PSALMI 31

Herra on turva ahdistuksessa.

1. Veisuunjohtajalle Daavidin virsi.

1. Davidin Psalmi edelläveisaajalle.

1. Dawidin Psalmi edelläweisattapa.

1. Dauidin Psalmi edhelweisattapa. (Dawidin psalmi edeltäweisattawa.)

2. Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurskaudessasi.

(H31:2) Herra, sinuun minä uskallan, etten minä ikänä häpiään tulisi: vapahda minua sinun vanhurskautes kautta.

2. HERRA sinuun minä uscallan älä minua ikänäns häpiään laske päästä minua sinun wanhurscaudes cautta.

2. HERRA sinun päles mine wskalsin/ ele minua ikenens häpiehen laske/ päste minua sinun Wanhurskaudhes cautta. (HERRA sinun päällesi minä uskalsin/ älä minua ikänänsä häpeähän laske/ päästä minua sinun wanhurskautesi kautta.)

3. Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.

2. Kallista korvas minun puoleeni, auta minua äkisti: ole minulle vahva kallio ja linna minua auttamaan;

3. Cumarra corwas minun puoleeni auta minua äkist ole minulle wahwa callio ja linna minua auttaman.

3. Cumardha sinun Coruas minun poleheni/ auta minua ekiste/ ole minulle wahwa Callio/ ia yxi Linna/ ettes minua autaisit. (Kumarra sinun korwani minun puoleheni/ auta minua äkisti/ ole minulle wahwa kallio/ ja yksi linna/ ettäs minua auttaisit.)

4. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat.

3. Sillä sinä olet minun kallioni ja minun linnani, ettäs siis sinun nimes tähden minua taluttaisit ja veisit;

4. Sillä sinä olet minun callion ja linnan ettäs sijs sinun nimes tähden minua talutaisit ja weisit.

4. Sille sine olet minun Callion ia minun Linnan/ Ettes sis sinun Nimes tedhen minua talutaisit ia weisit. (Sillä sinä olet minun kallioni ja minun linnani/ Ettäs siis sinun nimesi tähden minua taluttaisit ja weisit.)

5. Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani.

4. Ettäs minun kirvottaisit verkosta, jonka he minun eteeni virittivät; sillä sinä olet minun väkevyyteni.

5. Ettäs minun kirwotaisit wercosta jonga he minun eteeni wiritit: sillä sinä olet minun wäkewyden.

5. Ettes minun kiruotaisit Vercosta/ ionga he minun eteeni wiritit/ Sille sine olet minun wäkewuydhen. (Ettäs minun kirwoittaisit werkosta/ jonka he minun eteeni wiritit/ Sillä sinä olet minun wäkewyyteni.)

6. Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.

5. Sinun käsiis annan minä henkeni, sinä olet minun lunastanut, Herra, sinä totinen Jumala.

6. Sinun käsijs minä annan minun hengeni sinä olet minun pelastanut HERra sinä totinen Jumala.

6. Sinun Käsijs mine annan minun Hengeni/ Sine olet minun pästenyt HERRA sine wissi Jumala. (Sinun käsiisi minä annan minun henkeni/ Sinä olet minun päästänyt HERRA sinä wissi Jumala.)

7. Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan.

6. Minä vihaan niitä, jotka pitävät väärää oppia; mutta minä uskallan Herraan.

7. Minä wihan nijtä jotca pitäwät wäärä oppia mutta minä uscallan HERraan.

7. Mine wihan nijte/ iotca piteuet irdhalisen Opin päle/ mutta mine Toiuon HERRAN päle. (Minä wihaan niitä/ jotka pitäwät irrallisen opin päälle/ mutta minä toiwon HERRAN päälle.)

8. Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset,

7. Minä ihastun ja riemuitsen sinun hyvyytes tähden, ettäs katsot minun raadollisuuttani, ja tunnet minun sieluni tuskassa.

