1 luku

Kanaanin maan valloitus Joosuan kuoleman jälkeen.

1. Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta ja sanoivat: Kenen meistä on ensiksi lähdettävä kanaanilaisia vastaan, sotimaan heitä vastaan? Herra vastasi:

1. Ja tapahtui Josuan kuoleman jälkeen, että Israelin lapset kysyivät Herralta, sanoen: kuka meistä ensisti menee sotaan ylös Kanaanealaisia vastaan?

1. JOsuan cuoleman jälken kysyit Israelin lapset HERralle sanoden: cuca meistä ensist mene sotaan Cananerejä wastan?

2. Juuda lähteköön; katso, minä annan maan hänen käsiinsä.

2. Ja Herra sanoi: Juudan pitää menemän: katso, minä annoin maan hänen käsiinsä.

2. Ja HERra sanoi: Judan pitä menemän Cadzo minä annoin maacunnan hänen käsijns.

3. Niin Juuda sanoi veljellensä Simeonille: Lähde minun kanssani minun arpaosaani, ja sotikaamme kanaanilaisia vastaan, niin minäkin tulen sinun kanssasi sinun arpaosaasi. Niin Simeon lähti hänen kanssaan.

3. Niin sanoi Juuda veljellensä Simeonille: käy minun kanssani minun arpaani, sotimaan Kanaanealaisia vastaan, niin minä myös menen sinun arpaas sinun kanssas; ja Simeon meni hänen kanssansa.

3. Nijn sanoi Juda weljellens Simeonille: käy minun cansan minun arpaani sotiman Cananerejä wastan nijn minä menen sinun arpaas sinun cansas ja Simeon meni hänen cansans.

4. Ja Juuda lähti, ja Herra antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä; ja he voittivat heidät Besekissä — kymmenentuhatta miestä.

4. Kuin Juuda meni sinne ylös, antoi Herra hänelle Kanaanealaiset ja Pheresiläiset heidän käsiinsä; ja he löivät Besekissä kymmenentuhatta miestä.

4. COsca Juda sinne meni andoi HERra hänelle Cananerit ja Pheresit heidän käsijns ja he löit Besekis kymmenen tuhatta miestä.

5. Ja he kohtasivat Adoni-Besekin Besekissä ja taistelivat häntä vastaan ja voittivat kanaanilaiset ja perissiläiset.

5. Ja he löysivät AdoniBesekin Besekistä, ja sotivat heitä vastaan ja löivät Kanaanealaiset ja Pheresiläiset.

5. Ja he löysit AdoniBesekin Besekist ja sodeit händä wastan ja löit Cananerit ja Phereserit.

6. Ja Adoni-Besek pakeni, mutta he ajoivat häntä takaa ja ottivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä peukalot ja isotvarpaat.

6. Mutta AdoniBesek pakeni, ja he ajoivat häntä takaa, saivat hänen kiinni ja leikkasivat häneltä peukalot käsistä ja isot varpaat jaloista.

6. Mutta AdoniBesek pakeni ja he ajoit händä taca ja leickaisit häneldä peucalot käsistä ja jalgoista.

7. Silloin Adoni-Besek sanoi: Seitsemänkymmentä kuningasta, joilta oli hakattu peukalot ja isotvarpaat, kokosi muruja minun pöytäni alta; niinkuin minä olen tehnyt, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veivät hänet Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.

7. Niin sanoi AdoniBesek: seitsemänkymmentä kuningasta, leikatuilla peukaloilla heidän käsistänsä ja jaloistansa, hakivat minun pöytäni alla; niinkuin minä tein, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veivät hänen Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.

7. Nijn sanoi AdoniBesek: seidzemenkymmendä Cuningast leicatuilla peucaloilla heidän käsistäns ja jalgoistans hajit minun pöytäni alla. Nijncuin minä tein nijn on myös Jumala minulle maxanut. Ja he weit hänen Jerusalemijn ja siellä hän cuoli.

8. Ja Juudan miehet ryhtyivät taisteluun Jerusalemia vastaan ja valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja pistivät kaupungin tuleen.

8. Mutta Juudan lapset sotivat Jerusalemia vastaan, ja voittivat sen, ja löivät sen miekan terällä, ja polttivat kaupungin.

8. MUtta Judan lapset sodeit Jerusalemita wastan ja woitit sen ja löit miecan terällä ja poltit Caupungin.

9. Sen jälkeen Juudan miehet laskeutuivat sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Vuoristossa, Etelämaassa ja Alankomaassa.

