PSALMI 42

Maanpakolaisen ikävöiminen Herran huoneeseen.

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

1. Koran lasten opetus, edelläveisaajalle.

1. Corahn lasten opetus edelläweisattapa.

1. Corachin Lastein Opetus edelweisattapa. (Corahin lastein opetus edeltäweisattawa.)

2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

(H42:2) Niinkuin peura himoitsee tuoretta vettä, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala.

2. NIincuin peura himoidze tuoretta wettä nijn minun sielun himoidze sinua Jumala.

2. NInquin Peura parkupi tooren Wedhen ielken/ nin minun Sielun hutapi sinun tyges Jumala. (Niinkuin peura parkuupi tuoreen weden jälkeen/ niin minun sieluni huutaapi sinun tykösi Jumala.)

3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?

2. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa: koska minä tulen Jumalan kasvoja näkemään?

3. Minun sielun jano Jumalata sitä eläwätä Jumalata sitä eläwätä Jumalata: cosca minä tulen Jumalan caswo näkemän ?

3. Minun Sielun ianopi Jumalan ielken/ sen eleuen Jumalan ielken/ Coska mine tulen sihen/ ette mine Jumalan Caswon näkisin? (Minun sieluni janoopi Jumalan jälkeen/ sen eläwän Jumalan jälkeen/ Koska minä tulen siihen/ että minä Jumalan kaswon näkisin?)

4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: Missä on sinun Jumalasi?

3. Minun kyyneleeni ovat minun ruokani päivällä ja yöllä, että joka päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?

4. Minun kyyneleni owat minun ruocani päiwällä ja yöllä että jocapäiwä minulle sanotan: cusa nyt on sinun Jumalas ?

4. Minun kyneleni ouat minun Rocani peiuel ia ööll/ Ette iocapeiue minulle sanotan/ Cussa on nyt sinun Jumalas? (Minun kyyneleeni owat minun ruokani päiwät ja yöllä/ että jokapäiwä minulle sanotaan/ Kussa on nyt sinun Jumalasi?)

5. Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

4. Koska minä näitä muistelen, niin minä vuodatan ulos sydämeni itsessäni; sillä minä menisin mielelläni joukon kanssa, ja vaeltaisin heidän kanssansa Jumalan huoneeseen: ihastuksella ja kiitoksella joukon seassa, jotka juhlaa pitävät.

5. Cosca minä näitä muistelen nijn minä wuodatan ulos minun sydämeni idzesäni: sillä minä menisin mielelläni joucon cansa ja waellaisin heidän cansans Jumalan huoneseen ihastuxella ja kijtoxella sen joucon seasa jotca juhla pitäwät.

5. Coska mine neite muistelen/ nin mine wloswodhatan minun Sydhemeni itzesseni/ Sille kernasti mine menisin Joukon cansa/ ia heiden cansans waellaisin Jumalan Honeseen/ ihastoxen ia kijtoxen cansa/ sen Joukon seas/ iotca iuhlauat. (Koska minä näitä muistelen/ niin minä uloswuodatan minun sydämeni itsessäni/ Sillä kernaasti minä menisin joukon kanssa/ ja heidän kanssansa waeltaisin Jumalan huoneeseen/ ihastuksen ja kiitoksen kanssa/ sen joukon seassa/ jotka juhliwat.)

6. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.

5. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet niin levotoin minussa? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän minua auttaa kasvoillansa.

6. Mitäs murhedit minun sielun ja olet nijn lewotoin minusa ? turwa Jumalaan: sillä minä wielä nytkin händä kijtän että hän minua autta hänen caswollans.

6. Mites murhedhit sinuas minun Sielun ia nin leuotoin olet minussa? Turua Jumalan päle/ Sille mine wiele nytkin hende kijten/ Ette hen minua auttais henen Casuollans. (Mitäs murehdit sinuas minun sieluni ja niin lewoton olet minussa? Turwaa Jumalan päälle/ Sillä minä wielä nytkin häntä kiitän/ että hän minua auttaisi hänen kaswoillansa.)

7. Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

6. Minun Jumalani! sieluni on murheissansa minussa; sentähden minä muistan sinua Jordanin ja Hermonin maalla, sillä vähällä vuorella.