8. Minä ihastun ja riemuidzen sinun hywydes tähden ettäs cadzot minun radollisuttani ja tunnet minun sieluni tuscasa.

8. Mine ihastun ia riemuitzen sinun Hywydhes tedhen/ ettes catzot minun Radholisudheni pein/ ia tunnet minun Sieluni tuskassa. (Minä ihastun ja riemuitsen sinun hywyytesi tähden/ ettäs katsot minun raadollisuuteeni päin/ ja tunnet minun sieluni tuskassa.)

9. etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle.

8. Ja et sinä sulje minua vihollisteni käsiin: sinä asetat minun avaraan paikkaan.

9. Ja et sinä sulje minua wihollisteni käsijn sinä asetat minun jalcani awaraan paickan.

9. Ja et sine minua ylenanna Wiholisten Käsijn/ sine asetat minun Jalcani auarahan paickan. (Ja et sinä minua ylenanna wihollisten käsiin/ sinä asetat minun jalkani awarahan paikkaan.)

10. Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini.

9. Herra, ole minulle armollinen, sillä minä ahdistetaan; minun kasvoni ovat muuttuneet murheesta, niin myös minun sieluni ja vatsani.

10. HERra ole minulle armollinen: sillä minä ahdistetan minun caswoni on muuttunut murhesta nijn myös minun sielun ja wadzan.

10. HERRA ole minun Armolinen/ sille mine adhistetan/ minun Casuoni on mwttunut murhen tedhen/ nin mös minun Sielun ia Watzan. (HERRA ole minulle armollinen/ sillä minä ahdistetaan/ minun kaswoni on muuttunut murheen tähden/ niin myös minun sieluni ja watsani.)

11. Sillä minun elämäni kuluu murheessa ja minun vuoteni huokauksissa. Minun voimani on rauennut pahain tekojeni tähden, ja minun luuni ovat riutuneet.

10. Sillä minun elämäni on kulutettu murheesta, ja minun vuoteni huokauksesta: minun voimani on rauvennut pahain tekoin kautta, ja minun luuni ovat muserretut.

11. Sillä minun elämän on culutettu murhesta ja minun wuoteni huocauxest minun woiman on rauwennut minun pahain tecoini cautta ja minun luuni owat musertut.

11. Sille minun Elemen on culutettu murhesta/ ia minun Wooteen hocauxest/ Minun woiman on rauennut/ minun pahaintöiteni cautta/ Ja minun Luuni ouat musertut. (Sillä minun elämäni on kulutettu murheesta/ ja minun wuoteeni huokauksesta/ Minun woimani on rauennut/ minun pahain töitteni kautta/ ja minun luuni owat musertut.)

12. Kaikkien ahdistajaini tähden minä olen pilkaksi tullut, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, peljätykseksi tuttavilleni jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua.

11. Minä olen pilkaksi tullut kaikille vihamiehilleni ja kylällisilleni ylönpalttisesti, ja hämmästykseksi tuttavilleni: jotka minun ulkona näkevät, pakenevat minua.

12. Minä olen suuri pilcka kylänmiehilleni ja ilkeys minun tuttawilleni jotca minun raitilla näkewät pakenewat minua.

12. Sangen pahasti minun keupi/ ette mine olen yxi swri pilca minun Nabureilleni/ ia yxi ilkeys minun Tuttauilleni/ Ne iotca minun Cadhulla näkeuet/ he minun edhesteni pakeneuat. (Sangen pahasti minun käypi/ että minä olen yksi suuri pilkka minun naapureilleni/ ja yksi ilkeys minun tuttawilleni/ Ne jotka minun kadulla näkewät/ he minun edestäni pakenewat.)

13. Minä olen unhottunut ihmisten mielistä niinkuin kuollut, minä olen kuin rikottu astia.

12. Minä olen sydämestä unhotettu niinkuin kuollut: minä olen niinkuin rikottu astia.

13. Minä olen sydämestä unhotettu nijncuin cuollut minä olen nijncuin ricottu astia.

13. Mine olen sydhemeste vnodhettu/ ninquin yxi Coollut/ mine olen tullut ninquin yxi ricottu astia. (Minä olen sydämestä unohdettu/ niinkuin yksi kuollut/ minä olen tullut niinkuin yksi rikottu astia.)