9. Sitte matkustivat Juudan lapset alas sotimaan Kanaanealaisia vastaan, jotka vuorella asuivat etelään päin laaksoissa.

9. Sijtte matcustit Judan lapset sotiman Cananerejä wastan jotca wuorella asuit etelän päin ja laxois.

10. Niin Juuda meni niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa — Hebronin nimi oli muinoin Kirjat-Arba — ja he voittivat Seesain, Ahimanin ja Talmain.

10. Meni myös Juuda Kanaanealaisia vastaan, jotka Hebronissa asuivat (mutta Hebron kutsuttiin muinen KirjatArba), ja löivät Sesain, Ahimanin ja Talmain;

10. MEni myös Juda sotiman Cananerejä wastan jotca Hebronis asuit ( mutta Hebron cudzuttin muinen Kiriath Arba ) ja löit Sesain Ahiman ja Thalmain.

11. Sieltä hän meni Debirin asukkaita vastaan — Debirin nimi oli muinoin Kirjat-Seefer —

11. Ja meni sieltä Debirin asuvia vastaan (mutta Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher).

11. Ja meni sieldä Debirin asuwita wastan ( mutta Debir cudzuttin muinen Kiriath Sepher. )

12. ja Kaaleb sanoi: Joka voittaa ja valloittaa Kirjat-Seeferin, sille minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi.

12. Ja Kaleb sanoi: joka KirjatSepherin lyö ja sen voittaa, hänelle annan minä tyttäreni Aksan emännäksi.

12. Ja Caleb sanoi: joca Kiriath Sepherin lyö ja woitta hänelle annan minä tyttäreni Achsan emännäxi.

13. Niin Otniel, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, poika, valloitti sen; ja hän antoi tälle tyttärensä Aksan vaimoksi.

13. Niin voitti sen Otniel Kenaksen, Kalebin nuoremman veljen poika, ja hän antoi tyttärensä Aksan hänelle emännäksi.

13. Nijn woitti Athniel Kenan poica Calebin nuorembi weli ja hän andoi tyttärens Achsan hänelle emännäxi.

14. Ja kun Aksa tuli, niin hän yllytti miestänsä, että tämä pyytäisi hänen isältänsä peltomaata; ja Aksa pudottautui aasin selästä maahan. Silloin Kaaleb sanoi hänelle: Mikä sinun on?

14. Ja tapahtui, kuin Aksa tuli, että hän neuvoi miestänsä anomaan peltoa isältä; ja hän astui aasinsa päältä alas, niin sanoi Kaleb hänelle: mikä sinun on?

14. Ja se tapahtui cosca hän meni neuwottin händä anoman peldoa Isäldäns ja hän astui Asins pääldä alas. Nijn sanoi Caleb hänelle: mikä sinun on?

15. Niin hän vastasi hänelle: Anna minulle jäähyväislahja, sillä sinä olet naittanut minut kuivaan maahan, anna siis minulle vesilähteitä. Silloin Kaaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet.

15. Hän sanoi hänelle: anna minulle siunaus; sillä sinä annoit minulle kuivan maan , anna myös minulle vesinen maa. Niin antoi Kaleb hänelle vesiset maat ylhäältä ja alhaalta.

15. Hän sanoi: anna minulle siunaus sillä sinä annoit minulle carkian maan anna myös minulle wetinen maa. Nijn andoi Caleb hänelle wetiset maat ylhäldä ja alhalda.

16. Ja keeniläisen, Mooseksen apen, jälkeläiset olivat lähteneet Palmukaupungista Juudan jälkeläisten kanssa Juudan erämaahan, eteläpuolelle Aradia; he menivät ja asettuivat sikäläisen kansan sekaan.

16. Ja Moseksen apen Keniläisen lapset menivät Palmukaupungista Juudan lasten kanssa Juudan korpeen, etelään päin Aradia; ja he menivät ja asuivat kansan seassa.

16. JA Keniterin Mosexen apen lapset menit sijtä palmu Caupungist Judan lasten cansa Judan corpeen Aradin Caupungita etelän päin ja he menit ja asuit Canssan seas.

17. Mutta Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he voittivat kanaanilaiset, jotka asuivat Sefatissa, ja he vihkivät kaupungin tuhon omaksi ja kutsuivat sen Hormaksi.

17. Ja Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he löivät Kanaanealaiset jotka Sephatissa asuivat, ja hävittivät sen, ja kutsuivat kaupungin Horma.

17. Ja Juda meni weljens Simeonin cansa ja löit Cananerit cuin Sephatis asuwat ja häwitit hänen ja cudzuit Caupungin Harmah.