7. Minun Jumalan minun sielun on murheisans minusa sentähden minä muistan sinun sijnä maasa Jordanin ja Hermonin tykönä sillä wähällä wuorella.

7. Minun Jumalan/ murheisans on minun Sielun minussa/ Senteden mine muistan sinun päles sijnä Maasa Jordanin ia Hermonin tykene/ sijte wähest Woresta. (Minun Jumalani/ murheissansa on minun sieluni minussa/ Sentähden minä muistan sinun päällesi siinä maassa Jordanin ja Hermonin tykönä/ siitä wähästä wuoresta.)

8. Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.

7. Sinun virtas pauhaavat kovin, niin että yksi syvyys pauhaa tässä ja toinen syvyys siellä: kaikki sinun vesilainees ja aaltos käyvät minun ylitseni.

8. Sinun wirtas pauhawat cowin nijn että yxi sywys pauha täsä ja toinen sywys siellä caicki sinun wesilaines ja aldos käywät minun ylidzeni.

8. Sinun * Wirtas pauhuuat couan/ nin ette yxi sywys pauha tesse ia toinen sywys sielle/ Caiki sinun Wesi laines ia altos keuuet minun ylitzeni. (Sinun wirtasi pauhaawat kowin/ niin että yksi sywyys pauhaa tässä ja toinen sywyys siellä/ Kaikki sinun wesilaineesi ja aaltosi käywät minun ylitseni.)

9. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.

8. Päivällä on Herra luvannut hyvyytensä, ja yöllä minä hänelle veisaan, ja rukoilen elämäni Jumalaa.

9. Päiwällä on HERra luwannut hänen hywydens ja yöllä minä hänelle weisan ja rucoilen minun elämäni Jumalata.

9. Peiuelle ombi HERRA vlosluuanut henen Hywydhens/ ia öölle mine henelle weisan/ ia rucolen minun Elemeni Jumalan tyge. (Päiwälla ompi HERRA ulosluwannut hänen hywyytensä/ ja yöllä minä hänelle weisaan/ ja rukoilen minun elämäni Jumalan tykö.)

10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?

9. Minä sanon Jumalalle minun kalliolleni: miksi sinä olet minun unohtanut? miksi minä käyn niin murheissani, koska minun viholliseni minua ahdistaa?

10. Minä sanon Jumalalle minun calliolleni: mixis olet minun unhottanut ? mixi minä käyn nijn murheisani ? cosca minun wiholliseni minua ahdista ?

10. Mine sanon Jumalalle minun Calliolleni/ Mixis olet minun vnochtanut? Mixi minun pite nin murheisani keumen? Coska minun wiholiseni minua adhista? (Mina sanon Jumalalle minun kalliolleni/ Miksis olet minun unohtanut? Miksi minun pitää niin murheissani käymän? Koska minun wiholliseni minua ahdistaa?)

11. Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: Missä on sinun Jumalasi?

10. Se on niinkuin murha minun luissani, että minun viholliseni häpäisevät minua, koska he jokapäivä sanovat minulle: kussa nyt on Jumalas?

11. Se on nijncuin murha minun luisani että minun wiholliseni häwäisewät minua cosca he jocapäiwä sanowat minulle: cusa nyt on sinun Jumalas ?

11. Se on ninquin murha minun Luissani/ ette minun Wiholiseni häueiseuet minua/ Coska he iocapeiue minulle sanouat. Cussa on nyt sinun Jumalas? (Se on niinkuin murha minun luissani/ että minun wiholliseni häpäisewät minua/ Koska he jokapäiwä minulle sanowat. Kussa on nyt sinun Jumalasi?)

12. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

11. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.

12. Mitäs murhedit minun sielun ja olet minusa nijn lewotoin ? turwa Jumalaan: sillä minä wielä nytkin händä kijtän että hän on minun caswoni apu ja minun Jumalan.

12. Mites murhedhit sinuas minun Sielun/ ia nin leuotoin olet minussa? Turua Jumalan päle/ Sille mine wiele nytkin hende kijten/ Ette hen minua autais henen Casuollans/ ia ette hen minun Jumalan on. (Mitäs murehdit sinuas minun sieluni/ ja niin lewotoin olet minussa? Turwaa Jumalan päälle/ Sillä minä wielä nytkin häntä kiitän/ että hän minua auttaisi hänen kaswollansa/ ja että hän minun Jumalani on.)