14. Sillä minä kuulen monen parjaukset, kauhua kaikkialta, kun he keskenänsä pitävät neuvoa minua vastaan, aikovat ottaa minulta hengen.

13. Sillä minä kuulen monen häväistyksen, että jokainen karttaa minua: he pitävät keskenänsä neuvoa minusta, ja tahtovat ottaa minun henkeni.

14. Sillä moni minua pahasti häwäise että jocainen minua carcko he pitäwät keskenäns neuwo minusta ja tahtowat otta minun hengeni.

14. Sille moni minua pahasti häueise/ nin ette iocainen minun edesseni carcopi/ he neuuopiteuet keskenens minusta/ ia tactouat poisotta minun Hengeni. (Sillä moni minua pahasti häwäisee/ niin että jokainen minun edessäni karkaapi/ he neuwoa pitäwät keskenänsä minusta/ ja tahtowat pois ottaa minun henkeni.)

15. Mutta sinuun, Herra, minä turvaan minä sanon: Sinä olet minun Jumalani.

14. Mutta minä toivon sinuun, Herra, ja sanon: sinä olet minun Jumalani!

15. Mutta minä toiwon sinuun HERra ja sanon: sinä olet minun Jumalan.

15. Mutta HERRA mine toiuon sinun päles/ ia sanon/ Sine olet minun Jumalan. (Mutta HERRA minä toiwon sinun päällesi/ ja sanon/ Sinä olet minun Jumalani.)

16. Minun aikani ovat sinun kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani.

15. Minun aikani ovat sinun käsissäs: pelasta minua vihollisteni kädestä ja niistä, jotka minua vainoovat.

16. Minun aicani owat sinun käsisäs pelasta minua wihollisistani ja nijstä jotca minua wainowat.

16. Minun aicani ouat sinun käsises/ pelasta minua Wiholisteni käsiste/ ia nijste/ iotca minua wainouat. (Minun aikani owat sinun käsissäsi/ pelasta minua wihollisteni käsistä/ ja niistä/ jotka minua wainoawat.)

17. Valista kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi.

16. Anna kasvos paistaa palvelias päälle: auta minua laupiutes kautta.

17. Anna paista caswos palwelias päälle auta minua laupiudes cautta.

17. Anna sinun Casuos paista sinun Paluelias päle/ Auta minua sinun Laupiudhes cautta. (Anna sinun kaswosi paistaa sinun palweliasi päälle/ Auta minua sinun laupiutesi kautta.)

18. Herra, älä salli minun tulla häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään, vaietkoot ja vaipukoot tuonelaan.

17. Herra, älä minun anna häpiään tulla; sillä sinua minä avuksi huudan: jumalattomat tulkoon häpiään, vaijetkoon helvetissä.

18. HERra älä minua laske häpiään: sillä sinua minä rucoilen jumalattomat tulcat häpiään ja waiketcat helwetis.

18. HERRA ele minua häpien laske/ sille sinua mine auxenihwdhan/ ne Jumalattomat häpien tulkaat/ ia waikenetkaat Heluetis. (HERRA älä minua häpeään laske/ sillä sinua minä awuksi huudan/ ne jumalattomat häpeään tulkaat/ ja waikenetkaat helwetissä.)

19. Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti.

18. Tulkoon mykäksi väärät suut, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan kovasti ylpeydestä ja ylönkatseesta.

19. Tulcon mykäxi wäärät suut jotca puhuwat wanhurscasta wastan cangiast corjast ja häjyst.

19. Mykexi tulkohot ne wäret Swlahat/ iotca puhuuat site wanhurskasta wastan/ cangiast/ coriasti ia heiusti. (Mykäksi tulkohon ne wäärät suulahat/ jotka puhuwat sitä wanhurskasta wastaan/ kankiasti/ koriasti ja häjysti.)

20. Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!

19. Kuinka suuri on sinun hyvyytes, jonka panit tallelle niille, jotka sinua pelkäävät! ja jonka niille osoitat, jotka sinuun uskaltavat, ihmisten lasten edessä!

