PSALMI 126

Kyynelin kylvetään, riemuiten leikataan.

1. Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

1. Weisu corkeimmas Chuoris. COsca HERra päästä Zionin fangit nijn me olemma nijncuin unda näkewäiset.

1. Yxi Weisu Corkeimas Choris. COska HERRA pästepi ne Zionin Fangit/ Nin me olema ninquin Unennäkeueiset. (Yksi weisuu korkeimmassa kuorissa. Koska HERRA päästääpi Zionin wangit/ Niin me olemme niinkuin unennäkewäiset.)

2. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan.

2. Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

2. Silloin meidän suum naurolla täytetän ja meidän kielem on täynäns riemua silloin sanotan pacanoisa: HERra on suuria heidän cohtans tehnyt.

2. Silloin meiden suun Naurulla teuteten/ Ja meiden Kielen teunens riemua/ Silloin sanotan Pacanoissa/ se HERRA on Swria heiden coctans tehnyt. (Silloin meidän suun naurulla täytetään/ Ja meidän kielen täynnänsä riemua/ Silloin sanotaan pakanoissa/ se HERRA on suuria heidän kohtaan tehnyt.)

3. Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.

3. Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

3. HERra on suuria tehnyt meidän cohtam: sillä me olemma iloiset.

3. Se HERRA on Swria tehnyt meiden coctan/ Sille me iloiset olema. (Se HERRA on suuria tehnyt meidän kohtaan/ Sillä me iloiset olemme.)

4. Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.

4. Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

4. HERra käännä meidän fangiuxem nijncuins wirrat eteläs cuiwannut olet.

4. Käenne HERRA meiden Fangiuxen/ Ninquin sine ne Wirdhat Etelen pein poisquiuanut olet. (Käännä HERRA meidän wankeuksen/ Niinkuin sinä ne wirrat etelään päin poiskuiwannut olet.)

5. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.

5. Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

5. Jotca kyyneleillä kylwäwät ne ilolla nijttäwät.

5. Jotca kynelille kylueuet/ Pite ilolla ylesnijttemen. (Jotka kyynelillä kylwäwät/ Pitää ilolla ylösniittämän.)

6. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

6. He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.

6. He menewät ja itkewät ja wiewät ulos callin siemenen ja tulewat riemulla ja tuowat heidän lyhtens.

6. He meneuet ia idkeuet/ ia vloscandauat callin Siemenen/ Ja tuleuat Riemulla ia touat heiden Lychtehens. (He menewät ja itkewät/ ja uloskantawat kalliin siemenen/ Ja tulewat riemulla ja tuowat heidän lyhtehensä.)