PSALMI 107

Pelastettujen kiitosvirsi.

1. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

1. Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

1. KIittäkät HERra: sillä hän on hywä ja hänen laupiudens pysy ijancaickisest.

1. KIjtteket HERRA/ Sille hen on Armachtaia/ Ja henen Laupiudhens pysypi ijancaikisesta. (Kiittäkäät HERRAA/ Sillä hän on armahtaja/ ja hänen laupeutensa pysyypi iankaikkisesti.)

2. Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

2. Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

2. Sanocat te jotca oletta HERran cautta lunastetut jotca hän on tuscasta wapahtanut.

2. Sanocat te/ iotca oleta HERRAN cautta lunastetut/ Jotca hen on Tuskista wapactanut. (Sanokaat te/ jotka olette HERRAN kautta lunastetut/ Jotka hän on tuskista wapahtanut.)

3. ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

3. Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

3. Ja jotca hän on maacunnasta coonnut idästä ia lännestä pohjaisesta ja etelästä.

3. Ja iotca hen on Maakunnista coonut/ hamast Idest ia Lennest/ hamast Pohiaisest ia Etelest. (Ja jotka hän on maakunnista koonnut/ hamasta idästä ja lännestä/ hamasta pohjoisesta ja etelästä.)

4. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.

4. Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

4. Jotca exyxis waelsit corwesa umbi tietä ja ei löytänet Caupungita asuaxens.

4. NE quin exysis waelsit Coruesa/ cussa vmbi Tie oli/ ia ei leutenyet Caupungita asuaxens/ (Ne kuin eksyksissä waeltawat korwessa/ kussa umpitie oli/ ja ei löytänyt kaupunkia asuaksensa.)

5. Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.

5. Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

5. Nälkäiset ja janowaiset ja heidän sieluns waipui.

5. Nelkeisset ia Janouaiset/ ia heiden Sieluns waiwi. (Nälkäiset ja janoawaiset/ ja heidän sielunsa waipui.)

6. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

6. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

6. Ja he huusit HERra heidän tuskisans ja hän pelasti heitä heidän hädistäns.

6. Ja he hwsit HERRAN tyge heiden Tuskisans/ ia hen pelasti heite hädhistens. (Ja he huusit HERRAN tykö heidän tuskissansa/ ja hän pelasti heitä hädistänsä.)

7. Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

7. Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

7. Ja wei heitä oikiata tietä että he menit asuin Caupungijn.

7. Ja wei heite oikeata tiete/ Ette he menit sihen asuuaisen Caupungijn. (Ja wei heitä oikeata tietä/ että he menit siihen asuwaiseen kaupunkiin.)

8. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

8. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

8. Kijttäkän he sijs HERra hänen laupiudens edestä ja hänen ihmeittens tähden jotca hän ihmisten lasten cohtan teke.

8. Kijtteken he sis HERRA henen Laupiuns edest/ Ja henen Ihmeitens teden/ iotca hen Inhimisten Lasten coctan teke. (Kiittäkään he siis HERRAA hänen laupeutensa edestä/ ja hänen ihmeittensä tähden/ jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.)

9. Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

9. Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

9. Että hän rawidze janowaisen sielun ja täyttä isowaisen sielun hywydellä.

9. Ette hen rauitzepi sen ianouaisen Sielun/ ia ylesteuttepi sen Isouaisen Sielun hywydhelle. (Että hän rawitseepi sen janoawaisen sielun/ ja ylöstäyttääpi sen isoawaisen sielun hywyydellä.)

10. He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

10. Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

10. JOtca istuwat pimeis ja cuoleman warjos fangitut ahdistuxes ja raudasa.

10. NE quin istuuat pimeis ia cooleman warios/ Fangitut Adhistoxes ia raudhas. (Ne kuin istuwat pimeässä ja kuoleman warjossa/ Wangitut ahdistuksessa ja raudoissa.)

11. koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

11. Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

11. Että he olit Jumalan käskyä wastan cowacorwaiset ja olit häwäisnet ylimmäisen Lain.

11. Ette he olit Jumalan Kesky wastan couacoruaiset/ ia sen ylimeisen Lain olit Häueisnyet. (Että he olit Jumalan käskyä wastaan kowakorwaiset/ ja sen ylimmäisen lain olit häwäisseet.)

12. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

12. Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

12. Sentähden täyty heidän sydämens onnettomudella waiwatta nijn että he langeisit ja ei kengän heitä auttanut.

12. Senteden teuty heiden Sydhemens Onnettudhen cansa waiuatta/ nin ette he langesit/ ia eikengen heite autanut. (Sentähden täytyy heidän sydämensä onnettomuuden kanssa waiwattaa/ niin että he lankesit/ ja eikenkään heitä auttanut.)

13. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

13. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

13. Ja he huusit HERra heidän tuskisans ja hän autti heitä heidän hädistäns.

13. Ja he hwsit HERRAN tyge heiden Tuskisans/ ia hen autti heite hädhistens. (Ja he huusit HERRAN tykö heidän tuskissansa/ ja hän autti heitä hädistänsä.)

14. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

14. Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

14. Ja wei heitä pimeydest ulos ja cuoleman warjosta ja särki heidän sitens.

14. Ja vloswei heite sijte Pimeydhest ia cooleman wariost/ ia serki heiden siteens. (Ja uloswei heitä siitä pimeydestä ja kuoleman warjosta/ ja särki heidän siteensä.)

15. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

15. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

15. Kijttäkän he sijs HERra hänen laupiudens edestä ja hänen ihmeittens tähden jotca hän ihmisten lasten cohtan teke.

15. Kijtteken he sis HERRA henen Laupiuns edest/ ia henen Ihmeitens teden/ iotca hen Inhimisten Lasten coctan teke. (Kiittäkään he siis HERRAA hänen laupeutensa edestä/ ja hänen ihmeittensä tähden/ jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.)

16. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

16. Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

16. Että hän särke waskiportit ja ricko raudaiset salwat.

16. Ette hen serkepi Cupariportit/ Ja rickilöpi Raudhaiset Saluat. (Että hän särkeepi kupariporitit/ ja rikkilyöpi rautaiset salwat.)

17. He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

17. Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

17. HUllut jotca rangaistin heidän ylidzekäymisens tähden ja heidän syndeins tähden.

17. NE Hullut iotca rangastettijn heiden ylitzekeumisens teden/ ia heiden Syndiens teden. (Ne hullut jotka rangaistettiin heidän ylitsekäymisensä tähden/ ja heidän syntiensä tähden.)

18. Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

18. Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

18. Että heidän sieluns ilgotti caicke ruoca ja sait cuolintautins.

18. Ette heiden Sieluns ilghoitti caikista Roasta/ Ja he sairastit haman Coolemans asti. (Että heidän sielunsa inhoitti (kauhistui 1776) kaikista ruoasta/ Ja he sairastit hamaan kuolemaansa asti.)

19. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

19. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

19. Ja he huusit HERra heidän tuskisans ja hän autti heitä heidän hädistäns.

19. Ja he hwsit HERRAN tyge heiden Tuskissans/ ia hen autti heite hädhistens. (Ja he huusit HERRAN tykö heidän tuskissansa/ ja hän autti heitä hädistänsä.)

20. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

20. Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

20. Hän lähetti sanans ja paransi heitä ja peasti heitä ettei he cuollet.

20. Hen lehetti Sanans ia paransi heite/ ia pelasti heite ettei he coolluet. (Hän lähetti sanansa ja paransi heitä/ ja pelasti heitä ettei he kuolleet.)

21. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

21. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

21. Kijttäkän he sijs HERra hänen laupiudens edest ja hänen ihmeittens tähden jotca hän ihmisten lasten cohtan teke.

21. Kijtteken he sis HERRA henen Laupiudhens edest/ ia henen Ihmeitens teden/ iotca hen Inhimisten Lasten cochtan teke. (Kiittäkään he siis HERRAA hänen laupeutensa edestä/ ja hänen ihmeittensä tähden/ jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.)

22. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

22. Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

22. Ja uhratcan kijtosuhri ja luetelcan hänen tecons ilolla.

22. Ja wffracan Kijtoswffri/ ia yleslukecaan henen Teghonsa ilolla. (Ja uhratkaan kiitosuhri/ ja ylöslukekaan hänen tekonsa ilolla.)

23. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

23. Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

23. JOtca haaxilla meres waeldawat ja asians toimittawat suurilla wesillä.

23. NE quin Haaxilla Meren päle meneuet/ Ja töte prucauat swrissa wesis. (Ne kuin haaksilla meren päälle menewät/ ja työtä pruukaawat suurissa wesissä.)

24. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

24. He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

24. He owat tundenet HERran tegot ja hänen ihmeitäns sywydes.

24. He ouat tundenuet ne HERRAN teghot/ ia henen Ihmeitens sywydhes. (He owat tunteneet HERRAN teot/ ja hänen ihmeittensä sywyydessä.)

25. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.

25. Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

25. Cuin hän sanoi ja paisutti suuren ilman joca allot nosti.

25. Quin hen sanoi/ Ja ylespaisutti swren Ilman/ ioca ne Allot ylesnosti. (Kuin hän sanoi/ ja ylöspaisutti suuren ilman/ joka ne aallot ylösnosti.)

26. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

26. Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

26. Nijn he menit ylös taiwasta cohden ja menit sywyten asti että heidän sieluns ahdistuxest epäili.

26. Nin he ylesmenit Taiuasta codhen/ ia alasmenit Sywytehen/ Ette heiden Sielunsa Adhistoxesta epeili. (Niin he ylösmenit taiwasta kohden/ ja alasmenit sywyytehen/ että heidän sielunsa ahdistuksessa epäili.)

27. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

27. Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

27. Että he horjuit ja hoipertelit nijncuin juopunet ja ei sillen neuwo tietänet.

27. Ette he horiut ia hoipertelit ninquin Joopunut/ ia euet sillen ycten Neuuo tietenyet. (Että he horjuit ja hoipertelit niinkuin juopunut/ ja eiwät silleen yhtään neuwoa tietäneet.)

28. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

28. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

28. Ja he huusit HERra heidän tuskisans ja hän autti heitä heidän hädistäns.

28. Ja he hwsit HERRAN tyge heiden Tuskissans/ ia hen autti heite hädhistens. (Ja he huusit HERRAN tykö heidän tuskissansa/ ja hän autti heitä hädistänsä.)

29. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

29. Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

29. Ja hän hillidzi cowan ilman että allot heitäns asetit.

29. Ja hen hilitzi sen couanilman/ Ette ne Allot heitens asetit. (Ja hän hillitsi sen kowan ilman/ että ne aallot heitänsä asetit.)

30. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

30. Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

30. Ja he tulit iloisexi että tyweni ja hän wei heitä satamaan heidän mielens jälken.

30. Ja he tulit iloisaxi/ Ette se tyueni/ ia hen wei heite Satamahan/ heiden mielens ielkin. (Ja he tulit iloiseksi/ että se tyweni/ ja hän wei heitä satamaan/ heidän mielensä jälkeen.)

31. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

31. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

31. Kijttäkän he sijs HERra hänen laupiudens edest ja hänen ihmeittens tähden jotca hän ihmisten lasten cohtan teke.

31. Kijtteken he sis HERRA henen Laupiudhens edest/ ia henen Ihmeitens teden/ iotca hen Inhimisten Lasten cochtan teke. (Kiittäkään he siis HERRAA hänen laupeutensa edestä/ ja hänen ihmeittensä tähden/ jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.)

32. Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

32. Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

32. Ja ylistäkän händä Canssain seuracunnisa ja kijttäkän händä wanhimbain seas.

32. Ja ylisteken hende Canssain Seurakunnissa/ ia kijtteken hende ninen Wanhimmaidhen seas. (Ja ylistäkään häntä kansain seurakunnissa/ ja kiittäkään häntä niiden wanhimmaiden seassa.)

33. Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

33. Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

33. JOiden ojat cuiwit lähtet wuotamasta lackaisit.

33. NE/ ioinenga Oiat poisquiuetuit/ Wesilectet wotamast lackasit. (Ne/ joidenka ojat poiskuiwetuit/ Wesilähteet wuotamasta lakkasit.)

34. hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.

34. Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

34. Ettei hedelmällinen maa mitän candanut heidän pahudens tähden jotca sijnä asuit.

34. Ette yxi hedhelmelinen Maa ei miteken candanut/ heiden Pahudhens teden/ iotca sijne asuit. (Että yksi hedelmällinen maa ei mitäkään kantanut/ heidän pahuutensa tähden/ jotka siinä asuit.)

35. Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

35. Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

35. Ja se cuin cuiwa oli sen hän taas wetisexi teki ja cuiwan maan wesilähteixi.

35. Ja se quin Quiua oli/ sen hen taas Wetisexi teki/ Ja quiuan Maa wesilecteixi. (Ja se kuin kuiwa oli/ sen hän taas wetiseksi teki/ ja kuiwan maan wesilähteiksi.)

36. Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

36. Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

36. Ja asetti sinne isowaiset walmistaman sijhen Caupungita josa he asuisit.

36. Ja ne Isouaiset hen sinne asetti/ Ette he sihen Caupungin walmistaisit/ cussa he asuisit. (Ja ne isoawaiset hän sinne asetti/ että he siihen kaupunkiin walmistaisit/ kussa he asuit.)

37. Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.

37. Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

37. Ja pellot kylwäisit ja wijnapuita istutaisit ja wuosittain hedelmän saisit.

37. Ja Pellot kylueisit/ ia Winatarhoia istutaisit/ Ja woosittain Hedhelmen saisit. (Ja pellot kylwäisit/ ja wiinatarhoja istuttaisit/ ja wuosittaisen hedelmän saisit.)

38. Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

38. Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

38. Ja hän siunais heitä enändämän sangen heitäns ja andoi heille paljo carja.

38. Ja hen siugnasi heite/ Ette he sangen heitens enäneisit/ ia heille palio Caria annoi. (Ja hän siunasi heitä/ että he sangen heitäns enentäisit/ ja heille paljon karjaa antoi.)

39. Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,

39. Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

39. JOtca alaspainetut ja sortut olit pahoilda jotca heitä waatinet ja waiwannet olit.

39. NE quin alaspainetut ia heicotetut olit nijlde Pahoilda/ Jotca heite waatinuet ia waiuanuet olit. (Ne kuin alaspainetut ja heikotetetut olit niiltä pahoilta/ jotka heitä waatineet ja waiwanneet olit.)

40. niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

40. Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

40. Cosca ylöncadze päämiesten päälle wuodatettu oli ja caicki maa exyxis ja autiana oli.

40. Coska ylencatzotus Pämiesten päle vloswodhatettu oli/ Ja caiki maa exysis ia autiana seisoi. (Koska ylenkatsotus päämiesten päälle uloswuodatettu oli/ Ja kaikki maa eksyksissä ja autiona seisoi.)

41. hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

41. Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

41. Ja hän warjeli köyhä radollisudesta ja enänsi hänen sucuns nijncuin lauman.

41. Ja hen site Kieuhe warieli Radholisudhesta/ Ja henen Sughunsa enensi/ Ninquin Lammasten Lauman. (Ja hän sitä köyhää warjeli raadollisuudesta/ ja hänen sukunsa enensi/ niinkuin lammasten lauman.)

42. Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

42. Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

42. Näitä wanhurscat näkewät ja iloidzewat ja jocainen paha suu pitä tukittaman.

42. Neite ne Wanhurskat pite näkemen/ ia iloitzeman/ Ja iocaitzen Pahudhen Swn pite tukittaman. (Näitä ne wanhurskaat pitää näkemän/ ja iloitseman/ ja jokaisen pahuuden suun pitää tukittaman.)

43. Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

43. Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

43. Cuca on taitawa ja näitä kätke ? nijn he astaidzewat cuinga monet hywät tegot HERra osotta.

43. Cuca on Wijsas/ ia neite ketkepi? Nin he astaitzeuat/ quinga monet Hyuet Teghot HERRA osottapi? (Kuka on wiisas/ ja näitä kätkeepi? Niin he astaitsewat (ymmärtäwät)/ kuinka monet hywät teot HERRA osoittapi?)