1 luku

Herra käskee Joonan saarnata Niinivessä. Joona pakenee. Myrskyssä hänet heitetään mereen.

1. Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana:

1. Ja Herran sana tapahtui Jonalle Amittain pojalle, sanoen:

1. HERRAN sana tapahdui Jonalle Amithain pojalle sanoden:

1. SE HERRAN sana tapactui Jonan/ sen Amithain Poian tyge/ sanoden/ (Se HERRAN sana tapahtui Jonan/ sen Amithain pojan tykö/ sanoen/)

2. Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen.

2. Nouse ja mene suureen kaupunkiin Niniveen, ja saarnaa siinä; sillä heidän pahuutensa on tullut minun kasvoini eteen.

2. Nouse ja mene sijhen suureen Caupungijn Niniween ja saarna heille: sillä heidän pahudens on tullut minun caswoni eteen.

2. Ylesnouse/ ia mene sihen swren Caupungijn Nineuen/ ia sarna henesse/ Sille heiden Pahudens on minun Casuoni eteen ylestullut. (Ylösnouse/ ja mene siihen suureen kaupunkiin Niniween/ ja saarnaa hänessä/ Sillä heidän pahuutensa on minun kaswoni eteen ylös tullut.)

3. Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä.

3. Mutta Jona nousi ja tahtoi paeta Tarsikseen Herran kasvoin edestä. Ja hän tuli Japhoon, ja kuin hän löysi haahden, joka tahtoi Tarsikseen mennä, antoi hän palkan, ja astui siihen menemään heidän kanssansa Tarsikseen Herran kasvoin edestä.

3. Mutta Jona nousi ja pakeni HERran edestä ja tahdoi merelle ja tuli Japhoon. Ja cuin hän löysi hahden joca tahdoi merelle mennä andoi hän palcan ja astui sijhen menemän heidän cansans merelle HERran caswon edestä.

3. Mutta Jona ylesnousi pakeneman HERRAN casuon edest/ ia tachtoi Meren päle/ ia alastuli haman Japhon pein. Ja quin hen ydhen Haden leusi/ ioca tactoi Merelle menne/ annoi hen frachtin ia sihen siselastui/ ette hen heiden cansans Merelle menis/ HERRAN Casuon edest. (Mutta Jona ylös nousi pakenemaan HERRAN kaswon edestä/ ja tahtoi meren päälle/ ja alastuli hamaan Japhon päin. Ja kuin hän yhden haahden löysi/ joka tahtoi merelle mennä/ antoi hän frachtin (palkan) ja siihen sisälle astui/ että hän heidän kanssansa merelle menisi/ HERRAN kaswon edestä.)

4. Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään.

4. Niin Herra antoi suuren tuulen tulla merelle, ja suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi luultiin rikkaantuvan.

4. NIjn HERra andoi suuren tuulen tulla merelle ja suuri ilma nousi merellä nijn että haaxi luultin rickandunen.

4. Nin annoi HERRA ydhen swren Twlen/ sen Meren päle tulla/ ia nousi yxi swri Ilma sen meren päle/ ette se Haaxi lwltin serietyxi. (Niin antoi HERRA yhden suuren tuulen/ sen meren päälle tulla/ ja nousi yksi suuri ilma sen meren päälle/ että se haaksi luultiin särjetyksi.)

5. Niin merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itsekukin jumalaansa. Ja he heittivät mereen tavarat, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja hän nukkui raskaasti.

5. Ja haaksimiehet pelkäsivät, ja kukin huusi jumalansa tykö, ja he heittivät kalut, jotka haahdessa olivat, mereen keviämmäksi tullaksensa. Mutta Jona oli astunut alas haahden toiselle pohjalle, ja makasi uneen nukkuneena.

5. Ja haaximiehet pelkäisit ja cukin huusi jumalatans ja heitit calut jotca hahdes olit mereen kewiämmäxi tuleman. Mutta Jona oli astunut alas hahden pohjan ja macais unesta rascautettu.

5. Ja ne Haaximiehet pelkesit/ ia hwsit/ cuki henen Jumalans tyge. Ja vlosheitit ne Calut/ quin Hadhes oli Merehen/ ette se olis keuiemexi tullut. Mutta Jona oli alas Haden sisel astunut/ ia macasi vnesta raskautettu. (Ja ne haaksimiehet pelkäsit/ ja huusit/ kukin hänen jumalansa tykö. Ja ulos heitit ne kalut/ kuin haahdessa oli merehen/ että se olis keweämmäksi tullut. Mutta Jona oli alas haahden sisälle astunut/ ja makasi unesta raskautettuna.)

