PSALMI 2

Turha on taistella Herran voideltua vastaan.

1. Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

1. Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

1. MIxi pacanat kiucuidzewat ja Canssat turhia ajattelewat ?

1. MIxi Pacanat kiuckuuitzeuat/ ia Canssat turhia puhuuat? (Miksi pakanat kiukuitsewat/ ja kansat turhia puhuwat?)

2. Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

2. Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

2. Maan Cuningat hangidzewat heitäns ja herrat keskenäns neuwo pitäwät HERra ja hänen woideltuans wastan.

2. Ne Kuningat Maan päle heitens hangitzit/ ia ne Herrat keskenens Neuuopiteuet/ site HERRA ia henen Woidheltuans wastan. (Ne kuninkaat maan päällä heitänsä hankitsit/ ja ne herrat keskenänsä neuwoa pitäwät/ sitä HERRAA ja hänen woideltuansa wastaan.)

3. Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.

3. Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

3. Catcaiscam heidän sitens ja heittäkäm meistäm pois heidän köytens.

3. Catkaiskam heiden Siteens/ ia poisheittekem meisten heiden Ikeens. (Katkaiskaamme heidän siteensä/ ja poisheittäkäämme meistän heidän ikeensä.)

4. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

4. Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

4. Mutta joca taiwas asu naura heitä ja HERra pilcka heitä.

4. Mutta se ioca Taiuaas asupi/ naurapi heite/ ia HERRA sylkepi heite. (Mutta se joka taiwaassa asuupi/ nauraapi heitä/ ja HERRA sylkeepi heitä.)

5. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

5. Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

5. Kerran hän puhu heille wihoisans ja hirmuisudesans peljättä heitä.

5. Wihdhoin hen puhupi heille wihoisans/ ia henen hirmoudhesans peliettepi hen heite. (Wihdoin hän puhuupi heille wihoissansa/ ja hänen hirmuisuudessansa peljättääpi hän heitä.)

6. Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.

6. Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

6. MUtta minä asetin minun Cuningani Zionin minun pyhälle wuorelleni.

6. Mutta mine asetin minun Kuningaani/ Zionin pyhen Woreni päle. (Mutta minä asetin minun kuninkaani/ Sionin pyhän wuoreni päälle.)

7. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

7. Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

7. Minä saarnan sencaltaisest säädyst josta HERra minulle sanoi: Sinä olet minun poican tänäpän minä sinun synnytin.

7. Mine tadhon sarnata sencaltaisest * Sädhyst iosta HERRA minulle sanoi/ Sine olet minun Poican/ Tenepene mine synnytin sinun. (Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta HERRA minulle sanoi/ Sinä olet minun Poikani/ tänäpänä minä synnytin sinun.)

8. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

8. Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

8. Ano minulda nijn minä annan sinulle pacanat sinun perinnöxes ja mailman äret omaxes.

8. Ano minulda/ nin mine annan Sinulle ne Pacanat sinun Pericunnaxes/ ia mailman äret Omaisudhexes (Ano minulta/ niin minä annan sinulle ne pakanat sinun perikunnaksesi/ ja maailman ääret omaisuudeksesi.)

9. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.

9. Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

9. Sinä särjet heitä rautaisella waldicalla ja nijncuin sawisen astian heitä murennat.

9. Sinun pite heite raudhaisel Waltical serckemen/ ia ninquin Sauisenastian heite murendaman. (Sinun pitää heitä rautaisella waltikalla särkemän/ ja niinkuin sawisen astian heitä murentaman.)

10. Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

10. Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

10. Nyt te Cuningat sijs ymmärtäkät ja te maan Duomarit andacat teitän curitta.

10. Nyt te Kuningat sijs ymmerteket/ ia te Domarit maan päle/ andacat teiten opetetta. (Nyt te kuninkaat siis ymmärtäkäät/ ja te tuomarit maan päällä/ antakaat teitän opetettaa.)

11. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

11. Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

11. Palwelcat HERra pelgosa ja iloitcat wapistuxes.

11. Paluelkat HERRA pelghossa/ ia iloitka teiten wapistoxes. (Palwelkaat HERRAA pelossa/ ja iloitkaa teitän wapistuksessa.)

12. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

12. Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.

12. Andacat suuta Pojan ettei hän wihastuis ja te huckuisitte tiellä: sillä hänen wihans sytty pian. Mutta autuat owat ne jotca häneen uscaldawat.

12. Swtaandacat sille Poialle/ ettei hen wihastuis/ ia te hukuisit tielde/ Sille henen wihans pian ylessyttypi/ Mutta Autuat ouat ne caiki/ iotca henen pälens wskaldauat. (Suuta antakaat sille Pojalle/ ettei hän wihastuisi/ ja te hukkuisit tieltä/ Sillä hänen wihansa pian ylössyttyypi/ Mutta autuaat owat ne kaikki/ jotka hänen päällensä uskaltawat.)