PSALMI 137

Baabelin virtain vierillä.

1. Baabelin virtain vierillä — siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

1. Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

1. BAbelin wirtain tykönä me istuimme ja itkimme cosca me Zionin muistimme.

1. LIki nijte Wirtoia Babelis me istuime/ Ja idkimme/ Coska me Zionin päle muistimme. (Liki niitä wirtoja Babelissa me istuimme/ ja itkimme/ koska me Zionin päälle muistimme.)

2. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

2. Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

2. Meidän candelem me ripustim pajuihin jotca siellä olit.

2. Meiden Candelenna me ripustimme Paiuhin/ Jotca sielle ouat. (Meidän kanteleemme me ripustimme puihin/ jotka siellä owat.)

3. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: Veisatkaa meille Siionin virsiä.

3. Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

3. Siellä he käskit meidän weisata jotca meitä fangina pidit ja iloita meidän itcusam: Weisatcat meille Zionin weisu.

3. Sille sielle he keskit meite weisata/ iotca meite Fangina pidhit/ ia iloita meiden Idkussanna/ Weisatka meille iongun Zionin Weisu. (Sillä siellä he käskit meitä weisata/ jotka meitä wankina pidit/ ja iloita meidän itkussamme/ Weisatkaa meille jonkun Zionin weisuu.)

4. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

4. Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

4. Cuinga me weisaisim HERran weisun wieralla maalla ?

4. Quinga me Weisasim HERRAN Weisun/ Wieralla Maalla? (Kuinka me weisasimme HERRAN weisuun/ wieraalla maalla?)

5. Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

5. Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

5. Jos minä unhodan sinua Jerusalem nijn olcon minun oikia käten unohdettu.

5. Jos mine vnodhan sinua Jerusalem/ Nin olcoon minun Oikia käten vnodhettu. (Jos minä unohdan sinua Jerusalem/ niin olkoon minun oikea käteni unohdettu.)

6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

6. TArttucon minun kielen suuni lakeen ellen minä sinua muista ellen minä tee Jerusalemita minun ylimmäisexi iloxeni.

6. Kijnitartucon minun Kielen minun kitaani/ Ellen mine sinun päles muista/ Ellen mine tee Jerusalemit minun ylimeisexi iloxeni. (Kiinni tarttukoon minun kieleni minun kitaani/ ellen minä sinun päällesi muista/ ellen minä tee Jerusalemia minun ylimmäiseksi ilokseni.)

7. Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!

7. Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

7. HERra muista Edomin lapsia Jerusalemin päiwänä jotca sanowat: raadelcat raadelcat caicki haman hänen perustuxens asti.

7. HERRA muista Edomin Lasten päle sinä Jerusalemin peiuene/ Jotca sanouat/ Ratelkat/ Ratelkat caiki haman henen Perustoxens asti. (HERRA muista Edomin lasten päälle sinä Jerusalemin päiwänä/ jotka sanowat/ Raadelkaat/ Raadelkaat kaikki hamaan hänen perustukseensa asti.)

8. Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

8. Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

8. Sinä häwitetty tytär Babel autuas on se joca sinulle costa nijncuin sinä meille tehnyt olet.

8. Sine häuitetty Tyter Babel/ Autuas ombi se ioca sinulle costapi/ Ninquin sine meille tehnyt olet. (Sinä häwitetty tytär Babel/ Autuas ompi se joka sinulle kostaapi/ niinkuin sinä meille tehnyt olet.)

9. Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

9. Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.

9. Autuas on se joca sinun piscuiset lapses otta ja paisca kiwijn.

9. Autuas on se ioca sinun Piskuiset lapses ottapi/ Ja paiskapi kiuihin. (Autuas on se joka sinun piskuiset lapses ottaapi/ ja paiskaapi kiwihin.)