PSALMI 40

Pelastetun kiitos. Kuuliaisuus oikea uhri. Avun rukous.

1. Veisuunjohtajalle Daavidin virsi.

1. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.

1. Dawidin Psalmi edelläweisattapa.

1. Dauidin Psalmi edhelweisattapa. (Dawidin psalmi edeltäweisattawa.)

2. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.

(H40:2) Minä hartaasti odotin Herraa: ja hän kallisti itsensä minun tyköni, ja hän kuuli minun huutoni.

2. Minä odotin HERra ja hän callisti hänens minun tygöni ja hän cuuldeli minun parcuni.

2. MIne odhotin HERRA/ ia hen callisti henens minun tyköni/ ia hen cwldeli minun parguni. (Minä odotin HERRAA/ ja hän kallisti hänens minun tyköni/ ja hän kuunteli minun parkuni.)

3. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.

2. Ja hän veti minun ylös hirmuisesta haudasta ja sontaisesta loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle, ja hallitsi minun käymiseni.

3. Ja hän weti minun ulos sijtä hirmuisesta haudasta ja pascaisesta logasta ja asetti minun jalcani calliolle ja hallidzi minun käymiseni.

3. Ja hen wlosweti minun sijte hirmuisesta haudhasta/ ia paskaisest loghasta/ ia asetti minun Jalcani Callion päle/ ia hallitzi minun keumiseni. (Ja hän ulosweti minun siitä hirmuisesta haudasta/ ja paskaisesta loasta/ ja asetti minun jalkani kallion päälle/ ja hallitsi minun käymiseni.)

4. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.

3. Ja hän antoi minun suuhuni uuden veisun, kiittämään meidän Jumalaamme. Sen pitää monen näkemän, ja pelkäämän Herraa, ja toivoman häneen.

4. Ja hän andoi minun suuhuni uden weisun kijttämän meidän Jumalatam. Sitä saawat monda nähdä ja pelkäwät HERra ja toiwowat häneen.

4. Ja hen annoi minun Suhuni wdhen Weisun/ kijttemen meiden Jumalatan. Site saauat monda nähde/ ia HERRA pelkeuet/ ia toiuouat henen pälens. (Ja hän antoi minun suuhuni uuden weisun/ kiittämään meidän Jumalatan. Sitä saawat monta nähdä/ ja HERRAA pelkääwät/ ja toiwowat hänen päällensä.)

5. Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!

4. Autuas on se ihminen, joka panee uskalluksensa Herraan, ja ei käänny ylpeiden tykö ja niiden, jotka valheella vaeltavat.

5. Autuas on joca pane uscalluxens HERraan ja ei käännä ylpeitten tygö ja jotca walhella waeldawat.

5. Autuas on se/ ioca wskalluxens panepi HERRAN päle/ ia ei käenne ninen Corein tyge/ ia iotca walhen cansa waeldauat. (Autuas on se/ joka uskalluksensa paneepi HERRAN päälle/ ja ei käännä niiden koreiden tykö/ ja jotka walheen kanssa waeltawat.)

6. Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.

5. Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmees ja ajatukses, jotka sinä meille osoitat: ei ole mitään sinun vertaas; minä ilmoitan niitä ja sanon, vaikka ne ovat epälukuiset.

6. HERra minun Jumalan suuret owat sinun ihmes ja ajatuxes jotcas meille osotat ei ole mitän sinun wertas minä ilmoitan nijtä ja sanon waicka he owat epälucuiset.

6. HERRA minun Jumalan/ swret ouat sinun Ihmes/ ia sinun Aiatoxes/ iotcas meillen osotat/ ei miten ole sinun wertas/ Mine tadhon nijste ilmoitta ia sanoa/ waicka he ouat epelucuiset. (HERRA minun Jumalani/ suuret owat sinun ihmeesi/ ja sinun ajatuksesi/ jotkas meillen osotat/ ei mitään ole sinun wertaasi/ Minä tahdon niistä ilmoittaa ja sanoa/ waikka he owat epälukuiset.)

7. Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.