18. Ja Juuda valloitti Gassan alueineen, Askelonin alueineen ja Ekronin alueineen.

18. Sitälikin voitti Juuda Gasan rajoinensa, ja Askalonin rajoinensa, ja Ekronin rajoinensa.

18. Sitälikin woitti Juda Gasan rajoinens ja Aschalanin rajoinens ja Echronin rajoinens.

19. Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän sai haltuunsa vuoriston; sillä hän ei kyennyt karkoittamaan niitä, jotka asuivat tasangolla, koska heillä oli raudoitettuja sotavaunuja.

19. Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän omisti vuoret; sillä ei hän voinut niitä ajaa ulos, jotka laaksoissa asuivat, sillä heillä oli rautaiset vaunut.

19. Ja HERra oli Judan cansa nijn että hän omisti wuoret sillä ei hän woinut nijtä aja ulos cuin laxois asuit: sillä heillä olit rautaiset waunut.

20. Ja he antoivat Kaalebille Hebronin, niinkuin Mooses oli puhunut; ja hän karkoitti sieltä ne kolme anakilaista.

20. Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niinkuin Moses sanonut oli, ja hän ajoi siitä ulos kolme Enakin poikaa.

20. Ja he annoit Calebille Hebronin nijncuin Moses sanonut oli ja hän ajoi sijtä ulos ne colme Enakin poica.

21. Mutta benjaminilaiset eivät karkoittaneet jebusilaisia, jotka asuivat Jerusalemissa, ja niin jebusilaiset jäivät asumaan benjaminilaisten sekaan, Jerusalemiin, aina tähän päivään asti.

21. Mutta BenJaminin lapset ei ajaneet Jebusilaisia pois, jotka asuivat Jerusalemissa; ja Jebusilaiset asuivat BenJaminin lasten tykönä Jerusalemissa tähän päivään asti.

21. Mutta BenJaminin lapset ei ajanet Jebuserejä pois jotca asuit Jerusalemis sentähden asuit Jebuserit BenJaminin lasten tykönä Jerusalemis tähän päiwän asti.

22. Myöskin Joosefin heimo lähti liikkeelle; se lähti Beeteliin, ja Herra oli heidän kanssansa.

22. Meni myös Josephin huone ylös BetEliin, ja Herra oli heidän kanssansa.

22. Menit myös Josephin lapset BethElijn ja HERra oli heidän cansans.

23. Ja Joosefin heimo vakoilutti Beeteliä — kaupungin nimi oli muinoin Luus —

23. Ja Josephin huone vakosi BetEliä (joka muinen kutsuttiin Luts).

23. Ja Josephin huone wacoi BethElit ( joca muinen cudzuttin Lus )

24. ja vakoilijat näkivät miehen tulevan kaupungista ja sanoivat hänelle: Näytä meille, mistä päästään kaupunkiin, niin me teemme sinulle laupeuden.

24. Ja vartiat saivat nähdä miehen käyvän kaupungista, ja sanoivat hänelle: osoita meille, kusta kaupungin sisälle mennään, niin me teemme laupiuden sinun kanssas.

24. Ja wartiat sait nähdä miehen käywän Caupungista ja sanoi hänelle: osota meille cuinga me tulemme Caupungin sisälle nijn me teem laupiuden sinun cansas.

25. Niin hän näytti heille, mistä päästiin kaupunkiin, ja he surmasivat miekan terällä kaupungin asukkaat, mutta sen miehen ja koko hänen sukunsa he päästivät menemään.

25. Ja hän osoitti heille kaupungin sisällekäytävän, ja he löivät kaupungin miekan terällä; mutta sen miehen ja kaiken hänen sukunsa laskivat he menemään.

25. Ja cosca hän osotti heille löit he Caupungin miecan terällä mutta sen miehen ja caiken hänen sucuns laskit he menemän.

26. Ja se mies meni heettiläisten maahan ja rakensi kaupungin ja antoi sille nimen Luus, ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.

26. Niin meni se mies Hetiläisten maakuntaan ja rakensi kaupungin, ja kutsui hänen Luts, joka tähän päivään asti niin kutsutaan.

26. Nijn meni se mies Hetherein maacundaan ja rakensi Caupungin ja cudzi hänen Lus joca tähän päiwän asti nijn cudzutan.

27. Mutta Manasse ei saanut haltuunsa Beet-Seania ja sen tytärkaupunkeja, ei Taanakia ja sen tytärkaupunkeja, ei Doorin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, ei Jibleamin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Megiddon asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan siihen maahan.

27. Ja ei Manasse ajanut ulos Betseania tyttärinensä, eikä myös Taanakia tyttärinensä, eikä Dorin asuvaisia tyttärinensä, eikä Jibleamin asuvia tyttärinensä, eikä Megiddon asuvia tyttärinensä. Ja Kanaanealaiset rupesivat asumaan siinä maassa.

