PSALMI 73

Hurskaan kiusaus jumalattomien menestyessä. Herra on hänen lohdutuksensa.

1. Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.

1. Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

1. Assaphin Psalmi. TOtta on Jumala Israelille hywä nijlle jotca puhtat sydämest owat.

1. Yxi Assaphin Psalmi. 2. TOtta on Jumala Israelille hyue/ nijlle waan iotca puchtat Sydhemest ouat. (Yksi Asaphin psalmi. 2. Totta on Jumala Israelille hywä/ niille waan jotka puhtaat sydämestä owat.)

2. Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.

2. Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

2. Mutta minä olin pian jalgoillani horjunut minun askeleni olisit lähes liucastunet.

3. Mutta mine olin lehes Jalghoillani horiunut/ minun askeleni ouat lehes liukastuneet. (Mutta minä olin lähes jaloillani horjunut/ minun askeleeni owat lähes liukastuneet.)

3. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.

3. Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

3. Sillä minä närkästyin öyckäristä että minä näin jumalattomat menestywän.

4. Sille närkestys tuli minulle nijste Euckeriste/ että mine näin ne Jumalattomat menestyuen. (Sillä närkästys tuli minulle niistä öykkäreistä/ että minä näin jumalattoman menestywän.)

4. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.

4. Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

4. Sillä ei he ole misän cuoleman hädäs waan he owat wahwana ja heidän woimans pysy wahwana.

5. Sille euet he ole misseken Coleman hädhes/ waan he seisouat wahwan/ ninquin iocu Linna. (Sillä eiwät he ole missäkään kuoleman hädässä/ waan he seisowat wahwana/ kuin joku linna.)

5. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

5. Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

5. Ei he ole wastoinkäymises nijncuin muut ihmiset ja ei waiwata nijncuin muita ihmisiä.

6. Euet he ole wastoinkeumises ninquin mwdh Inhimiset/ ia ei ninquin mwdh Inhimiset waiuata. (Eiwät he ole wastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset/ ja ei niinkuin muut ihmiset waiwata.)

6. Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.

6. Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

6. Sentähden on heidän ylpeydens callis ja heidän wäkiwaldans täyty hywäxi työxi cudzutta.

7. Senteden on heiden ylpeydhens yxi callis cappale/ ia heiden Wäkiualtans/ teuty Hyuexitööxi cutzutta. (Sentähden on heidän ylpeytensä yksi kallis kappale/ ja heidän wäkiwaltansa/ täytyy hywäksityöksi kutsuttaa.)

7. Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

7. Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

7. He paisuwat caswoilda nijncuin lihawa wadza he tekewät mitä ainoastans heille kelpa.

8. He paisuuat Casuos ninquin Lihaua Watza/ He tekeuet waiuoin mite heiden lystende. (He paisuwat kaswonsa niinkuin lihawa watsa/ He tekewät waiwoin mitä heidän lystää.)

8. He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.

8. Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

8. Caickia he cadzowat ylön ja sijtte pahasti puhuwat ja puhuwat ja laittawat ylpiäst.

9. Caickia he ylencatzouat/ ia sijte pahasti puhuuat/ ia puhuuat ia laittauat ylpiellisest. (Kaikkia he ylenkatsowat/ ja siitä pahasti puhuwat/ ja puhuwat ja laittawat ylpeällisesti.)

9. Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

9. Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

9. Mitä he puhuwat sen täyty olla taiwasta puhuttu mitä he sanowat sen täyty maan päällä kelwata.

10. Mite he puhuuat/ sen teuty olla Taiuahasta puhuttu/ Mite he sanouat/ sen teuty Maan päle keluata. (Mitä he puhuwat/ sen täytyy olla taiwahasta puhuttu/ Mitä he sanowat/ sen täytyy maan päälle kelwata.)

10. Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.

10. Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

10. Sentähden noudatta heitä yhteinen Canssa ja coconduwat heidän tygöns nijncuin wedet.

11. Senteden langepi heiden tygens se ychtinen Canssa/ Sille he nautitzeuat heiden wedhens teutydhexi. (Sentähden lankeepi heidän tykönsä se yhteinen kansa/ Sillä he nautitsewat heidän wetensä täytetyksi.)

11. Ja he sanovat: Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?

11. Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

11. Ja sanowat: mitä Jumalan pidäis heitä kysymän ? mitä pidäis corkeimman heistä lucua pitämän ?

12. Ja sanouat/ Mite Jumalan pidheis heiden ielkins kysymen? Mite pidheis sen Corkeiman heite totteleman? (Ja sanowat/ Mitä Jumalan pitäisi heidän jälkeensä kysymän? Mitä pitäisi sen Korkeimman heitä totteleman?)

12. Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.

12. Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

12. Cadzo ne owat jumalattomat he owat onnelliset mailmasa ja ricastuwat.

13. Catzo/ ne ouat ne Jumalattomat/ He ouat Onneliset Mailmassa/ ia Ricastuuat. (Katso/ ne owat jumalattomat/ He owat onnelliset maailmassa/ ja rikastuwat.)

13. Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:

13. Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

13. Pidäiskö sijs sen turhan oleman että minun sydämen nuhdetoinna elä ja minä pesen wiattomudes minun käteni ?

14. Pidheiskö sis sen turhalisen oleman/ ette minun Sydhemen nudhetoinna elepi/ ia mine pesen wighattomises minun Käteni? (Pitäiskö siis sen turhallisen oleman/ että minun sydämeni nuhteetoinna elääpi/ ja minä pesen wiattomuudessa minun käteni?)

14. minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.

14. Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

14. Ja ruoskitan jocapäiwä ja minun rangaistuxen on joca amulla käsis ?

15. Ja rooskitan iocapeiue/ ia minun rangastoxen ombi ioca Homen käsis? (Ja ruoskitaan jokapäiwä/ ja minun rangaistuksen ompi joka huomen käsissä?)

15. Jos olisin sanonut: Noin minäkin puhun, katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.

15. Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

15. Minä olisin lähes nijn sanonut cuin hekin mutta cadzo nijn minä olisin duominnut caicki sinun lapses jotca ikänäns ollet owat.

16. Mine olisin lehes nin sanonut/ quin hekin/ Mutta catzo/ sillens mine olisin Dominnut caiki sinun Lapses/ iotca ikenens olleet ouat. (Minä olisin lähes niin sanonut/ kuin hekin/ mutta katso/ sillens minä olisin tuominnut kaikki sinun lapsesi/ jotka ikänänsä olleet owat.)

16. Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,

16. Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

16. Minä ajattelin sitä tutkia mutta se oli minulle ylön rascas.

17. Mine aiattelin sen perest/ Ette mine site käsiteisin/ Mutta se oli minulle sangen raskas. (Minä ajattelin sen perästä/ että minä sitä käsittäisin/ mutta se oli minulle sangen raskas.)

17. kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.

17. Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

17. Sijhenasti cuin minä menin Jumalan Pyhään ja astaitzisin heidän loppuns.

18. Sihenasti quin mine menin Jumalan Pyhydheen/ ia astaitzin heiden Lopustans. (Siihenasti kuin minä meni Jumalan pyhyyteen/ ja astaitsin (ymmärsin) heidän lopustansa.)

18. Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.

18. Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

18. Mutta sinä asetit heitä liuckalle ja syöxit heitä pohjaan.

19. Mutta sine asetit heite sen liuckaudhen päle/ ia söxet heite pohiahan. (Mutta sinä asetit heitä sen liukkauden päälle/ ja syökset heitä pohjahan.)

19. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.

19. Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

19. Cuinga he nijn pian huckuwat he huckuwat ja saawat cauhian lopun.

20. Quinga he nin pian ei mixiken tule/ He huckuuat ia saauat Lopuns cauhistoxen cansa. (Kuinka he niin pian ei miksikään tule/ He hukkuwat ja saawat lopun kauhistuksen kanssa.)

20. Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.

20. Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

20. Nijncuin uni cosca jocu herä nijnpäs HERra teet heidän cuwans Caupungis ylöncadzotuxi.

21. Ninquin yxi Uni/ coska iocu yleshereitze/ Ninpes HERRA teet heiden Cuuans Caupungis ylencatzotuxi. (Niinkuin yksi uni/ koska joku ylösheräitsee/ Niinpäs HERRA teet heidän kuwan kaupungissa ylenkatsotuksi.)

21. Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,

21. Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

21. Waan se carwastele minun sydämesäni ja se pistä minun munascuitani.

22. Waan se caruastele minun Sydhemeni/ ia se pistepi minun Munaskwni. (Waan se karwastelee minun sydämeni/ ja se pisteleepi minun munaskuuni.)

22. silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.

22. Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

22. Että minun pitä tyhmän oleman ja ei mitän tietämän ja minun täyty olla nijncuin naudan sinun edesäs.

23. Ette minun pite Tyhmen oleman/ ia ei miteken tietemen/ Ja teuty minun olla ninquin Naudhan sinun edheses. (että minun pitää tyhmän oleman/ ja ei mitäkään tietämän/ Ja täytyy minun olla niinkuin naudan sinun edessäsi.)

23. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.

23. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

23. Cuitengin minä pysyn alati sinun tykönäs: sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24. Quitengin mine pysyn alati sinun tykenes/ Sille sine pidhet kädhelles minun Oikian käteni. (Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi/ Sillä sinä pidät kädelläsi minun oikean käteni.)

24. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.

24. Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

24. Sinä talutat minua neuwollas ja corjat minua wijmein cunnialla.

25. Sine talutat minua sinun Neuuolas/ ia ylescoriat minua wimeiselde cunnialla. (Sinä talutat minua sinun neuwollasi/ ja ylenkoreat minua wiimeisella kunnialla.)

25. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.

25. Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

25. Cuin sinä ainoastans minulla olisit nijn en minä ensingän sijtte taiwasta eli maasta tottelis.

26. Quin minulla waiuoin sine olisit/ Eipe mine ensingen sijtte Taiuahasta eli Maasta tottelisi. (Kuin minulla waiwoin sinä olisit/ Eipä minä ensinkään siitä taiwahasta eli maasta tottelisi.)

26. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

26. Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

26. Waicka wielä minun ruumin ja sielun waipuis nijn sinä Jumala cuitengin olet aina minun sydämeni uscallus ja minun osan.

27. Waicka minulle wiele Rumis ia Sielu taipuisi/ nin sine Jumala quitengin olet aina minun Sydhemeni Uskallus/ ia minun Osani. (Waikka minulla wielä ruumis ja sielu taipuisi/ niin sinä Jumala kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus/ ja minun osani.)

27. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.

27. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

27. Sillä cadzo jotca sinusta heitäns erittäwät ne huckuwat sinä cadotat caicki jotca sinua wastan huorin tekewät.

28. Sille catzo/ Jotca sinusta heitens poiserittäwet/ ne huckuuat/ Sine cadhotat caiki/ iotca sinun wastas horutta tekeuet. (Sillä katso/ Jotka sinusta heitänsä poiserittäwät/ ne hukkuwat/ Sinä kadotat kaikki/ jotka sinun wastaan huoruutta tekewät.)

28. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.

28. Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

28. Mutta se on minun ilon että minä idzeni Jumalaan pidän ja panen minun toiwoni HERran HERran päälle mainidzeman cuinga sinä sen teet.

29. Mutta se ombi minun Ilon/ Ette mine itzeeni Jumalan tyge pidhen/ ia panen minun Toiuoni HERRAN Jumalan päle/ ia mainitzisin quinga sine sen teet. (Mutta se ompi minun iloni/ että minä itseeni Jumalan tykö pidän/ ja panen minun toiwoni HERRAN Jumalan päälle/ ja mainitsin kuinka sinä sen teet.)