PSALMI 102

Rukous hävitetyn Siionin puolesta. Katumuspsalmi.

1. Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

1. Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa.

1. Radollisen rucous cosca hän murehisans on ja hänen walituxens HERran eteen wuodatta.

1. Yxi sen Radholisen Rucous/ quin hen mureisans on/ ia henen Walitoxens HERRAN eteen vloswodhatta. (Yksi sen raadollisen rukous/ kuin hän murheissansa on/ ja hänen walituksensa HERRAN eteen uloswuodattaa.)

2. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

(H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

2. HERra cuuldele minun rucouxeni ja anna minun parcuni tulla tygös.

2. HERRA cwldele minun Rucouxeni/ ia anna minun Parcuni sinun tyges tulla. (HERRA kuuntele minun rukouksessani/ ja anna minun parkuni sinun tykösi tulla.)

3. Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

2. Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

3. Älä caswoas minulda peitä hädäsä callista corwas minun puoleeni cosca minä sinua rucoilen nijn cuuldele pian minua.

3. Ele sinun Casuoas minulda poispeite/ Hädhesse callista sinun Coruas minun poleni/ Coska mine sinua auxenihudhan/ nin cwldele pian minua. (Älä sinun kaswojasi minulta pois peittää/ Hädässä kallista sinun korwasi minun puoleeni/ Koska minä sinua awukseni huudan/ niin kuuntele pian minua.)

4. Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

3. Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

4. Sillä minun päiwäni owat culunet nijncuin sawu ja minun luuni owat poldetut nijncuin kekäle.

4. Sille minun Peiueni ouat culuneet ninquin Sauu/ Ja minun Lwni ouat poltetut ninquin kekäle. (Sillä minun päiwäni owat kuluneet niinkuin sawu/ Ja minun luuni owat poltetut niinkuin kekäle.)

5. Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

4. Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

5. Minun sydämen on lyöty ja cuiwettunut nijncuin heinä nijn että minä myös unohdan minun leipäni syödä.

5. Minun sydhemen ombi lööty ia quiuettunut/ ninquin Heine/ Nin ette mine mös vnohdan minun (Minun sydämeni ompi lyöty ja kuiwettunut/ niinkuin heinä/ Niin että minä myös unohdan minun.)

6. Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

5. Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

6. Minun luuni takistuwat tuscalla minun lihaani itkemisest ja huocamisesta.

6. Minun Lwni tuskalla takistuuat minun Lihahani/ itkemisest ia Hocamisest. (Minun luuni tuskalla takistuwat minun lihaani/ itkemisestä ja huokaamisesta.)

7. Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

6. Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

7. Minä olen aewa nijncuin ruogonpäristäjä corwesa minä olen nijncuin Hyypiä häwitetyisä Caupungeisa.

7. Mine olen iuri quin Pellicani Coruesa/ Mine olen ninquin iocu Hypie nijsse häuitetyis Caupungeissa. (Minä juuri kuin pelikaani korwessa/ Minä olen niinkuin joku hyypiö niissä häwitetyissa kaupungeissa.)

8. Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

7. Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

8. Minä walwon ja olen nijncuin yxinäinen lindu caton päällä.

8. Mine waluon/ ia olen ninquin Yxineinen Lindu Caton päle/ (Minä walwon/ ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä/)

9. Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

8. Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

9. Jocapäiwä häwäisewät minun wiholliseni minua ja jotca minua syljeskelewät wannowat minun cauttani.

9. Jocapeiue häueiseuet minun Wiholiseni minua/ Ja iotca minua sylieskeleuet/ he wannouat minun cauttani. (Joka päiwä häwaisewät minun wiholliseni minua/ Ja jotka minua syljeskelewät/ he wannowat minun kauttani.)

10. Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

9. Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

10. Sillä minä syön tuhca nijncuin leipä ja secoitan minun juoman itculla.

10. Sille mine söön Tuchka ninquin Leipe/ Ja secoitan minun Joomani itkulla. (Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää/ ja sekoitan minun juomani itkulla.)

11. sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

10. Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

11. Sinun uhcauxes ja wihas tähden ettäs minun nostanut olet ja paiscannut maahan.

11. Sinun vhkauxes ia wihas teden/ Ettes minun ottanut olet/ ia pohian alaspaiskasit. (Sinun uhkauksesi ja wihasi tehdän/ ettäs minun ottanut olet/ ja pohjaan alaspaiskasit.)

12. Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

11. Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

12. Minun päiwäni owat culunet nijncuin warjo ja minä cuiwetun nijncuin ruoho.

12. Minun peiueni ouat cvluneet ninquin Wario/ ia mine poisquiuan ninquin Roho. (Minun päiwäni owat kuluneet niinkuin warjo/ ja minä poiskuiwun niinkuin ruoho.)

13. Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

12. Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

13. Mutta sinä HERra pysyt ijancaickisest ja sinun muistos sucucunnasta sucucundaan

13. Mutta sine HERRA pysyt ijancaikisesta/ ia sinun Muistos sucukunnasta sucukundaan. (Mutta sinä HERRA pysyt iankaikkisesti/ ja sinun muistosi sukukunnasta sukukuntaan.)

14. Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

13. Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

14. Nouse sijs ja armahda Zionita sillä aica on händä armahta ja aica on tullut.

14. Ylesnouse sis ia armadha sinuas Zionin ylitze/ Sille aica ombi/ ettes hende armadhaisit/ Ja se aica on tullut. (Ylösnouse siis ja armahda sinuas Zionin ylitse/ Sillä aika ompi/ ettäs häntä armahtaisit/ Ja se aika on tullut.)

15. Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

14. Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

15. Sillä sinun palwelias halajawat sitä raketta ja näkisit mielelläns että hänen kiwens ja calckins walmit olisit.

15. Sille sinun Paluelias halaiauat site raketta/ ia näkisit sen kernasti/ ette henen Kiuens ia Calkins walmijt olisit. (SIllä sinun palwelijasi halajawat sitä rakentaa/ ja näkisit sen kernaasti/ että hänen kiwensä ja kalkkinsa walmiit olisit.)

16. Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

15. Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

16. Että pacanat HERra sinun nimes pelkäisit ja caicki Cuningat maan päällä sinun cunniatas.

16. Ette ne Pacanat HERRA sinun Nimees pelkeisit/ ia caiki Kuningat Maan päle sinun Cunniatas. (Että ne pakanat HERRA sinun nimeäsi pelkäisit/ ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaasi.)

17. kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

16. Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

17. Että HERra rakenda Zionin ja ilmandu hänen cunniasans.

17. Ette HERRA rakendapi Zion/ Ja ilmandupi henen Cunniasans. (Että HERRA rakentaapi Zionin/ ja ilmaantuupi hänen kunniassansa.)

18. kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

17. Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

18. Hän käändä idzens hyljättyiden rucousten puoleen ja ei cadzo heidän rucoustans ylön.

18. Hen käendepi itzens ninen Ylenannettudhen Rucouxen polen/ Ja ei ylencatzo heiden Rucoustans. (Hän kääntääpi itsens niiden ylenannettujen rukouksen puoleen/ Ja ei ylenkatso heidän rukoustansa.)

19. Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

18. Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

19. Sen pitä kirjoitettaman tulewaisille sucucunnille ja se Canssa cuin luodan pitä kijttämän HERra.

19. Sen pite kirioitettaman Tuleuaisille Sucukunnille/ Ja se Canssa quin loodhahan sen pite kijttemen HERRA. (Sen pitää kirjoitettaman tulewaisille sukukunnille/ Ja se kansa kuin luodahan sen pitää kiittämän HERRAA.)

