1 luku

Samarian ja Juudan tuomio.

1. Herran sana, joka tuli mooresetilaiselle Miikalle Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä; se, mitä hän näki Samariaa ja Jerusalemia vastaan.

1. Tämä on Herran sana, joka tapahtui Miikalle Moresasta, Jotamin, Ahaksen ja Jehiskian, Juudan kuningasten aikana, jonka hän näki Samariasta ja Jerusalemista.

1. TÄmä on HERran sana joca tapahdui Michalle Maresast Jothamin Ahaxen ja Jehiskian Judan Cuningasten aicana jonga hän näki Samariast ja Jerusalemist.

1. TEME on se HERRAN Sana/ ioca tapactuy Michan tyge/ Maresast/ Jothan/ Ahasin/ ia Jehiskian Judan Kuningain aicana. Jonga hen näki ylitze Samarian ia Jerusalemin. (Tamä on se HERRAN sana/ joka tapahtui Michan tykö/ Maresasta/ Jothan/ Ahasin/ ja Jehiskian Judan kuninkaan aikana. Jonka hän näki ylitse Samarian ja Jerusalemin.)

2. Kuulkaa, kaikki kansat; ota korviisi, maa, ja kaikki, mitä maassa on. Ja olkoon Herra, Herra todistaja teitä vastaan, Herra pyhästä temppelistänsä.

2. Kuulkaat kaikki kansat; sinä maa, ota vaari, ja kaikki, mitä siinä on; ja Herra Jumala olkoon todistaja teitä vastaan, Herra pyhästä templistänsä,

2. CUulcat caicki Canssa sinä maa ota waari ja caicki cuin sijnä on: sillä HERran Jumalan on puhumist teidän cansan ja HERran hänen pyhästä Templistäns.

2. Cwlcat caiki Canssa/ sine Maa wariota/ ia caiki * mite henes on/ Sille HERRALLA Jumalalla on puhumist teiden cansan/ Ja/ se HERRA henen pyheste Templistens. (Kuulkaat kaikki kansa/ sinä maa waarinota/ ja kaikki mitä hänessä on/ Sillä HERRALLA Jumalalla on puhumista teidän kanssan/ Ja/ se HERRA hänen pyhästä templistänsä.)

3. Sillä katso, Herra lähtee asumuksestaan, astuu alas ja polkee maan kukkuloita.

3. Katso, Herra lähtee siastansa, astuu alas ja polkee maan korkeuksia:

3. Cadzo HERra lähte siastans astu alas ja polke maan corkeutta.

3. Sille catzo/ HERRAN pite vloskeumen henen Siastans/ ia alasastuman ia tallaman Maan Corkiutta/ (Sillä katso/ HERRAN pitää uloskäymän hänen sijastansa/ ja alasastuman ja tallaaman maan korkeutta/)

4. Vuoret sulavat hänen allansa, ja laaksot halkeavat niinkuin vaha tulen hohteessa, niinkuin vedet, jotka syöksyvät jyrkännettä alas.

4. Niin että vuoret sulavat hänen allansa, ja laaksot halkeevat, niinkuin medenvaha sulaa tulen edessä, ja niinkuin vedet, jotka korkialta alas vuotavat.

4. Nijn että wuoret pitä sulaman hänen allans ja laxot halkeman nijncuin medenwaha sula tulen edes ja nijncuin ne wedet jotca wuotawat ales.

4. Nin ette Woretki pite henen allans sulaman/ ia Laxot pite halkeman/ Ninquin Medenuaha Tulen edes sula/ Ninquin ne Wedhet/ quin alaswotauat. (Niin että wuoretkin pitää hänen allansa sulaman/ ja laaksot pitää halkeaman/ Niinkuin medenwaha tulen edessä sulaa/ Niinkuin ne wedet/ kuin alaswuotawat.)

5. Jaakobin rikoksen tähden tapahtuu tämä kaikki ja Israelin heimon syntien tähden. Mistä on Jaakobin rikos? Eikö Samariasta! Ja mistä Juudan uhrikukkulat? Eivätkö Jerusalemista!

