PSALMI 71

Vanhurskaan luottava rukous ja kiitos.

1. Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.

1. Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.

1. SInuun HERra minä uscallan älä anna minua ikänäns häwäistä.

1. SInun päles HERRA mine vskallan/ ele laske minua ikenens häpien ala tulla. (Sinun päällesi HERRA minä uskallan/ älä laske minua ikänänsä häpeän alle tulla.)

2. Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.

2. Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.

2. Wapada minua wanhurscaudellas ja pelasta minua callista corwas minun puoleeni ja auta minua.

2. Wapata minua sinun Wanhurskaudhes cautta/ ia auta minua vlos/ Callista sinun Coruas minun poleeni/ ia auta minua. (Wapahda minua sinun wanhurskautesi kautta/ ja auta minua ulos/ Kallista sinun korwasi minun puoleeni/ ja auta minua.)

3. Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

3. Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

3. Ole minulle wahwa turwa johon minä aina pakenisin joca aina autta luwannut olet: sillä sinä olet minun callion ja linnan.

3. Ole minulle yxi wahua Turua/ iohonga mine aina pakenisin/ Jocas aina autta luuanut olet/ Sille sine olet minun Callion ia Linnan. (Ole minulle yksi wahwa turwa/ johonka minä aina pakenisin/ Joka aina auttaa luwannut olet/ Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.)

4. Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.

4. Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.

4. Minun Jumalan auta minua jumalattoman kädestä wäärän ja ylpiän kädestä.

4. Minun Jumalan auta minua sen Jumalattoman kädheste/ sen Nurian ia Wäritteliän kädheste. (Minun Jumalan auta minua sen jumalattoman kädestä/ sen nurjan ja wääristelijän kädestä)

5. Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.

5. Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.

5. Sillä sinä olet minun turwan HERra HERra minun toiwon hamast minun nuorudestani.

5. Sille sine olet minun Turuan HERRA Jumala/ Minun Toiuon hamast minun Norudhestani. (Sillä sinä olen minun turwani HERRA Jumala/ Minun toiwon hamasta minun nuoruudestani.)

6. Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.

6. Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.

6. Sinuun minä olen luottanut hamast äitini cohdusta sinä minun wedit ulos äitini cohdusta sinusta on aina minun kerscauxen.

6. Sinun päles mine olen loottanut hamast Eiteni codhusta/ Sine minun vloswedhit Eiteni codhusta/ sinusta ombi aina minun kerskaudhen. (Sinun päällesi minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta/ Sinä minun uloswedit äitini kohdusta/ sinusta ompi aina minun kerskaukseni.)

7. Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.

7. Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.

7. Minä olen monelle ihmexi tullut mutta sinä olet minun wahwa turwan.

7. Ninquin iocu Ihme mine olen monille techty/ Mutta sine olet minun wahua Turuan. (Niinkuin joku ihme minä olen monille tehty/ Mutta sinä olet minun wahwa turwani.)

8. Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.

8. Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.

8. Täytä minun suun sinun kijtoxestas ja sinun cunniastas jocapäiwä.

8. Täyte minun Swn sinun Kijtoxestas/ ia sinun Cunniastas iocapeiue. (Täytä minun suu sinun kiitoksestasi/ ja sinun kunniastasi jokapäiwä.)

9. Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.

9. Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.

9. Älä minua heitä pois minun wanhudesani älä minua hyljä cosca minä heicoxi tulen.

9. Ele minua poisheite minun Wanhudhesani/ ele minua ylenanna coska mine heikoxi tulen. (Älä minua poisheitä minun wanhuudessani/ älä minua ylenanna koska minä heikoksi tulen.)

10. Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:

10. Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,

10. Sillä minun wiholliseni puhuwat minua wastan ja jotca minun sieluani wäijywät he keskenäns neuwo pitäwät.

10. Sille minun Wiholiseni puhuuat minua wastan/ ia iotca minun Sieluani weijuuet/ he keskenens neuuo piteuet. (Sillä minun wiholliseni puhuwat minua wastaan/ ja jotka minun sieluani wäijywät/ he keskenänsä neuwoa pitäwät.)

11. Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole.

11. Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.

11. Ja sanowat: Jumala hyljä hänen: ajacat taca ja käsittäkät händä: sillä ei ole wapahtajata.

11. Ja sanouat/ Jumala ylenannoi henen/ wainocat ia käsitteket hende/ Sille eipe ole ychte wapactaia. (Ja sanowat/ Jumala ylenantoi hänen/ wainotkaat ja käsittäkäät häntä/ Sillä eipä ole yhtään wapahtajaa.)

12. Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.

12. Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.

12. Jumala älä ercane cauwas minusta minun Jumalan riennä minua auttaman.

12. Jumala ele cauuas erkane minusta/ Minun Jumalan rienne minua auttaman. (Jumala älä kauas erkane minusta/ Minun Jumalan riennä minua auttamaan.)

13. Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

13. Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

13. Häwetkön ja huckucon jotca minun sieluani wastan owat häpiän ja häwäistyxen ala tulcon jotca minulle paha suowat.

13. Häwetkön ia huckucon iotca minun Sieluni wastan ouat/ häpielle ia häueistöxellä olcohon ne werhoitetut/ iotca minulle pahutta etziuet. (Häwetköön ja hukkukoon jotka minun sieluni wastaan owat/ häpeällä ja häwäistyksella olkoon ne werhoitetut/ jotka minulle pahuutta etsiwät.)

14. Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.

14. Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.

14. Mutta minä odotan aina ja corgotan aina sinun kijtoxes.

14. Mutta mine tadhon alati odhotta/ ia tadhon aina sinun kijtoxes corghotta. (Mutta minä tahdon alati odottaa/ ja tahdon aina sinun kiitoksesi korottaa.)

15. Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.

15. Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.

15. Minun suun pitä ilmoittaman sinun wanhurscauttas jocapäiwä sinun autuuttas joita en minä woi caickia luke.

15. Minun Swni pite ilmoittaman sinun Wanhurskauttas/ Jocapeiue sinun Terueyttes/ iota em mine caikia Lukia woi. (Minun suuni pitää ilmoittaman sinun wanhurskauttasi/ Jokapäiwä sinun terweyttäsi/ jota en minä kaikkia lukea woi.)

16. Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.

16. Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.

16. Minä waellan HERran HERran wäkewydes minä ylistän ainoastans sinun wanhurscauttas.

16. Mine waellan HERRAN Jumalan wäkewyxes/ Mine ylisten ainoastans sinun Wanhurskauttas. (Minä waellan HERRAN Jumalan wäkewyydessä/ Minä ylistän ainoastansa sinun wanhurskauttasi.)

17. Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.

17. Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.

17. Jumala sinä olet minua nuorudestani opettanut sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.

17. Jumala sine olet minua Norudhestani opettanut/ Senteden mine iulghistan sinun Ihmeites. (Jumala sinä olet minua nuoruudestani opettanut/ Sentähden minä julistan sinun ihmeitäsi.)

18. Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

18. Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.

18. Ja minun wanhudesani ja harmaxi tulduani älä Jumala minua hyljä sijhenasti cuin minä ilmoitan sinun käsiwartes lasten lapsille ja sinun wäkewydes caikille tulewaisille.

18. Ja minun wanhudheni ia harmaudheni aialla ele Jumala minua ylenanna/ Sihenasti ette mine ilmoitan sinun Käsiuardhes Lastein lapsille/ Ja sinun Wäkewydhes caikille tuleuaisille. (Ja minun wanhuuteni ja harmauteni ajalla älä Jumala minua ylenanna/ Siihenasti että minä ilmoitan sinun käsiwartesi lastein lapsille/ ja sinun wäkewyytesi kaikille tulewaisille.)

19. Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?

19. Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?

19. Ja tosin Jumala sinun wanhurscaudes on sangen corkia sinä suuria teet Jumala cuca on sinun wertaises ?

19. Ja tosin Jumala sinun Wanhurskaudhes ombi sangen corkia/ sine swrimat teedh/ Jumala cuca on sinun wertaitzses? (Ja tosin Jumala sinun wanhurskautesi ompi sangen korkea/ sinä suurimmat teet/ Jumala kuka on sinun wertaisesi?)

20. Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.

20. Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.

20. Sillä sinä annat minun nähdä paljo ja suuria ahdistuxia ja wirgotat minua jällens ja taas sinä haet minua ulos maan sywydestä.

20. Sille sine annat minun kiusata paliot ia swret adhistoxet/ ia iellenswirghotat minua/ ia taas sine haet minua vlos sijte Maan sywydheste. (Sillä sinä annat minun kiusata paljot ja suuret ahdistukset/ ja jällens wirwotat minua/ ja taas sinä haet minua ulos siitä maan sywyydestä.)

21. Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.

21. Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.

21. Sinä teet minun sangen suurexi ja lohdutat minua jällens.

21. Sine teet minun sangen swrexi/ ia iellens sine lohutat minua. (Sinä teet minun sangen suureksi/ ja jällens sinä lohdutat minua.)

22. Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.

22. Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.

22. Nijn minäkin kijtän sinua Psaltarilla sinun wacuuttas minun Jumalan: minä weisan kijtost sinulle candeleilla sinä pyhä Israelis.

22. Nin mineki mös kijten sinua Psaltarinleikille/ sinun Wacudhes polesta/ minun Jumalan/ Mine kijtostweisan sinulle Candelein päle/ o sine Pyhe Israelis. (Niin minäkin myös kiitän sinua psaltarinleikillä/ sinun wakuutesi puolesta/ minun Jumalani/ Minä kiitosta weisaan sinulle kantelein päällä/ Oi sinä Pyhä Israelissa.)

23. Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.

23. Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.

23. Minun huulen ja minun sielun jongas lunastit iloidzewat ja weisawat kijtost sinulle.

23. Minun Hwleni ia minun Sielun/ ionga sine lunastit/ iloitzeuat ia Kijtostweisauat sinulle. (Minun huuleni ja minun sieluni/ jonka sinä lunastit/ iloitsewat ja kiitosta weisaawat sinulle.)

24. Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

24. Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

24. Ja minun kielen puhu myös jocapäiwä sinun wanhurscaudestas sentähden häwetkän he ja häpiään tulcon jotca minulle paha suowat.

24. Ja mös minun Kielen tichterapi iocapeiue sinun Wanhurskaudhestas/ senteden häuetket he/ ia häpiehen tulcohon/ iotca minulle Pahutta etziuet. (Ja myös minun kieleni tichteeraapi (puhuu) jokapäiwä sinun wanhurskaudestasi/ sentähden häwetkään he/ ja häpeähän tulkohon/ jotka minulle pahuutta etsiwät.)