6. Niin laivuri tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: Mitäs nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku.

6. Niin haahdenhaltia meni hänen tykönsä, ja sanoi hänelle: miksis makaat? nouse, ja rukoile Jumalaas, että Jumala muistais meitä, ettemme hukkuisi.

6. Nijn Skippari meni hänen tygöns ja sanoi hänelle: mixis macat? nouse ja rucoile Jumalatas että Jumala muistais meitä etten me huckuis.

6. Nin Skippari meni henen tygens/ ia sanoi henelle. Mites macat? Nouse yles/ ia sinun Jumalas auxeshwdha. Jos Jumala lehes meiden pälen tadhois muista/ ettei me huckuisi. (Niin kippari meni hänen tyköns/ ja sanoi hänelle. Mitäs makaat? Nouse ylös/ ja sinun Jumalaasi awuksesi huuda. Jos Jumala lähes meidän päällensä tahtoisi muistaa/ ettei me hukkuisi.)

7. Ja he sanoivat toisillensa: Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mutta kun he heittivät arpaa, lankesi arpa Joonalle.

7. Niin he sanoivat toinen toisellensa: tulkaat, ja heittäkäämme arpaa, tietääksemme, kenenkä tähden tämä onnettomuus meillä on; ja kuin he heittivät arpaa, lankesi arpa Jonan päälle.

7. Nijn he sanoit toinen toisellens: tulcat ja heittäkäm arwat tietäxem kenengä tähden meidän nijn pahasti käy: ja cuin he heitit langeis arpa Jonan päälle.

7. Nin he sanoit toinen toisellens/ Tulcat/ ia aruat heittekem/ ette me tiedheisim Kenenge tedhen meille nin pahasti keupi. Ja quin he aruan heitit/ nin langesi arpa Jona' päle. (Niin he sanoit toinen toisellensa/ Tulkaat/ ja arwat heittäkäämme/ että me tietäisimme kenenkä tähden meille niin pahasti käypi. Ja kuin he arwan heitit/ niin lankesi arpa Jonan päälle.)

8. Niin he sanoivat hänelle: Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on sinun maasi ja mistä kansasta olet?

8. Niin he sanoivat hänelle: ilmoita nyt meille, kenen tähden tämä onnettomuus meillä on? mikä sinun tekos on, ja kustas tulet? kusta maakunnasta eli kansasta sinä olet?

8. Nijn he sanoit hänelle: sanos meille mixi nijn pahasti meille käy? mikä sinun tecos on? custas tulit? ja custa maacunnast eli Canssast sinä olet?

8. Nin sanoit he henelle. Sanos nyt meille/ mixi nin pahasti meille keupi? mite sinu' tecos on? ia custas tulit? custa Maaku'nast sine olet? Ja mista Ca'ssast sine olet? (Niin sanoit he hänelle. Sanos nyt meille/ miksi niin pahasti meille käypi? Mitä sinun tekosi on? ja kustas tulit? kusta maakunnasta sinä olet? Ja mistä kansasta sinä olet?)

9. Hän vastasi heille: Minä olen heprealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan.

9. Hän sanoi heille: minä olen Hebrealainen, ja minä pelkään Herraa Jumalaa taivaasta, joka meren ja karkian on tehnyt.

9. Hän sanoi heille? minä olen Ebreri ja minä pelkän sitä HERra Jumalata taiwast joca meren ja carkian on tehnyt.

9. Hen sanoi heille. Mine ole' yxi Ebreeri/ ia site HERRA Jumala taiuahast mine pelken/ ioca teki Mere' ia sen Carkian. (Niin hän sanoi heille. Minä olen yksi hebreeri/ ja sitä HERRAA Jumalaa taiwaasta minä pelkään/ joka teki meren ja sen karkean.)

10. Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: Miksi olet tehnyt näin? Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmaissut sen heille.

10. Niin ne miehet pelkäsivät suuresti, ja sanoivat hänelle: miksis näin teit? Sillä ne miehet tiesivät hänen Herran edestä paenneen; sillä hän oli heille sen sanonut.

10. Nijn ne miehet pelkäisit suurest ja sanoit hänelle: mixis näin teit? ( sillä he tiesit hänen HERran edestä paennen sillä hän oli heille sen sanonut. )

10. Nin ne Miehet swrella pelgholla pelkesit/ ia sanoit henelle. Mixis temen teit? Sille he tiesit/ ette hen HERRAN edest pakeni/ Sille hen oli heille site sanonut. (Niin ne miehet suurella pelolla pelkäsit/ ja sanoit hänelle/ Miksis tämän teit? Sillä he tiesit/ että hän HERRAN edestä pakeni/ Sillä hän oli heille sitä sanonut.)