5. Kaikki nämät tapahtuvat Jakobin ylitsekäymisen tähden, ja Israelin huoneen syntein tähden. Kuka siis on Jakobin ylitsekäymys? Eikö Samari? ja kutka ovat Juudan korkeudet? Eikö Jerusalem?

5. Caicki nämät tapahtuwat Jacobin ylidzekäymisen tähden ja Israelin syndein tähden. Cuca sijs on Jacobin ylidzekäymys? eikö Samaria ole? ja cutca owat Judan corkeudet? eikö Jerusalem ole?

5. Caiki nämet Jacobin ylitzekeumisen teden/ Ja Israelin Honen syndein teden. Cuca on se Jacobin ylitzekeumys ? Eikö se Samaria ole ? Ja cutka ouat iudan Hijdet ? Eikö se Jerusalem ole? (Kaikki nämä Jakobin ylitsekäymisen tähden/ ja Israelin huoneen syntein tähden. Kuka on se Jakobin ylitsekäymys? Eikö se Samaria ole? ja kutka owat Judan hiidet (korkeudet)? Eikö se Jerusalem ole?)

6. Niinpä minä panen Samarian kiviraunioksi kedolle, viinitarhan istutusmaaksi, syöksen laaksoon sen kivet ja paljastan sen perustukset.

6. Minä teen Samarian kiviraunioksi kedolla, joka pannaan viinamäen ympäri, ja vieritän hänen kivensä laaksoon, ja särjen perustukseen asti maahan.

6. Minä teen Samarian kiwiraunioxi kedolla jotca pannan wijnamäen ymbärins wieritän heidän kiwens laxoon ja särjen perustuxen asti maahan.

6. Ja mine tadhon Samarian Kiuiraunioxi tedhä Kedhon päle/ iotca Winatarhan ymberinspannan. Ja tadhon heiden Kiuens Laxohon wieritte/ ia Perustoxen asti mahanserke. (Ja minä tahdon Samarian kiwiraunioksi tehdä kedon päälle/ jotka wiinatarhan ympärinsä pannaan. Ja tahdon heidän kiwensä laaksohon wierittää/ ja perustukseen asti maahansärkeä.)

7. Kaikki sen jumalankuvat särjetään, kaikki sen portonpalkat poltetaan tulessa, ja kaikki sen epäjumalankuvat minä hävitän; sillä portonpalkoista se on ne koonnut, ja portonpalkoiksi pitää niitten jälleen tuleman.

7. Kaikki heidän epäjumalansa pitää rikottaman, ja kaikki heidän palkkansa tulella poltettaman, ja minä hävitän kaikki heidän kuvansa; sillä he ovat porton palkasta kootut; sentähden pitää heidän jälleen porton palkaksi tuleman.

7. Caicki heidän epäjumalans pitä ricottaman ja caicki heidän porton palckans tulella poldettaman ja minä häwitän caicki heidän cuwans: sillä he owat huoran palcasta cootut sentähden pitä heidän jällens huoran palcaxi tuleman.

7. Caiki heiden Epeiumalans pite rickilötemen/ Ja caiki heiden Saalins pite tulella ylespoltettaman/ ia tadhon caiki heiden Cuuans poishäuitte. Sille he ouat Hooranpalcasta cootut/ senteden heiden iellens Hooranpalcaxi pite tuleman. (Kaikki heidän epäjumalansa pitää rikkilyötämän/ Ja kaikki heidän saaliinsa pitää tulella ylöspoltettaman/ ja tahdon kaikki heidän kuwansa poishäwittää. Sillä he owat huoranpalkasta kootut/ sentähden heidän jälleensä huoranpalkaksi pitää tuleman.)

8. Tämän tähden minä tahdon valittaa ja voivotella, käydä avojaloin ja vaipatta, virittää valituslaulun kuin aavikkosudet, suruhuudon kuin kamelikurjet.

8. Sitä minun täytyy valittaa ja parkua, minun täytyy riisuttuna ja alasti käydä; minun pitää valittaman niinkuin lohikärmeet ja murehtiman niinkuin nälkäkurki.

