PSALMI 35

Rukous jumalattomia vihollisia vastaan.

1. Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

1. Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.

1. Dawidin Psalmi. RIitele HERra minun rijtaweljeini cansa sodi minun wihollisiani wastan.

1. RItele HERRA minun Ridholisteni cansa/ Sodhi minun Sodhalisteni wastan. (Riitele HERRA minun riidollisteni kanssa/ Sodi minun sodallistani wastaan.)

2. Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.

2. Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.

2. Temma kilpi ja keihäs ja nouse minua auttaman.

2. Temma Kilpi ia Keihes/ ia ylesnouse minua auttaman. (Tempaa kilpi ja keihäs/ ja ylösnouse minua auttamaan.)

3. Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: Minä olen sinun pelastuksesi.

3. Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.

3. Siwalla ase ja suojele minua minun sortaitani wastan sanos sielulleni: minä olen apus.

3. Siualla Tornio/ ia szoiele minua/ wastan minun Sortaitani/ Sanos minun Sielulleni/ Mine olen sinun Apus. (Siwalla tornio (ase)/ ja suojele minua/ wastaan minun sortajaitani/ Sanos minun sielulleni/ Minä olen sinun apusi.)

4. Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.

4. Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

4. Häpiään ja pilckaan tulcon caicki jotca minun sieluani wäijywät palatcon tacaperin ja nauroxi tulcon jotca minulle paha suowat.

4. Häpieen ia pilkaan tulcon caiki ne/ iotca seisouat minu' Sieluni ielkin/ tacaperin palatkoon/ ia nauruxi tulcoon/ iotca minulle paha szouat. (Häpeään ja pilkkaan tulkoon kaikki ne/ jotka seisowat minun sieluni jälkeen/ takaperin palatkoon/ ja nauruksi tulkoon/ jotka minulle pahaa suowat.)

5. Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan

5. Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.

5. Olcon he nijncuin acanat tuulesa ja HERran Engeli sysätkön heitä pois.

5. Olcoon he ninquin Acanat Tulispään edes/ ia HERRAN Engeli poissyseköön heite. (Olkoon he niinkuin akanat tuulispään edessä/ ja HERRAN enkeli pois sysätköön heitä.)

6. heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

6. Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.

6. Heidän tiens olcan pimiä ja niljacas ja HERran Engeli wainotcon heitä.

6. Heiden Tiens olcon pimie ia lipie/ ia HERRAN Engeli wainotkohon heite. (Heidän tiensä olkoon pimeä ja lipeä/ ja HERRAN enkeli wainotkohon heitä.)

7. Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.

7. Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.

7. Sillä he owat ilman syytä heidän werckons wirittänet minua cadottaxens ja ilman syytä owat sielulleni caiwanet haudan.

7. Sille he ouat minulle ilman syyte/ heiden Werconsa wiritteneet minua cadhottaxens/ ia ilman wighata ouat minun Sieluani warten Haudhan caiuaneet. (Sillä he owat minulle ilman syytä/ heidän werkkonsa wirittäneet minua kadottaaksensa/ ja ilman wihatta owat minun sieluani warten haudan kaiwaneet.)

8. Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.

8. Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.

8. Tulcon hänelle waiwa jota ei hän tiedä ja wercko jonga hän wiritti käsittäkön hänen sijhen hän langetcon.

8. Tulcoon henelle vaiua/ iota hen ei tiedhe/ ia se Werko/ ionga hen wiritti/ käsittekön henen/ sihen hen sisellangetkoon. (Tulkoon hänelle waiwa/ jota hän ei tiedä/ ja se werkko/ jonka hän wiritti/ käsittäköön hänen/ siihen hän sisälle langetkoon.)

9. Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.

9. Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.

9. Mutta minun sielun iloitcan HERrasa ja riemuitcan hänen awustans.

9. Mutta minun Sielun iloitkaan HERRASA ia riemuitkaan henen Austans. (Mutta minun sieluni iloitkaan HERRASSA ja riemuitkaan hänen awustansa.)

10. Kaikki minun luuni sanokoot: Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?

10. Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.

10. Caicki minun luuni sanocan: HERra cuca on sinun wertaises ? sinä joca päästät nöyrän wäkewemmän käsistä radollisen ja köyhän raatelialdans.

10. Caiki minun Luni sanokaat/ HERRA cuca on sinun wertaises? Sine ioca pästet sen Neuren wäkewemmen Käsiste/ ia sen Radholisen ia Kieuhen henen Ratelialdans? (Kaikki minun luuni sanotkaan/ HERRA kuka on sinun wertaisesi? Sinä joka päästät sen nöyrän wäkewämmän käsistä/ ja sen raadollisen ja köyhän hänen raatelijaltansa?)

11. Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.

11. Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.

11. Wäärät todistajat astuwat edes jotca minua nijhin soimawat joista minä olen wiatoin.

11. Edesastuuat wäret Todhistaiat/ iotca minua nijste soimauat/ ioista mine wighatoin olen. (Edes astuwat wäärät todistajat/ jotka minua niistä soimaawat/ joista minä wiatoin olen.)

12. He palkitsevat minulle hyvän pahalla minun sieluni on orpo.

12. He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.

12. He tekewät minulle paha hywästä minulle mielicarwaudexi.

12. He tekeuet minulle paha hyuen edheste/ nin ette minun Sielun pite oleman/ quin ei hen miten hyue tehnyt olisi. (He tekewät minulle pahaa hywän edestä/ niin että minun sieluni pitää oleman/ kuin ei hän mitään hywää tehnyt olisi.)

13. Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

13. Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;

13. Mutta minä cosca he sairastit puin säkin päälleni waiwaisin idzeni paastolla ja rucoilin sydämestäni.

13. Mutta mine/ coska he sairastit/ pughin itzeni Jouhipaitan/ waiuasin pastolla itzeni/ ia rucolin sydhemesteni. (Mutta minä/ koska he sairastit/ puin itseni jouhipaidan/ waiwasin paastolla itseni/ ja rukoilin sydämestäni.)

14. Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.

14. Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

14. Minä käytin idzeni cuin he olisit ollet minun ystäwäni ja weljeni minä käwin murehtien nijncuin se joca äiti wainatans sure.

14. Mine keutin itzeni quin he olisit olleet minun Ysteueni ia Welieni/ mine keuin murechtien/ ninquin ioca Eitiuainans ielken sure. (Minä käytin itseni kuin he olisit olleet minun ystäwäni ja weljeni/ minä käyn murehtien/ niiinkuin joka äitiwainaansa jälkeen suree.)

15. Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat — kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne he herjaavat herkeämättä,

15. Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.

15. Mutta he iloidzewat minun wahingostani ja coconduwat cuucat myös cocowat heidäns hawaidzemata minua wastan he repiwät ja ei lacka.

15. Mutta he iloitzeuat ylitze minun Wahingoni/ ia cocondeuat/ Ne Cwkat mös heidens cocouat hauaitzemat minua vastan/ He repiuet ia euet lacka. (Mutta he iloitsewat ylitse minun wahinkoni/ ja kokoontuwat/ Ne kuulkaat myös heidäns kokoawat hawaitsemat minua wastaan/ He repiwät ja eiwät lakkaa.)

16. nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.

16. Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.

16. Wiecasten ja pilcuritten seas iskewät he hambaitans minuun.

16. Wiecasten ia Pilcuriten cansa/ Roan polest/ pureuat he Hambaitans minun päleni. (Wiekasten ja pilkkareitten kanssa/ Ruoan puolesta/ purewat he hampaitansa minun päälleni.)

17. Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.

17. Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.

17. HERra cuinga cauwan sinä tätä cadzelet päästä sijs minun sielun heidän metelistäns ja minun yxinäisen nuorista Lejoneista.

17. HERRA/ quinga cauuan sine täte catzelet? päste sis minun Sielun heiden messestens/ ia minun yxineisen nijste noorist Jalopeuroist. (HERRA/ kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä siis minun sieluni heidän messestänsä (häwituksestänsä) / metelistänsä/ ja minun yksinäisen niistä nuorista jalopeuroista.)

18. Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

18. Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.

18. Minä kijtän sinua suuresa seuracunnasa ja paljon Canssan keskenä minä sinua ylistän.

18. Mine tadhon sinua kijtte swres Seurakunnasa/ ia palion Canssan keskenä tadhon mine sinua ylistä. (Minä tahdon sinua kiittää suuressa seurakunnassa/ ja paljon kansan kesken tahdon minä sinua ylistää.)

19. Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.

19. Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.

19. Älä salli heidän iloita minusta jotca syyttömästä minun wiholliseni owat eli silmiäns iskewät jotca minua ilman syytä wihawat.

