PSALMI 90

Jumalan iankaikkisuus ja ihmisen katoavaisuus.

1. Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

1. Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.

1. Mosexen Jumalan miehen Rucous. HERRA Jumala sinä olet meidän turwam sugusta sucuun.

1. HERRA Jumala sine olet meiden Turuan/ sughusta sucuhun. (HERRA Jumala sinä olet meidän turwan/ suwusta sukuhun.)

2. Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

2. Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,

2. Ennencuin wuoret olit eli maa ja mailma luotin sinä olet Jumala ijancaickisesta ijancaickiseen.

2. Ennenquin woret olit/ eli Maa/ ia Mailma loodhuxi tuli/ Sine olet Jumala ijancaikisudhesta ijancaikisehen. (Ennenkuin wuoret olit/ eli maa/ ja maailma luoduksi tuli/ Sinä olet Jumala iankaikkisuudesta iankaikkiseen.)

3. Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset.

3. Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.

3. Sinä joca annat ihmiset cuolla ja sanot: tulcat jällens te ihmisten lapset.

3. Sine ioca lasket Inhimiset colemahan/ ia sanot/ Tulcat iellens te Inhimisten Lapset. (Sinä joka lasket ihmiset kuolemahan/ ja sanot/ Tulkaat jällens te ihmisten lapset.)

4. Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.

4. Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.

4. Sillä tuhat ajastaica owat sinun edesäs nijncuin eiläinen päiwä meni ja nijncuin wartia yöllä.

4. Sille tuhat Aijastaica ouat sinun edeses/ ninquin yxi Peiue ioca Eilen edesioutui/ Ja ninquin yxi Ön wartius. (Sillä tuhat ajastaikaa owat sinun edessäsi/ niinkuin yksi päiwä joka eilen edesjoutui/ Ja niinkuin yksi yön wartius.)

5. Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

5. Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,

5. Sinä wuodatat heitä nijncuin cosken ja owat nijncuin uni nijncuin ruoho amulla joca cohta lacastu.

5. Sine lasket heite poiswotaman ninquin Cosken/ ia ouat ninquin yxi Uni/ Ninquin iocu Roho/ ioca iuri lackamastu. (Sinä lasket heitä poiswuotaman niinkuin kosken/ ja owat niinkuin yksi uni/ niinkuin joku ruoho/ joka juuri lakastuu.)

6. aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.

6. Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.

6. Joca amulla cucoista ja nopiast cuiwa ja ehtona leicatan ja cuiwettu.

6. Joca warahin cucoista/ ia nopiasta quiua/ Ja Echtona poisleicataan/ ia quiuettupi. (Joka warhain kukoistaa/ ja nopeasti kuiwaa/ ja ehtoona poisleikataan/ ja kuiwettuupi.)

7. Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.

7. Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.

7. Sen teke sinun wihas että me nijn hucumme ja sinun hirmuisudes että me nijn äkist tääldä temmatan.

7. Sen teke sinun wihas/ ette me nin hucumma/ Ja sinun Hirmusudhes/ ette me nin ekiste tälde temmatamme. (Sen tekee sinun wihasi/ että me hukumme/ Ja sinun hirmuisuutesi/ että me niin äkisti täältä temmataamme.)

8. Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.

8. Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.

8. Sillä meidän pahat tecom sinä asetat etees meidän tundemattomat syndim walkeuteen sinun caswos eteen.

8. Sille meiden Pahatteghot sine asetat etees/ Meiden tundemattomat Synnit walkiahan sinun Casuos eteen. (Sillä meidän pahat teot sinä asetat eteesi/ Meidän tuntemattomat synnit walkeaan sinun kaswosi eteen.)

9. Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

9. Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.

9. Sentähden culuwat caicki meidän päiwäm sinun wihastas meidän wuotem loppuwat pikemmin cuin juttu.

9. Senteden culuuat caiki meiden peiuet matkahans/ sinun Wihas cautta/ Meiden woodhet pikemin loppuuat quin iocu Jaritos. (Sentähden kuluwat kaikki meidän päiwät matkahansa/ sinun wihasi kautta/ Meidän wuodet pikemmin loppuun kuin joku jaaritus.)

10. Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.

10. Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.

10. Meidän elinaicam on seidzemenkymmendä wuotta taicka eninnäkin cahdexankymmendä wuotta ja cuin se paras on ollut nijn on se tusca ja työ ollut: sillä se mene pian pois nijncuin me lendäisim pois.

10. Meiden Eliaicam pysypi Seitzemenkymmende wootta/ taicka eninneki Cadhexankymmende wootta/ Ja quin se parahin on ollut/ nin on se Tuska ia Töö ollut/ Sille se pian poismenepi/ ninquin me poislenneisin. (Meidän elinaikamme pysyypi seitsemänkymmentä wuotta/ taikka enintäänkin kahdeksankymmentä wuotta/ Ja kuin se parahin on ollut/ niin on se tuska ja työ ollut/ Sillä se pian poismeneepi/ niinkuin me poislentäisin.)

11. Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?

11. Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?

11. Mutta cuca usco sinun nijn rascast wihastuwan ja cuca pelkä sencaltaista sinun hirmuisuttas ?

11. Mutta cuca sen usko/ ette sine nin raskasti wihastut/ Ja cuca itzens pelke/ sencaltaisen sinun Hirmusudhes teden? (Mutta kuka sen uskoo/ että sinä niin raskaasti wihastut/ Ja kuka itsensä pelkää/ senkaltaisen sinun hirmuisuutesi tähden?)

12. Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

12. Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.

12. Opeta meitä ajatteleman että meidän pitä cuoleman että me ymmärtäwäisexi tulisim.

12. Totuta meite aiatteleman/ ette meiden pite cooleman/ senpäle ette me ymmerteueisexi tulisimma. (Totuta meitä ajatteleman/ että meidän pitää kuoleman/ senpäälle että me ymmärtäwäiseksi tulisimme.)

13. Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.

13. Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.

13. HERra käännä sijs idzes taas meidän puoleem ja ole palwelioilles armollinen.

13. HERRA käenne sis itzes taas meiden poleen/ Ja ole sinun Palueliais armolinen. (HERRA käännä siis itsesi taas meidän puoleen/ ja ole sinun palwelijaisi armollinen.)

14. Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.

14. Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.

14. Täytä meitä pian armollas nijn me riemuidzem ja iloidzem caickina meidän elinaicanam.

14. Teutte meite pian sinun Armollas/ Nin me tadhom riemuita ia iloita caikin meiden Elinaicanna. (Täytä meitä pian sinun armollasi/ Niin me tahdomme riemuita ja iloita kaiken meidän elinaikamme.)

15. Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.

15. Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.

15. Ilahuta nyt meitä jällens ettäs meitä nijncauwan waiwannut olet että me nijncauwan onnettomutta kärsinet olem.

15. Ilahuta nyt meite iellens/ Ettes meite nin cauuan waiuanut olet/ Senuoxi ette me nin cauuan Onnettomut kersineet olema. (Ilahduta nyt meitä jällens/ ettäs meitä niin kauan waiwannut olet/ Senwuoksi että me niin kauan onnettomuutta kärsineet olemme.)

16. Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.

16. Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.

16. Osota palwelialles sinun tecos ja sinun cunnias heidän lapsillens.

16. Osota sinun Palueliailles sinun Teghos/ ia sinun Cunnias heiden Lapsillens. (Osoita sinun palwelijallesi sinun tekosi/ ja sinun kunniasi heidän lapsillensa.)

17. Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.

17. Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!

17. Ja HERra meidän Jumalam olcon meille lepyinen ja auttacon meidän kättem tegot meidän cansam Ja meidän kättem tegot hän auttacon.

17. Ja HERRA meiden Jumalan olcohon meillen suloinen/ ia teutekön meiden kätenne Teghot meiden cansan/ Ja/ meiden kättemme Teghot hen päätteken. (Ja HERRA meidän Jumalan olkohon meillen suloinen/ ja täyttäköön meidän kätemme teot meidän kanssan/ Ja/ meidän kättemme teot hän päättäkään.)