8. SItä minun täyty walitta ja parcua minun täyty alasti ja paljasna käydä minun pitä walittaman nijncuin Drakit ja murehtiman nijncuin Strutzit.

8. Sen ylitze minun teuty walitta ia parcua. Minun teuty paliasna ia alastoinna keudhe/ Minun teuty walitta ninquin Lohikermet/ ia murhectia ninquin Struthit. (Sen ylitse minun täytyy walittaa ja parkua. Minun täytyy paljaana ja alastonna käydä/ Minun täytyy walittaa niinkuin lohikäärmeet/ ja murehtia niinkuin Strutsit.)

9. Sillä parantumaton on sen haava; se ulottuu Juudaan asti, se käy minun kansani porttiin saakka, aina Jerusalemiin saakka.

9. Sillä tähän vitsaukseen ei ole yhtään neuvoa; joka jo Juudaan asti on tullut, ja pitää ulottuman minun kansani porttiin asti, Jerusalemiin asti.

9. Sillä tähän widzauxeen ei ole yhtän neuwo joca jo Judan asti on tullut ja pitä ulottuman minun Canssani porttin Jerusalemis.

9. Sille tehen Witzauxen ei ole ycten Neuuo/ sille se on tullut io haman Judan asti/ ia pite haman minun Canssani portin asti Jerusalemis vlottuman. (Sillä tähän witsaukseen ei ole yhtään neuwoa/ sillä se on tullut jo hamaan Judaan asti/ ja pitää hamaan minun kansaani porttiin asti Jerusalemissa ulottuman.)

10. Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää, älkää itkekö. Minä vieriskelen tuhassa Beet-Leafrassa.

10. Älkäät sitä Gatissa ilmoittako, älkäät antako kuulla teidän itkuanne; vaan menkäät tuhkahuoneeseen ja istukaat tuhkaan.

10. Älkät sitä Gathis ilmoittaco älkät andaco cuulla teidän itcuan waan mengät murhecammioon ja istucat tuhcan.

10. Elket site Gathis ilmoittaco/ Elket andaco teiten cwlda idkeue/ Waan menget Murehcammion siselle/ ia Tuckahan istucat. (Älkäät sitä Gatissa ilmoittako/ Älkäät antako teidän kuulla itkua/ waan menkäät murhekammioon sisälle/ ja tuhkahan istukaat.)

11. Käy matkaan, Saafirin asujatar, häpeällisesti paljastettuna! Saananin asujatar ei lähde. Beet-Eselin valitus riistää teiltä pysähdyspaikan.

11. Lähde pois, sinä kauniin kaupungin asuvainen, häpiällä paljastettu. Karjakaupungin asuvaiset ei tule ulos, että valitus on lähipaikoissa, jotka saavat teiltä ylöspitämisensä.

11. Sinä caunis Caupungi caikella häpiällä cukistetan jalon ei pidä sillen coreileman ahdistuxens tähden: sillä hänen kylänmiehens otta häneldä pois mitä hänellä on.

11. Sine caunis Caupungi cukistan caikilla häpielle. Eipe sen Jalon pidhe sillen pramaman adhistoxens teden. Sille * Naburin pite henelde poisottaman mite henelle on. (Sinä kaunis kaupunki kukistan kaikella häpeällä. Eipä sen jalon pidä silleen pramaman (koreileman) ahdistuksen tähden. Sillä naapurin pitää häneltä pois ottaman mitä hänellä on.)

12. Onnea odottaa tuskaisesti Maarotin asujatar; mutta onnettomuus tulee Herralta Jerusalemin portille.

12. Se surullinen kaupunki murehtii sen hyvän tähden; sillä onnettomuus pitää Herralta tuleman hamaan Jerusalemiin porttiin.