19. Ele laske heite riemuitzeman minun ylitzeni/ iotca ilman oikeutta minun Wiholiseni ouat/ eli Silmillens iskeuet/ iotca minua ilman syyte wihauat. (Älä laske heitä riemuitseman minun ylitseni/ jotka ilman oikeutta minun wiholliseni owat/ eli silmillänsä iskewät/ jotka minua ilman syytä wihaawat.)

20. Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

20. Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,

20. Sillä he aicoiwat wahingota tehdä ja edziwät wääriä syitä hiljaisita wastan maan päällä.

20. Sille he aikoiuat wahingota tedhexens/ ia etziuet wärie Syite nijte Hiliaisita wastan Maan päle. (Sillä he aikowat wahinkoa tehdäksensä/ ja etsiwät wääriä syitä niitä hiljaisia wastaan maan päällä.)

21. He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!

21. Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.

21. Ja lewittäwät kitans awaralda minua wastan pitittäwät ja sanowat: sen me mielelläm näemme.

21. Ja heiden kitans auarald leuitteuet minua wastan/ ia sanouat/ Nin/ Nin/ sen me kernasti näemme. (Ja heidän kitansa awaralta lewittäwät minua wastaan/ ja sanowat/ Niin/ Niin/ sen me kernaasti näemme.)

22. Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

22. Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.

22. HERra sinä sen myös näet älä sijs wait ole HERra älä caucana ole minusta.

22. HERRA sine sen mös näet/ Ele sis waidh ole/ HERRA ele caucana ole minusta. (HERRA sinä sen myös näet/ Älä siis waiti ole/ HERRA älä kaukana ole minusta.)

23. Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.

23. Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.

23. Herä ja nouse cadzoman minun oikeuttani ja syytäni minun Jumalan ja HERran.

23. Yleshere ia nouse catzoman minun Oikiuttani ia Syyteni/ minun Jumalan ia HERRAN. (Ylösherää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja syytäni/ minun Jumalani ja HERRANI.)

24. Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

24. Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.

24. HERra minun Jumalan duomidze minua oikeudes jälken ettei he riemuidzis minusta.

24. HERRA minun Jumalan domitze minua sinun Oikiudhes ielkin/ ettei he riemuitzisi minun ylitzeni. (HERRA minun Jumalani tuomitse minua sinun oikeutesi jälkeen/ ettei he riemuitsisi minun ylitseni.)

25. Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: Kas niin! Sitä me halusimmekin. Älä salli heidän sanoa: Me olemme hänet nielleet.

25. Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.

25. Älä salli heidän sydämisäns pitittä älä anna heidän sanoa: me olemma hänen niellet.

25. Ele salli heite sydhemisens sanoman/ Nin/ Nin/ site me tadhoimme/ Ele anna heiden sanoa/ Me olema henen ylesniellyet. (Älä salli heitä sydämissänsä sanoman/ Niin/ Niin/ sitä me tahdoimme/ Älä anna heidän sanoa/ Me olemme hänen ylös nielleet.)

26. Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

26. Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.

26. Häwäistäkön ja nauroxi joutucon caicki jotca minun pahudestani iloidzewat puetettacon häpiällä ja pilcalla jotca idzens minusta kerscawat.

26. Häueisteköön ia nauruxi ioutucot/ caiki iotca heitens minun pahudestani iloitzeuat/ he mactauat Häpielle ia pilcalla puietettuna olla/ iotca minua wastan itzens kerskauat. (Häwäistäköön ja nauruksi joutukoot/ kaikki jotka heitänsä minun pahuudestani iloitsewat/ he mahtawat häpeällä ja pilkalla puetettuina olla/ jotka minua wastaan itsensä kerskaawat.)

27. Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta.

27. Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.

27. Iloitcan ja riemuitcan jotca minulle oikeuden suowat ja aina sanocan: HERra olcon suurest kijtetty joca suo palweliallens hywä.

27. Iloitkat ia riemuitkat iotca minulle oikiudhen szouat/ ia aina sanokan/ HERRA olcoon swresta kijtetty/ ioca henen Palueliallens hyue szopi. (Iloitkaat ja riemuitkaat jotka minulle oikeuden suowat/ ja aina sanokaan/ HERRA olkoon suuresti kiitetty/ jotka hänen palwelijallensa hywää suopi.)

28. Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.

28. Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.

28. Ja minun kielen puhu sinun wanhurscaudestas ja kijttä sinua jocapäiwä.

28. Ja minun Kielen pite puhuman Wanhurskauttas/ ia sinua iocapeiue kijttemen. (Ja minun kielen pitää puhuman wanhurskauttasi/ ja sinua joka päiwä kiittämän.)