PSALMI 28

Jumalaan turvaavan rukous ja kiitos.

1. Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.

1. Davidin Psalmi. Koska minä huudan sinua, Herra, uskallukseni, niin älä vaikene minulle; etten, koska sinä vaikenisit minulle, minä tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät.

1. Dawidin Psalmi. COsca minä huudan sinua HERra minun uscalluxen nijn älä waickene minulle että ( coscas waickenet minusta ) minä tulen heidän caltaisexens jotca hautaan menewät.

1. COska mine hwdhan sinun tyges HERRA/ minun Wskalluxen/ nin ele minulle waikene/ Senpäle ette ( coskas waikenet minusta ) mine tule' heiden caltaisexens/ iotca Heluetijn meneuet. (Koska minä huudan sinun tykösi HERRA/ minun uskalluksen/ niin älä minulle waikene/ Senpäälle että (koskas waikenet minusta) minä tulen heidän kaltaiseksensa/ jotka helwettiin menewät.)

2. Kuule minun rukousteni ääni, kun minä sinua avuksi huudan, kun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhintäsi kohti.

2. Kuule minun rukoukseni ääni, koska minä huudan sinua, kuin minä nostan käteni sinun pyhää kuorias päin.

2. Cuule minun rucouxeni äni cosca minä huudan sinua cosca minä nostan käteni sinun pyhä Chuorias päin.

2. Cwle minun Rucouxeni äni/ coska mine hwdhan sinun tyges/ coska mine ylesnostan Käteni/ sinun pyhens Choris tyge. (Kuule minun rukoukseni ääni/ koska minä huudan sinun tykösi/ koska minä ylösnostan käteni/ sinun pyhäns kuorisi tykö.)

3. Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijäin kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus.

3. Älä anna minun tulla jumalattomain ja pahointekiäin sekaan, jotka lähimmäistensä kanssa puhuvat ystävällisesti, vaan pahuutta on heidän sydämissänsä,

3. Älä wedä minua jumalattomain ja pahointekiäin secaan jotca lähimmäistens cansa puhuwat ystäwällisest waan pahutta on heidän sydämisäns.

3. Ele poiswedhe minua ninen Jumalattomadhen secan/ ia ninen Pahatecoisten secan/ Jotca ysteuelisest puhuuat heiden Lehimeistens cansa/ waan pahutta on heiden sydhemisens. (Älä poiswedä minua niiden jumalattomaiden sekaan/ ja niiden pahatekoisten sekaan/ Jotka ystäwällisesti puhuwat lähimmäistensä kanssa/ waan pahuutta on heidän sydämissänsä.)

4. Anna heille heidän työnsä mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet.

4. Anna heille heidän työnsä jälkeen ja heidän pahan menonsa perään: anna heille heidän kättensä töiden perään, maksa heille heidän ansionsa perästä.

4. Anna heille heidän työns perän ja heidän pahan menons perän anna heille heidän kättens töiden perän maxa heille ansions perästä.

4. Anna heille heiden Tööns ielkijn/ ia heiden pahan menons ielkin/ Anna heille heiden kettens töidhen ielkin/ Maxa heille Ansionsa pereste. (Anna heille heidän työnsä jälkeen/ ja heidän pahan menonsa jälkeen/ Anna heille heidän kättensä töiden jälkeen/ Maksa heille ansionsa perästä.)

5. Sillä eivät he ota vaaria Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistakoon heidät, älköönkä heitä rakentako.

5. Sillä ei he ota vaaria Herran töistä, eikä hänen käsi-aloistansa; sentähden rikkoo hän heitä ja ei rakenna heitä.

5. Sillä ei he ota waari HERran töistä eikä hänen käsialoistans sentähden ricko hän heitä ja ei rakenna heitä.

5. Sille eipe he wariota HERRAN töiste/ taicka henen Kättens töidhen päle/ Senteden henen pite heite rickoman/ ia ei ylesrakendaman heite. (Sillä eipä hän waarin ota HERRAN töistä/ taikka hänen kättensä töiden päälle/ Sentähden hänen pitää heitä rikkoman/ ja ei ylösrakentaman heitä.)

6. Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen.

6. Kiitetty olkoon Herra; sillä hän on kuullut minun rukoukseni äänen.

6. Kijtetty olcon HERra: sillä hän on cuullut minun rucouxeni änen.

6. Kijtetty olcoon HERRA/ Sille hen on cwllut minun Rucouxeni Änen. (Kiitetty olkoon HERRA/ Sillä hän on kuullut minun rukoukseni äänen.)

7. Herra on minun voimani ja kilpeni häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.

7. Herra on minun väkevyyteni ja kilpeni, häneen minun sydämeni toivoo, ja minä olen autettu; ja minun sydämeni riemuitsee, ja minä kiitän häntä veisullani.

7. HERRA on minun wäkewyden ja kilpen häneen minun sydämen toiwo ja minä olen autettu ja minun sydämen riemuidze ja minä kijtän händä weisullani.

7. HERRA ombi minun Wäkewuydhen ia Kilpen/ henen pälens minun Sydhemen toiuo/ ia mine autettu olen/ Ja minun sydhemen riemuitze/ Ja mine kijten hende minun weisullani. (HERRA ompi minun wäkewyytein ja kilpeni/ hänen päällensä minun sydämen toiwo/ ja minä autettu olen/ Ja minun sydämeni riemuitsee/ Ja minä kiitän häntä minun weisuullani.)

8. Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.

8. Herra on heidän väkevyytensä; hän on väkevä, joka voideltuansa auttaa.

8. HERRA on heidän wäkewydens hän on wäkewä joca woideltuans autta.

8. HERRA on heiden Wäkewuydhens/ hen on se wäkeue/ ioca henen Woidheltuns autta. (HERRA on heidän wäkewyytensä/ hän on se wäkewä/ joka hänen woideltunsa auttaa.)

9. Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti.

9. Auta kansaas ja siunaa perimistäs, ja ravitse heitä ja korota heitä ijankaikkisesti.

9. Auta Canssas ja siuna perimises ja rawidze heitä ja corgota heitä ijancaickisest.

9. Auta sinun Canssas/ ia siugna sinun Perimises/ ia rauitze heite/ ia yleskorghota heite ijancaikisesta. (Auta sinun kansaasi/ ja siunaa sinun perimisesi/ ja rawitse heitä/ ja ylöskorota heitä iankaikkisesti.)