1 luku

Mooabilainen Ruut lähtee anoppinsa Noomin kanssa Beetlehemiin.

1. Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan.

1. Ja tuomarien hallitessa oli kallis aika maalla, ja mies Juudan Betlehemistä meni vaeltamaan Moabilaisten maalle, hän ja hänen emäntänsä ja kaksi hänen poikaansa.

1. JA Duomaritten hallites oli callis aica maalla ja yxi mies meni waeldaman Judan Bethlehemist Moabiterein maalle hänen waimons ja cahden poicans cansa.

2. Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä.

2. Hänen nimensä oli EliMelek, ja hänen emäntänsä nimi Noomi, ja hänen kahden poikansa nimi Mahlon ja Kiljon, he olivat Ephratilaisia Juudan Betlehemistä. Ja kuin he tulivat Moabilaisten maalle, pysyivät he siellä.

2. Hänen nimens oli EliMelech ja hänen emändäns nimi Naemi ja hänen cahden poicans nimi Mahlon ja Chilion he olit Ephraterit Judan Bethlehemist. Ja cosca he tulit Moabiterein maalle pysyit he siellä.

3. Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansa kanssa.

3. Ja EliMelek Noomin mies kuoli, ja hän jäi hänestä kahden poikansa kanssa.

3. Ja EliMelech Naemin mies cuoli ja hän jäi jälken cahden poicans cansa.

4. Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta.

4. He naivat Moabilaisia vaimoja: yhden nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut, ja asuivat siellä liki kymmenen ajastaikaa.

4. He nait Moabiterein waimoja ja yhden nimi oli Arpah ja sen toisen nimi Ruth ja asuit siellä kymmenen ajastaica.

5. Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään.

5. Ja kuolivat nekin molemmat, sekä Mahlon että Kiljon, ja se vaimo jäi jälkeen kahdesta pojastansa ja miehestänsä.

5. Ja cuolit molemmat Mahlon ja Chilion ja se waimo jäi jälken cahdesta pojastans ja miehestäns.

6. Silloin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää.

6. Ja hän nousi miniöinensä ja palasi Moabilaisten maalta; sillä hän oli Moabilaisten maalla ollessansa kuullut, että Herra oli etsinyt kansaansa ja antanut heille leipää.

6. Ja hän nousi miniöinens ja palais Moabiterein maalda: sillä hän oli cuullut Moabiterein maalla ollesans että HERra oli edzinyt Canssans ja andanut heille leipä.

7. Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut. Ja heidän tietä käydessään matkalla Juudan maahan

7. Ja hän läksi pois siitä paikasta, jossa hän oli ollut, molempain miniöinsä kanssa; ja kuin he matkustivat tiellä palataksensa Juudan maalle,

7. Ja meni sieldä pois cuin hän oli ollut molembain miniäittens cansa ja matcustaisans tiellä Judean maalle/

8. sanoi Noomi molemmille miniöillensä: "Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden, niinkuin te olette vainajille ja minulle tehneet.

8. Sanoi Noomi kahdelle miniällensä: menkäät ja palatkaat kukin teidän äitinne huoneesen: tehköön Herra teille laupiuden, niinkuin te olette niille kuolleille ja minulle tehneet!

8. Sanoi Naemi cahdelle miniällens: mengät ja palaitcat teidän äitein huoneseen tehkön HERra teille laupiuden nijncuin te olette nijlle cuolluille ja minulle tehnet.

9. Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa." Ja hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät

9. Herra antakoon teidän kummankin löytää levon miehensä huoneessa! Ja hän suuta antoi heidän, ja he korottivat äänensä ja itkivät,

9. HERra andacon teidän löytä lewon cummangin hänen miehens huones. Ja hän suuta andoi heidän ja he corgotit änens ja itkit.

10. ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo."

10. Ja sanoivat hänelle: sinun kanssas me käymme kansas tykö.

10. Ja sanoit hänelle: me käymme cansas sinun Canssas tygö.

11. Mutta Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni; miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille?

11. Mutta Noomi sanoi: palatkaat, tyttäreni: miksi te tahdotte minun kanssani käydä? kuinka minä taidan lapsia saada minun kohdussani teille mieheksi?

11. Mutta Naemi sanoi: palaitcat minun tyttäreni mixi te tahdotte minun cansani käydä? cuinga minä taidan lapsia saada minun cohtuuni teille miehixi?

12. Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanha joutuakseni miehelään. Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on vielä toivoa', ja vaikka vielä tänä yönä joutuisin miehelään ja synnyttäisin poikia,

12. Palatkaat, minun tyttäreni, ja menkäät, sillä minä olen ylen vanha miestä ottamaan; ja vaikka minä sanoisin: se on toivottava, että minä ottaisin tänä yönä itselleni miehen ja synnyttäisin poikia,

12. Palaitcat minun tyttäreni ja mengät matcaan: sillä minä olen ylön wanha miestä ottaman ja waicka minä sanoisin: se on toiwottapa että minä ottaisin tänä yönä idzelleni miehen ja sijtäisin poikia.

13. ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi, ette kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi miehelään menemättä. Ei, tyttäreni; minä olen hyvin murheissani teidän tähtenne, sillä Herran käsi on sattunut minuun."

13. Kuinka te odottaisitte niinkauvan kuin ne suureksi tulisivat? Ja kuinka te taidatte viivyttää, ettette ota miestä? Ei, minun tyttäreni: sillä minä suuresti murehdin teidän tähtenne, ja Herran käsi on sattunut minuun.

13. Cuinga te odotatte nijncauwan cuin ne suurexi tulewat ja cuinga te taidatte wijwyttä ettet te ota miestä? ei millän muoto minun tyttäreni: sillä minä suurest murhetin teidän tähten ja HERran käsi on sattunut minuun.

14. Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut riippui kiinni hänessä.

14. Niin he korottivat äänensä ja itkivät vielä hartaammasti; ja Orpa antoi suuta anoppinsa, mutta Ruut riippui hänessä.

14. NIin he corgotit änens ja itkit wielä hartammast ja Arpah andoi suuta anoppins waan Ruth jäi hänen tygöns.

15. Ja Noomi sanoi: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa."

15. Mutta hän sanoi hänelle: katsos, kälys on palannut omaistensa tykö ja jumalainsa tykö: palaja sinäkin kälys kanssa!

15. Mutta hän sanoi hänelle: cadzos sinun kälys on palainnut omaistens tygö ja hänen jumalittens tygö palaja myös sinä sinun omaistes tygö.

16. Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.

16. Ruut vastasi: älä minulle sitä puhu, että minä luovun sinusta ja palajan pois tyköäs; sillä kuhunka sinä menet, sinne myös minä menen, ja kussa sinä yödyt, siellä tahdon myös minä yötä olla: sinun kansas on minun kansani, ja sinun Jumalas on minun Jumalani.

16. Ruth wastais: älä minulle sitä puhu että minä luowun sinust palajan myös pois tykös: sillä cunga sinä menet sinne myös minä menen ja cusa sinä olet siellä tahdon myös minä olla sinun Canssas on minun Canssan ja sinun Jumalas on minun Jumalan.

17. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät."

17. Kussa sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja itseni haudattaa antaa. Herra tehköön minulle sen ja sen, jos ei ainoastaan kuolema eroita meitä!

17. Cusa sinä cuolet siellä minä myös tahdon cuolla ja idzeni haudatta anda. HERra tehkön minulle sen ja sen jos ei cuolema eroita meitä.

18. Kun Noomi näki, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä, ei hän enää puhunut siitä hänen kanssansa.

18. Kuin hän näki hänen täydellä mielellä häntä seuraavan, lakkasi hän sitä puhumasta hänen kanssansa.

18. Cosca hän näki hänen täydellä mielellä händäns seurawan lackais hän sitä puhumast hänen cansans.

19. Niin he kulkivat molemmat yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Ja kun he tulivat Beetlehemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle heidän tähtensä, ja vaimot sanoivat: "Onko tämä Noomi?"

19. Ja he matkustivat kahden Betlehemiin asti. Ja kuin he tulivat Betlehemiin, liikkui koko kaupunki heidän tähtensä, ja sanoivat: onko tämä Noomi?

19. Ja matcustit cahden Bethlehemin asti. Ja cosca he tulit Bethlehemijn lijckui coco Caupungi heidän tähtens ja sanoit: ongo tämä Naemi?

20. Mutta hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi*, kutsukaa minua Maaraksi*, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta.

20. Mutta hän sanoi heille: älkäät minua kutsuko Noomi, vaan kutsukaat minua Mara; sillä Kaikkivaltias on minun suuresti surulliseksi tehnyt.

20. Mutta hän sanoi heille: älkät minua cudzuco Naemi waan cudzucat Mara: sillä se Caickiwaldias on minun suurest surullisexi tehnyt.

21. Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?"

21. Täysinäisenä minä täältä läksin, vaan Herra antoi minun tyhjänä palata. Miksi te siis kutsutte minua Noomi? sillä Herra on minun alentanut ja Kaikkivaltias on minua vaivannut.

21. Täysinäisnä minä tääldä läxin waan HERra andoi minun tyhjänä palaita. Mixi te sijs cudzut minun Naemi? sillä HERra on minun alendanut ja se Caickiwaldias on minua waiwannut.

22. Niin Noomi palasi miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa, joka tuli Mooabin maasta; ja he saapuivat Beetlehemiin ohranleikkuun alussa.

22. Ja niin palasi Noomi, ja Ruut Moabilainen hänen miniänsä palasi hänen kanssansa Moabilaisten maalta; ja he tulivat Betlehemiin ohran leikkaamisen alussa.

22. Ja se oli se aica jona ohria leickaman ruwettin cosca Naemi ja hänen miniäns Ruth se Moabitiläinen palaisit Bethlehemijn Moabiterein maalda. Ruthin Historia on ( nijncuin wanhat Hebrerit luulewat ) sentähden erinomaisest Pyhään Raamattuun pandu että sijtä tietäisin Christuxen meidän wapahtajan sucu: sillä Ruthist syndyi Obed Isain Isä joca oli Dawidin Isä.