20. Cuinga suuret owat sinun hywydes jotcas panit tallella nijlle jotca sinua pelkäwät ja jotcas nijlle osotat jotca sinuun uscaldawat ihmisten lasten edesä.

20. Quinga swret ouat sinun Hywuydhes/ iongas tedhellepanit nijllen/ iotca sinua pelkeuet/ ia iongas osotat nijlle/ iotca wskaltauat sinun päles/ Inhimisten Lasten edhes. (Kuinka suuret owat sinun hywyytesi/ jonkas tähdelle panit niillen/ jotka sinua pelkääwät/ ja jonkas osotat niille/ jotka uskaltawat sinun päällesi/ ihmisten lasten edessä.)

21. Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta.

20. Sinä kätket heitä tykönäs salaisesti jokaisen haastosta: sinä peität heitä majassas riiteleväisistä kielistä.

21. Sinä lymytät heitä tykönäs salaisest jocaidzen haastosta sinä peität heitä majasas rijtelewäisistä kielistä.

21. Sine lymytet heite sinun tykenes salaisest/ iocaitzen haastauxesta/ Sine peitet heite sinun Maiasas nijste rijteleueisist Kieliste. (Sinä lymytät heitä sinun tykönäsi salaisesti/ jokaisen haastauksesta/ Sinä peität heitä sinun majassasi niistä riitelewäisistä kielistä.)

22. Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa.

21. Herra olkoon kiitetty, että hän on minulle osoittanut ihmeellisen hyvyyden, vahvassa kaupungissa.

22. HERra olcon kijtetty että hän on minulle osottanut ihmellisen hywyden wahwasa Caupungisa.

22. HERRA olcoon kijtetty/ ette hen minulle on osottanut ydhen ihmelisen Hywuydhen/ wahwassa Caupungisa. (HERRA olkoon kiitetty/ että hän minulle on osoittanut yhden ihmeellisen hywyyden/ wahwassa kaupungissa.)

23. Minä sanoin hädässäni: Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin.

22. Sillä minä sanoin pikaisuudessani: minä olen sinun silmäis edestä sysätty pois: kuitenkin kuulit sinä rukoukseni äänen, koska minä sinun tykös huusin.

23. Sillä minä sanoin epäyxesäni: minä olen sinun caswos edestä sysätty pois sinä cuulit cuitengin minun rucouxeni änen cosca minä sinun tygös parguin.

23. Sille mine sanoin Epeyxesseni/ Mine olen sinun Casuos edeste poissysetty/ Sine quitengi cwlit minun rucouxeni änen/ coska mine sinun tyges parghuin. (Sillä minä sanoin epäyksessäni/ Minä olen sinun kaswosi edestä poissysätty/ Sinä kuitenkin kuulit minun rukoukseni äänen/ koska minä sinun tykösi paruin.)

24. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin.

23. Rakastakaat Herraa, kaikki hänen pyhänsä; Herra varjelee uskollisia ja runsaasti kostaa niille, jotka ylpeyttä harjoittelevat.

24. Racastacat HERra caicki hänen pyhäns HERra warjele uscollista ja runsast costa nijlle jotca ylpeyttä harjoittelewat.

24. Racastaca HERRA caiki henen Pyhens/ nijte Wskolisi HERRA wariele/ ia runsasti costa nijlle/ iotca ylpeytte harioitteleuat. (Rakastakaa HERRAA kaikki hänen pyhänsä/ niitä uskollisia HERRA warjele/ ja runsaasti kosta niille/ jotka ylpeyttä harjoittelewat.)

25. Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.

24. Olkaat hyvässä turvassa, ja hän vahvistaa teidän sydämenne, kaikki jotka Herraa odotatte.

25. Olcat turwas ja wapisemata caicki jotca HERra odotatte.

25. Olcat turuas ia wapiszemat/ caiki te iotca HERRA odhotat. (Olkaat turwassa ja wapisematta/ kaikki te jotka HERRAA odotat.)