20. että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

19. Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

20. Sillä hän cadzele pyhästä corkeuxestans ja HERra näke taiwasta maan päälle.

20. Sille hen catzelepi henen pyheste Corkiuxistans/ Ja HERRA näkepi Taiuahasta Maan päle. (Sillä hän katseleepi hänen pyhästä korkeuksistansa/ Ja HERRA näkeepi taiwaasta maan päälle.)

21. kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

20. Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

21. Että hän cuule fangein huocauxet ja kirwotta cuoleman lapset.

21. Ette henen pite cwleman ninen Fangein Hocauxet/ Ja kiruottaman ne Cooleman Lapset. (Että hänen pitää kuuleman niiden wankein huokaukset/ Ja kirwottaman ne kuoleman lapset..)

22. jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

21. Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

22. Että he saarnawat HERran nime Zionis ja hänen kijtostans Jerusalemis.

22. Senpäle ette heiden pite HERRAN Nimen Zionis sarnaman/ ia henen Kijtostans Jerusalemis. (Senpäälle että heidän pitää HERRAN nimen Zionin saarnaaman/ ja hänen kiitostansa Jerusalemissa.)

23. kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

22. Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

23. Cosca Canssat coconduwat ja waldacunnat HERra palweleman.

23. Coska Canssat cocondeuat/ Ja Kuningasten Waldakunnat HERRA palueleman. (Koska kansat kokoontuwat/ Ja kuningasten waltakunnat HERRAA palweleman.)

24. Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

23. Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

24. Hän nöyryttä tiesä minun woimani hän lyhendä minun päiwäni.

24. Hen neurittepi Tiesse minun Woimani/ Hen lyhendepi minun peiueni. (Hän nöyryyttääpi tiessä minun woimani/ Hän lyhentääpi minun päiwäni.)

25. Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

24. Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

25. Minä sanoin: minun Jumalan älä minua ota pois minun keski ijäsäni.

25. Mine sanoin/ Minun Jumalan ele minua poisota/ minun peiueini keskijes. (Minä sanoin/ Minun Jumalan älä minua poisota/ minun päiwäini keski-iässä.)

26. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

25. Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

26. Sinun wuosicautes owat ijancaickiset sinä olet maan perustanut ja taiwat owat sinun käsialas.

26. Sinun woosicaudhes ouat ijancaikiset/ Sine olet ennen Maan perustanut/ Ja Taiuat ouat sinun käsialas. (Sinun wuosikautesi owat iankaikkiset/ Sinä olet ennen maan perustanut/ Ja taiwaat owat sinun käsialaasi.)

27. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

26. Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

27. Ne catowat mutta sinä pysyt ne caicki wanhenewat nijncuin waate ne muuttuwat nijncuin waate cosca sinä heitä muuttelet.

27. Ne pite catoman/ Mutta sine pysyt/ Ne caiki pite wanhaneman ninquin Waate/ Ne mwttuuat/ ninquin Pucuwaate/ coska sine heite mwttelet. (Ne pitää katoaman/ Mutta sinä pysyt/ Ne kaikki pitää wanheneman niinkuin waate/ Ne muuttuwat/ niinkuin pukuwaate/ koska sinä heitä muuttelet.)

28. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

27. Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

28. Mutta sinä pysyt nijncuins olet ja sinun wuotes ei lopu.

28. Mutta sine pysyt ninkuttas olet/ Ja sinun Woodhes euet loppua saa. (Mutta sinä pysyt niinkuins olet/ Ja sinun wuotesi eiwät loppua saa.)

29. Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

28. Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

29. Sinun palweliais lapset pysywät ja heidän sikiäns sinun edesäs menestywät.

29. Sinun Palueliais Lapset pysymen pite/ Ja heiden Sikiens pite sinun edesses menestymen. (Sinun palwelijaisi lapset pysymän pitää/ Ja heidän sikiönsä pitää sinun edessäsi menestymän.)