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.

8. Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.

9. Ja hän duomidze maan pijrin oikein ja hallidze Canssat cohtullisest.

9. Ja henen pite Maanpirin oikein domitzeman/ ia coctolisesta Canssat hallitzeman. (Ja hänen pitää maanpiirin oikein tuomitseman/ ja kohtuullisesti kansat hallitseman.)

10. Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.

9. Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.

10. Ja HERra on waiwaisten turwa ja turwa hädäsä.

10. Ja se HERRA ombi waiuasten turua/ ia yxi Turua hädhesse. (Ja se HERRA ompi waiwasten turwa/ ja yksi turwa hädässä.)

11. Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.

10. Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.

11. Sentähden he sinuun toiwowat jotca sinun nimes tundewat: sillä et sinä nijtä hyljä jotca sinua HERra edziwät.

11. Senteden he sinun päles toiuouat/ iotca sinun Nimes tundeuat/ Sille ettei sine nijte ylenanna/ iotca sinua HERRA etziuet. (Sen tähden he sinun päällensä toiwowat/ jotka sinun nimesi tuntewat/ Sillä ettei sinä niitä ylenanna/ jotka sinua HERRA etsiwät.)

12. Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.

11. Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.

12. Weisatcat HERralle joca Zionis asu julistacat Canssoisa hänen tecons.

12. Weisatca HERRALLE/ ioca Zionis asupi/ iulghistacat Canssoisa henen Tecons. (Weisatkaa HERRALLE/ joka Siionissa asuupi/ julkistakaat kansoissa hänen tekonsa.)

13. Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa.

12. Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.

13. Sillä hän muista ja kysele heidän wertans eikä unhoda köyhäin parcumist.

13. Sille hen muista ia kysele heiden Werens ielkin/ eike wnodha ninen kieuhein parcumist. (Sillä hän muistaa ja kyselee heidän werensä jälkeen/ eikä unohda niiden köyhäin parkumista.)

14. Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,

13. Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;

14. HERra ole minulle armollinen cadzo minun radollisuttan wihollisten seas sinä joca ylönnät minun surman porteista.

14. HERRA ole minun armolinen/ catzo minun Radholisudhen pein/ wiholisteni seas/ Sine ioca ylennet minun Surman porteist. (HERRA ole minulle armollinen/ katso minun raadollisuuteeni päin/ wihollisteni seassa/ Sinä joka ylennät minut surman porteista.)

15. että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi.

14. Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.

15. Että minä luettelisin caicki sinun kijtoxes Zionin tytärten porteisa ja iloidzisin sinun awustas.

15. Ette minun pite luetteleman caiki sinun kijtoxes Zionin tytterten porteis/ ia iloitzisin sinun auustas. (Että minun pitää luetteleman kaikki sinun kiitoksesi Sionin tytärten porteissa/ ja iloitsisin sinun awustasi.)

16. Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät.

15. Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.

16. Pacanat owat wajonnet sijhen hautaan jonga he walmistit heidän jalcans on käsitetty sijnä wercosa jonga he wiritit.

16. Pacanat ouat waioneet sihen Hautan/ ionga he walmistit/ heiden Jalcans on käsitetty sijne Wercosa/ ionga he wiritit. (Pakanat owat wajonneet siihen hautaan/ jonka he walmistit/ heidän jalkansa on käsitetty siinä werkossa/ jonka he wiritit.)

17. Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. — Kanteleen välisoitto. Sela.

16. Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, Sela!

17. Nijn ymmärretän HERran tekewän oikeuden cosca jumalatoin juuri omisa kättens töisä käsitetän sanan cautta. Sela.

17. Nin ombi ymmertepä/ ette HERRA oikiudhen teke/ coska se Jumalatoin iuri omas tiesens käsitetehen/ Sanan cautta. Sela. (Niin ompi ymmärrettäwä/ että HERRA oikeuden tekee/ koska se jumalatoin juuri omassa tiessänsä käsitetään/ Sanan kautta. Sela.)

18. Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan.

17. Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat.

18. Josca jumalattomat palajaisit Helwettijn ja caicki pacanat jotca Jumalan unhottawat.

18. Joska ne Jumalattomat madhaisit Heluetijn kätyxi tulla/ ia caiki Pacanat/ iotca Jumalan vnochtauat. (Joska ne jumalattomat mahtaisit helwetin kätyriksi tulla/ ja kaikki pakanat/ jotka Jumalan unohtawat.)

19. Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.

18. Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.

19. Sillä ei hän nijn cohta köyhä unhoda ja radollisten toiwo ei hucu ijancaickisest.

19. Sille ei hen site kieuhe nin ratki wnodha/ ia ninen Radholisten toiuo ei huku ijancaikisesta. (Sillä ei hän siitä käydä niin ratki unohda/ ja niiden raadollisten toiwo ei huku iankaikkisesti.)

20. Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä.

19. Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.

20. Nouse HERra ettei ihminen sais walda anna caicki pacanat edesäs duomita.

20. Ylesnouse HERRA/ ettei Inhiminen walda saisi/ anna caiki Pacanat sinun edeses domitta. (Ylösnouse HERRA/ ettei ihminen waltaa saisi/ anna kaikki pakanat sinun edessäsi tuomittaa.)

21. Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. Sela.

20. Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, Sela!

21. HERra anna heille opettaja että pacanat tundisit idzens ihmisixi. Sela.

21. Anna heille HERRA yxi Mestari/ ette Pacanat itzens Inhimisixi tundisit. Sela. (Anna heille HERRA yksi mestari/ että pakanat itsensä ihmisiksi tuntisit. Sela.)