11. He sanoivat hänelle: Mitä on meidän tehtävä sinulle, että meri tulisi meille tyveneksi? Sillä meri myrskysi myrskyämistänsä.

11. Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää sinulle tekemän, että meri meille tyventyis? Sillä meri kävi ja lainehti heidän ylitsensä.

11. Nijn he sanoit: mitä meidän pitä sinulle tekemän että meri meille tywennyis? sillä meri käwi ja lainehti heidän ylidzens.

11. Nin he sanoit. Mite meiden pite sinulle tekemen/ Ette Meri meille tyuenis? Sille Meri keui/ ia lainecti heiden ylitzens. (Niin he sanoit. Mitä meidän pitää sinulle tekemän/ että meri meille tywenisi? Sillä meri käwi/ ja lainehti heidän ylitsensä.)

12. Hän vastasi heille: Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyventyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni.

12. Hän sanoi heille: ottakaat minut ja heittäkäät mereen, niin meri teille tyvenee; sillä minä tiedän, että tämä suuri ilma tulee teidän päällenne minun tähteni.

12. Hän sanoi: ottacat minua ja heittäkät mereen nijn meri teille tywene: sillä minä tiedän että tämä suuri ilma tule teidän päällen minun tähteni.

12. Hen sanoi/ Ottaca minua/ ia heitteke Merehen/ Nin Meri teille tyuene. Sille mine tiedhen/ ette teme swri Ilma tulepi teiden pälen minun techteni. (Hän sanoi/ Ottakaa minua/ ja heittäkää mereen/ Niin meri teille tywenee. Sillä minä tiedän/ että tämä suuri ilma tuleepi teidän päällen minun tähteni.)

13. Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi vastaan myrskyämistänsä.

13. Ja miehet koettivat saada haahden kuivalle; mutta ei he voineet, sillä meri kävi väkevästi heidän ylitsensä.

13. Ja ne miehet soudit että he maan jällens saisit: mutta ei he woinet: sillä meri käwi wäkewästi heidän ylidzens.

13. Ja ne Miehet soudhit/ ette he Maan iellenssaisit/ Mutta euet he woinuet/ Sille Meri keui wäkeuesti heiden ylitzens. (Ja ne miehet soudit/ että he maan jällens saisit/ Mutta eiwät he woineet/ Sillä meri käwi wäkewästi heidän ylitsensä.)

14. Ja he huusivat Herraa ja sanoivat: Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niinkuin sinulle otollista on.

14. Niin he huusivat Herran tykö ja sanoivat: voi Herra! älä anna meidän hukkua tämän miehen sielun tähden, ja älä lue meillen tätä viatointa verta! sillä sinä, Herra, teet niinkuin sinä tahdot.

14. Nijn he huusit HERra ja sanoit: Ah HERra älä anna meidän huckua tämän miehen sielun tähden ja älä lue meillen tätä wiatoinda werta: sillä sinä HERra teet nijncuins tahdot.

14. Nin he hwdhit HERRAN tyge/ ia sanoit/ Ah HERRA/ Ele anna meite huckua/ temen Miehen sielun polesta/ ia ele meiden pälen wighattoinda werda lue/ Sille sine HERRA teet/ quin sine tadhot. (Niin he huusit HERRAN tykö/ ja sanoit/ Ah HERRA/ Älä anna meidän hukkua/ tämän miehen sielun puolesta/ ja älä meidän päällen wiatointa werta lue/ Sillä sinä HERRA teet/ kuin sinä tahdot.)

15. Sitten he ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostansa.

15. Niin he ottivat Jonan ja heittivät mereen; ja meri asettui lainehtimasta.

15. Nijn he otit Jonan ja heitit mereen ja meri asetui lainehtimast.

15. Nin he otit Jonan/ ia heitit henen Merehen/ ia Meri asettuy lainectimast. (Niin he otit Jonan/ ja heitit hänen merehen/ ja meri asettui lainehtimasta.)

16. Ja miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia.

16. Ja miehet pelkäsivät Herraa suuresti, ja tekivät Herralle uhria ja lupausta.

16. Ja ne miehet pelkäisit HERra suurest ja teit HERralle uhria ja lupausta.

16. Ja ne Miehet pelkesit HERRA swrella pelgholla/ Ja teit HERRALLE Wffri ia Lupausta. (Ja ne miehet pelkäsit HERRAA suurella pelolla/ Ja teit HERRALLE uhria ja lupausta.)