PSALMI 48

Vapautetun Jerusalemin ylistys.

1. Laulu, koorahilaisten virsi.

1. Koran lasten Veisu-Psalmi.

1. Corahn lasten Psalmiweisu.

1. Corachin Lasten Psalmin weisu. (Corahin lasten psalmin weisuu.)

2. Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.

(H48:2) Suuri on Herra, ja sangen kiitettävä, meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.

2. SUuri on HERra ja sangen kijtettäpä meidän Jumalan Caupungisa hänen pyhällä wuorellans.

2. SWri on se HERRA ia sangen kijtettäpä/ meiden Jumalan Caupungis/ henen pyhen worens päle. (Suuri on se HERRA ja sangen kiitettäwä/ meidän Jumalan kaupungissa/ hänen pyhän wuorensa päällä.)

3. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.

2. Zionin vuori on kauniilla paikalla, koko maan ilo, pohjan puolella, suuren kuninkaan kaupunki.

3. Zionin wuori on nijncuin caunis wesa coco maan turwa pohjan puolella on suuren Cuningan Caupungi.

3. Se Wori Zion on ninquin yxi caunis Wesa/ ionga päle coco maa turuapi/ sinne pohian polen macapi sen swren Kuningan Caupungi. (Se wuori Zion on niinkuin yksi kaunis wesa/ jonka päälle koko maa turwaapi/ sinne pohjan puolen makaapi sen suuren sen suuren Kuninkaan kaupunki.)

4. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.

3. Jumala on tunnettu huoneessansa, että hän sen varjelia on.

4. Jumala on tuttawa hänen huonesans sitä warjeleman.

4. Jumala on tuttaua henen Salisans/ ette hen on sen Warielia. (Jumala on tuttawa hänen salissansa/ että hän on sen warjelija.)

5. Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä.

4. Sillä katso, kuninkaat olivat kokoontuneet, ja ynnä menivät ohitse.

5. Sillä cadzo Cuningat owat coonnet ja ynnä menit ohidze.

5. Sille catzo/ Kuningat ouat coconuet/ ia ynne edesmenit. (Sillä katso/ Kuninkaat owat kokoontuneet/ ja ynnä edesmenit.)

6. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois.

5. He ihmettelivät, kuin he tämän näkivät: he hämmästyivät, ja kiiruhtivat pois,

6. He ihmettelit cosca he tämän näit ja hämmästyit ja cukistettin.

6. He ihmectelit/ coska he täte näit/ ia hemmestuit/ ia alaskukistettijn. (He ihmettelit/ koska he tätä näit/ ja hämmästyit/ ja alaskukistettiin.)

7. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.

6. Vavistus on heidät siellä käsittänyt, ahdistus niinkuin synnyttäväisen.

7. Wapistus on heidän siellä käsittänyt ja ahdistus nijncuin synnyttäwäisen.

7. Wapistos ombi heite sielle käsittänyt/ ia Adhistos ninquin Synnytteueisen. (Wapistus ompi heitä siellä käsittänyt/ ja ahdistus niinkuin synnyttäwäisen.)

8. Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat.

7. Sinä särjet haahdet meressä itätuulella.

8. Sinä särjet hahdet meresä itätuulella.

8. Sine säriet Hadhet meresse/ sen Ite Twlen cautta. (Sinä särjet haahdet meressä/ sen itätuulen kautta.)

9. Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.

8. Niinkuin me kuulimme, niin me sen näemme Herran Zebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala sen vahvistaa ijankaikkisesti, Sela!

9. Nijncuin me cuulimma nijn me sen näemme HERran Zebaothin Caupungisa meidän Jumalan Caupungisa Jumala sen wahwista ijancaickisest. Sela.

9. Quin me cwlimma/ nin me sen näemme HERRAN Zebaothin caupungissa meiden Jumalan Caupungis/ Jumala sen ylespitepi ijancaikisesta. Sela. (Kuin me kuulimme/ niin me sen näemme HERRAN Zebaothin kaupungissa meidän Jumalan kaupungissa/ Jumala sen ylöspitääpi iankaikkisesti. Sela.)

10. Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi.

9. Jumala! me odotamme sinun hyvyyttäs sinun templissäs.

10. Jumala me odotamme sinun hywyttäs sinun Templisäs.

10. Jumala me odhotamme sinun Hywuyttes/ keskel sinun Templises. (Jumala me odotamme sinun hywyyttäsi/ keskellä sinun templissäsi.)

11. Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka; sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.

10. Jumala! niinkuin sinun nimes on, niin myös on sinun kiitokses hamaan maailman ääreen: sinun oikia kätes on täynnä vanhurskautta.

11. Jumala nijncuin sinun nimes on nijn myös on sinun kijtoxes haman mailman ären sinun oikia kätes on täynäns wanhurscautta.

11. Jumala/ quin sinun Nimes on/ nin mös on sinun Kijtoxes hama Mailman loppuin asti/ sinun Oikia kätes on teunens Vanhurskautta. (Jumala/ kuin sinun nimesi on/ niin myös on sinun kiitoksesi hamaan maailman loppuun asti/ sinun oikea kätesi on täynnänsä wanhurskautta.)

12. Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi.

11. Riemuitkaan Zionin vuori, ja Juudan tyttäret iloitkaan sinun oikeuttes tähden.

12. Riemuitcan Zionin wuori ja Judan tyttäret iloitcan sinun oikeudes tähden.

12. Riemuitkan se Zionin wori/ ia ne Judan Tytteret olcoon iloiset/ sinun Oikiudhes tedhen. (Riemuitkaan se Zionin wuori/ ja ne Judan tyttäret olkoon iloiset/ sinun oikeutesi tähden.)

13. Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit.

12. Menkäät Zionin ympäri ja piirittäkäät häntä: lukekaat hänen torninsa.

13. Mengät Zionin ymbäri ja pijrittäkät händä lukecat hänen tornins.

13. Menget Zionin ymberi/ ia syletke hende/ lukecat henen Tornins. (Menkäät Zionin ympäri/ ja syletkää (piirittäkää) häntä/ lukekaat hänen torninsa.)

14. Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.

13. Turvatkaat hänen muurinsa, vahvistakaat hänen salinsa, että te sitä juttelisitte tulevaisille sukukunnille.

14. Turwatcat hänen wahwuteens ja corgottacat hänen huonens mainitta tulewaisille sucucunnille.

14. Wariottacat henen Mwristans/ ia yleskorghottacot henen Salinsa/ ette te sen mainitzitte sille noutauaisel Sucukunnalle. (Waarinottakaat hänen muuristansa/ ja ylöskorottakoot hänen salinsa/ että te sen mainitsette sille noutawaiselle sukukunnalle.)

15. Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

14. Sillä tämä Jumala on meidän Jumalamme aina ja ijankaikkisesti: hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

15. Sillä tämä Jumala on meidän Jumalam aina ja ijancaickisest hän johdatta meitä cuoleman asti.

15. Sille teme Jumala ombi meiden Jumalan aina ia ijancaikisesta/ hen wiepi meite ninquin Norudhen. (Sillä tämä Jumala ompi meidän Jumalan aina ja iankaikkisesti/ hän wiepi meitä niinkuin nuoruuden.)