6. Uhri ja ruokauhri ei sinulle kelpaa, vaan korvat sinä minulle avasit: et sinä tahdo polttouhria eli syntiuhria.

7. Uhri ja ruocauhri ei sinulle kelpa waan corwat sinä minulle awaisit et sinä tahdo polttouhria eli syndiuhria.

7. Wffri ia Rocauffri ei sinulle kelpa/ waan Coruat sine minullen auasit/ Et sine tadho Poltwffri eli Synninwffri. (Uhri ja ruokauhri ei sinulle kelpaa/ waan korwat sinä minulleni awasit/ Et sinä tahdo polttouhria eli syntiuhria.)

8. Silloin minä sanoin: Katso, minä tulen kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.

7. Silloin minä sanoin: katso, minä tulen: Raamatussa on minusta kirjoitettu.

8. Silloin minä sanoin: cadzo minä tulen Raamatus on minusta kirjoitettu.

8. Silloin mine sanoin/ Catzo/ Mine tulen/ Kirian Ramatus on minusta kirioitettu. (Silloin minä sanoin/ Katso/ Minä tulen/ Kirjan Raamatussa on minusta kirjoitettu. )

9. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.

8. Sinun tahtos, minun Jumalani, teen minä mielelläni; ja sinun lakis on minun sydämessäni.

Sinun tahtos minun Jumalan teen minä mielelläni ja sinun Lakis on minun sydämesäni.

Sinun Tactos/ minun Jumalan/ teen mine kernasti/ ia sinun Lakis ombi minun Sydhemesseni. (Sinun tahtosi/ minun Jumalani/ teen minä kernaasti/ ja sinun lakisi ompi minun sydämessäni.)

10. Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.

9. Minä saarnaan sinun vanhurskauttas suuressa seurakunnassa: katso, en minä anna tukita suutani; Herra, sinä sen tiedät.

9. Minä saarnan sinun wanhurscauttas suuresa seuracunnasa cadzo en minä anna tukita suutani HERra sinä sen tiedät.

9. Mine tadhon sarnata sinun Wanhurskauttas sijne swres Seurakunnas/ Catzo/ em mine tadho anda tukitta minun Suutani/ HERRA sine sen tiedhet. (Minä tahdon saarnata sinun wanhurskauttasi siinä suuressa seurakunnassa/ Katso/ en minä tahdo antaa tukittaa minun suutani/ HERRA sinä sen tiedät.)

11. Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

10. En minä salaa vanhurskauttas sydämessäni: minä puhun sinun totuudestas ja autuudestas: en minä peitä laupiuttas ja vakuuttas suuressa seurakunnassa.

10. En minä sala wanhurscauttas sydämesäni minä puhun sinun totuudestas ja autuudestas en minä peitä sinun laupiuttas ja wacuuttas suuresa seuracunnasa.

10. Sinun Wanhurskauttas em mine sala minun sydhemesseni/ Sinun Totudhestas ia sinun Terueyxestes puhun mine/ Em mine peite sinun Laupiuttas ia wakuttas/ sijnä swres Seurakunnas. (Sinun wanhurskauttasi en minä salaa minun sydämessäni/ Sinun totuudestasi ja sinun terweydestäsi puhun minä/ En minä peitä sinun laupiuttasi ja wakuuttasi/ siinä suuressa seurakunnassa.)

12. Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.

11. Mutta sinä, Herra, älä käännä laupiuttas minusta pois: sinun laupiutes ja vakuutes aina minua varjelkoon.

11. Mutta sinä HERra älä käännä laupiuttas minusta pois sinun laupiudes ja wacuudes aina minua warjelcon.

11. Mutta sine HERRA/ ele känne sinun Laupiuttas pois minusta/ Anna sinun Laupiudhes ia Wakudhes aina minua wariella. (Mutta sinä HERRA/ älä käännä sinun laupeuttasi pois minusta/ Anna sinun laupeutesi ja wakuutesi aina minua warjella.)

13. Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.

12. Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet: minun syntini ovat minun ottaneet kiinni, niin etten minä nähdä taida: ne ovat usiammat kuin hiukset päässäni, ja minun sydämeni on minussa vaipunut.

12. Sillä lukemattomat waiwat owat minun pijrittänet minun syndini owat minun ottanet kijnni nijn etten minä nähdä taida he owat usiammat cuin hiuxet pääsäni ja minun sydämen on minusa waipunut.