27. JA ei Manasse ajanut ulos Betseat tyttärinens eikä myös Thaenachi tyttärinens eikä Dorin asuwaisia tyttärinens eikä Jebleamin asuwita tyttärinens eikä Megiddon asuwita tyttärinens. Ja Cananerit rupeisit asuman sijnä maasa.

28. Kun Israel sitten voimistui, saattoi se kanaanilaiset työveron alaisiksi, mutta ei karkoittanut heitä.

28. Ja kuin Israel voimalliseksi tuli, teki hän Kanaanealaiset verolliseksi ja ei ajanut heitä ollenkaan ulos.

28. Ja cosca Israel woimallisexi tuli teki hän Cananerit werollisexi ja ei ajanut heitä ulos.

29. Efraim ei karkoittanut kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskeen, Geseriin.

29. Eikä myös Ephraim ajanut ulos Kanaanealaisia, jotka asuivat Gatserissa; mutta Kanaanealaiset asuivat heidän seassansa Gatserissa.

29. Eikä myös Ephraim ajanut ulos Cananerejä jotca asuit Gazaris mutta Cananerit asuit heidän seasans Gazaris.

30. Sebulon ei karkoittanut Kidronin asukkaita eikä Nahalolin asukkaita, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskeen, mutta joutuivat työveron alaisiksi.

30. Eikä myös Zebulon ajanut Kitronin ja Nahalolin asuvaisia ulos; vaan Kanaanealaiset asuivat heidän keskellänsä ja olivat verolliset.

30. Eikä myös Zebulon ajanut Kithronin ja Nahalolin asuwaisia ulos: sentähden Cananerit asuit heidän keskelläns ja olit werolliset.

31. Asser ei karkoittanut Akkon asukkaita eikä Siidonin asukkaita eikä myöskään Ahlabin, Aksibin, Helban, Afekin ja Rehobin asukkaita.

31. Eikä myös Asser ajanut niitä ulos, jotka asuivat Akkossa, eikä niitä, jotka asuivat Zidonissa, Akelabissa, Aksibissa, Helbassa, Aphikissa ja Rehobissa.

31. Eikä myös Asser ajanut nijtä ulos jotca asuit Achos eikä nijtä jotca asuit Zidonis Ahelabis Ahsibis Helbas Aphikis ja Rehobis.

32. Ja niin asserilaiset joutuivat asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskeen, koska eivät karkoittaneet heitä.

32. Mutta Asserilaiset asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka siinä maassa asuivat: ettei he niitä ajaneet ulos.

32. Mutta Asseriterit asuit Cananerein seas jotca sijnä maasa asuit: ettei he nijtä ajanet ulos.

33. Naftali ei karkoittanut Beet-Semeksen asukkaita eikä Beet-Anatin asukkaita ja joutui niin asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskeen; mutta Beet-Semeksen ja Beet-Anatin asukkaat joutuivat heille työveron alaisiksi.

33. Eikä myös Naphtali ajanut niitä ulos, jotka asuivat BetSemessä ja BetAnatissa, mutta asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka maan asuvaiset olivat; mutta ne, jotka BetSemessä ja BetAnatissa olivat, tulivat heille verollisiksi.

33. Eikä myös Nephtali ajanut nijtä ulos jotca asuit BethSemes ja BethAnathis mutta asuit Cananerein seas jotca maan asuwaiset olit mutta ne jotca BethSemes ja BethAnathis olit tulit heille werollisexi.

34. Amorilaiset tunkivat daanilaiset vuoristoon, sillä he eivät sallineet heidän laskeutua tasangolle.

34. Ja Amorilaiset ahdistivat Danin lapsia vuorilla eikä sallineet heitä tulemaan laaksoon.

34. MUtta Amorrerit waadeit Danin lapsia wuorille eikä sallinet heitä tuleman laxoon.

35. Ja amorilaisten onnistui jäädä asumaan Har-Herekseen, Aijaloniin ja Saalbimiin; mutta Joosefin heimon käsi kävi heille raskaaksi, ja he joutuivat työveron alaisiksi.

35. Mutta Amorilaiset rupesivat asumaan vuorilla, Hereessä, Ajalonissa ja Saalbimissa; niin tuli Josephin käsi heille raskaaksi, ja he tulivat verollisiksi.

35. Ja Amorrerit rupeisit asuman wuorilla Herees Ajalonis ja Saalbimis nijn tuli Josephin käsi heille rascaxi ja he tulit werollisexi. Ja Amorrerein rajat olit josta käydän Acrabimijn sijtä wahast ja corkeudesta.

36. Ja amorilaisten alue ulottui Skorpionisolasta, Seelasta, ylöspäin.

36. Ja Amorilaisten rajat olivat siitä, kuin käydään ylös Akrabimiin, kalliosta ja ylhäältä.