12. Se surullinen Caupungi ei taida idziäns lohdutta: sillä onnettomus pitä HERralda tuleman haman Jerusalemin porttin.

12. Se cangia Caupungi toiuo/ ettei nin pahaxi pidhe tuleman. Waan se Onnetus pite HERRALDA tuleman/ ia haman Jerusalemin portin asti. (Se kankea kaupunki toiwoo/ ettei niin pahaksi pidä tuleman. Waan se onnettomuus pitää HERRALTA tuleman/ ja hamaan Jerusalemin porttiin asti.)

13. Valjasta hevoset vaunujen eteen, Laakiin asujatar; sieltä on alku tytär Siionin syntiin, sillä sinussa tavattiin Israelin rikokset.

13. Sinä kaupunki Lakis, valjasta ratasten eteen liukkaat hevoset, ja mene matkaas; sinä olet Zionin tyttärelle synnin alku ollut, sillä sinussa on löydetty Israelin rikoksia.

13. Sinä Caupungi Lachis waljasta ratasten eteen wiriät orihit ja mene matcas: sillä sinä olet Zionin tyttärelle synnin alcu ollut sinus on löytyt Israelin ricoxet.

13. Sine Caupungi Lachis/ waliasta Rattan eteen Wiret Orijt/ ia mene matkas. Sille sine olet sen tytteren Zionin Esicuua synnixi ollut/ ia olet sen Israelin Epeiumaludhet pitenyt/ (Sinä kaupunki Lachissa/ waljasta rattain eteen wireät orhit/ ja mene matkaasi. Sillä sinä olet sen tyttären Zionin esikuwa synniksi ollut/ ja olet sen Israelin epäjumaluudet pitänyt/)

14. Sentähden sinä annat eron Mooreset-Gatille. Aksibin talot tulevat olemaan pettymys Israelin kuninkaille.

14. Sinun täytyy niin lahjat antaa kuin Gatikin; Aksibin huoneen pitää Israelin kuningasten liitosta luopuman.

14. Sinun täyty nijn lahjat anda cuin Gathikin: Achsibin Caupungin pitä Israelin Cuningasten lijtost luopuman.

14. Sinun teuty nin Fangit anda/ quin Gadkin. Sine Caupungi Achsib pite Lijtost Israelin Kuningain cansa pwttuman. (Sinun täytyy niin wangit antaa/ kuin Gadkin. Sinä kaupunki Achsib pitää liitosta Israelin kuninkain kanssa puuttuman.)

15. Minä tuon vieläkin perijän sinulle, Maaresan asujatar. Adullamiin asti kulkee Israelin kunnia.

15. Minä saatan sinulle, Maresa, oikian perillisen, ja Israelin kunnian pitää Adullamiin asti tuleman.

15. Minä saatan sinulle Maresa oikian perillisen ja Israelin cunnian Adullamin asti.

15. Mine tadhon sinulle Maresa/ sen oikian Perilisen saatta. Ja se cunnialinen Israelin Waldakunda pite Coopaxi tuleman. (Minä tahdon sinulle Maressa/ sen oikean perillisen saattaa. Ja se kunniallinen Israelin waltakunta pitää kuopaksi tuleman.)

16. Ajele ja keritse pääsi paljaaksi lasten tähden, jotka olivat sinun ilosi. Ajele pääsi leveälti paljaaksi, niinkuin on korppikotkalla, sillä he menevät luotasi pois pakkosiirtolaisuuteen.

16. Tee pääs paljaaksi, ja keritse sinus, sinun kaunisten lastes tähden; ajele pääs paljaaksi niinkuin kotka, sillä he ovat viedyt sinulta pois vangittuina.

16. Keridze sinus ja käy paljasna sinun ihmistes lasten tähden: tee sinus juuri paljaxi nijncuin Cotca: sillä he owat wiedyt sinusta pois fangittuna.

16. Paliasta ia keritze sinuas ylitze sinun Herculistes Lastes/ Tee sinuas iuri paliaxi ninquin Cotka/ sille he ouat sinusta fangittuna poiswiedhyt. (Paljasta ja keritse sinuas ylitse sinun herkullisten lastesi/ Tee sinuas juuri paljaaksi niinkuin kotka/ sillä he owat sinusta wangittuna poiswiedyt.)