12. Sille ette lukemattomat pahudhet ouat minun ymberipiritteneet/ minun syndini ouat minun kiniottaneet/ nin eten mine nähdhe taidha/ He ouat wsiamat quin hiuxet minun pääszeni/ ia minu' sydhemen on minun ylenandanut. (Sillä että lukemattomat pahuudet owat minun ympäripiirittäneet/ minun syntini owat minun kiinniottaneet/ niin etten minä nähdä taida/ He owat useammat kuin hiukset minun päässäni/ ja minun sydämeni on minun ylenantanut.)

14. Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni.

13. Kelvatkoon se sinulle, Herra, ettäs minun vapahdat: riennä, Herra, minua auttamaan!

13. Kelwatcon se sinulle HERra ettäs minun wapadat riennä HERra minua auttaman.

13. Keluatkoon se sinulle HERRA/ ettes minun wapadhat/ rienne HERRA minua auttaman. (Kelwatkoon se sinulle HERRA/ ettäs minun wapahdat/ riennä HERRA minua auttamaan.)

15. Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

14. Hävetköön ja kaikki pilkaksi tulkoon, jotka minun sieluani väijyvät hukataksensa sitä: palatkoon takaperin ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

14. Häwetkön ja caicki pilcaxi tulcon jotca minun sieluani wäijywät hucataxens palaitcon tacaperin ja häpiään tulcon jotca minulle paha suowat.

14. Häuetköön ia caiki pilcaxi tulkoon/ iotca minun Sieluni ielkin seisouat/ hende hucataxens/ tacaperin langetkoon/ ia häpien tulcoon/ iotca minulle paha szouat. (Häwetköön ja kaikki pilkaksi tulkoon/ jotka minun sieluni jälkeen seisowat/ häntä hukataksensa/ takaperin langetkoon/ ja häpeään tulkoon/ jotka minulle pahaa suowat.)

16. Tyrmistykööt häpeästänsä ne, jotka minulle sanovat: Kas niin, kas niin!

15. Hämmästyköön häpiässänsä, jotka minulle sanovat: niin, niin.

15. Hämmästykön heidän häpiäsäns jotca minua pitittäwät.

15. Hemmestyköön he heiden häpiesens/ iotca eikisteleuet minua sanodhen/ Ninpiti/ Ninpiti. (Hämmästyköön he heidän häpeässänsä/ jotka äikistelewät minua sanoen/ Niin piti/ Niin piti.)

17. Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: Ylistetty olkoon Herra!

16. Iloitkaan ja riemuitkaan kaikki sinussa, jotka sinua etsivät, ja jotka sinun autuuttas rakastavat, sanokaan aina: Herra olkoon korkiasti ylistetty!

16. Iloitcan ja riemuitcan caicki jotca sinua edziwät ja jotca sinun autuuttas racastawat: sanocan aina: HERra olcon corkiast kijtetty.

16. Iloitkaan ia riemuitkaan caiki/ iotca sinua etziuet/ Ja iotca sinun Terueydhes racastauat/ ia sanocat aina/ HERRA olcoon corkiast kijtetty. (Iloitkaan ja riemuitkaan kaikki/ jotka sinua etsiwät/ Ja jotka sinun terweytesi rakastawat/ ja sanokaat aina/ HERRA olkoon korkeasti kiitetty.)

18. Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani minun Jumalani, älä viivy.

17. Minä olen köyhä ja vaivainen, mutta Herra pitää minusta murheen: sinä olet minun auttajani ja vapahtajani: minun Jumalani, älä viivy.

17. Minä olen köyhä ja waiwainen mutta HERra sure minun edestäni sinä olet minun auttajan ja wapahtajan minun Jumalan älä wijwy.

17. Sille mine olen Kieuhe ia waiuanen/ Mutta HERRA surepi minun edesteni/ Sine olet minun Auttaian ia wapactaian/ Minun Jumalan ele wiwy. (Sillä minä olen köyhä ja waiwainen/ Mutta HERRA sureepi minun edestäni/ Sinä olet minun auttajain ja wapahtajain/ Minun Jumalani älä wiiwy.)