PSALMI 132

Siion on Herran asumus. Siionin kuningas on Herran voideltu.

1. Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

1. Weisu corkeimmas Chuoris. MUista HERra Dawidita ja caicke hänen waiwans.

1. Yxi Weisu corkeimas Choris. MUista HERRA Dauidin päle/ caiken henen waiuans päle. (Yksi weisuu korkeimmassa kuorissa. Muista HERRA Dawidin päälle/ kaiken hänen waiwansa päälle.)

2. hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

2. Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

2. Joca HERralle wannoi ja lupais lupauxens Jacobin wäkewälle.

2. Joca HERRALLE wannoi/ Ja lupauxens lupasi sille Jacobin Wekeuelle. (Joka HERRALLE wannoi/ ja lupauksensa lupasi sille Jakobin wäkewälle.)

3. Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,

3. En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

3. En minä mene minun huoneni majaan engä wuoteseni pane maata.

3. Em mine siselkeu minun Honeheni Maiahan/ enge nouse minun woteeni Macauxen päle. (En minä sisälle käy minun huoneeni majahan/ enkä nouse minun wuoteeni makauksen päälle.)

4. minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

4. En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

4. En minä anna silmäini unda saada engä silmälautaini torckua.

4. Em mine anna silmeni Unda sadha/ Enge silmiloindeni torcumista. (En minä anna silmäni unta saada/ enkä silmäluomieni torkkumista.)

5. ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle.

5. Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

5. Sijhenasti cuin minä löydän sian HERralle Jacobin wäkewän asumisexi.

5. Sihenasti quin mine Sian leudhen HERRALLE/ Sen Jacobin Wäkewen Asumisexi. (Siihenasti kuin minä sijan löydän HERRALLE/ Sen Jakobin wäkewän asumiseksi.)

6. Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.

6. Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

6. Cadzo me cuulimma hänestä Ephratas me olemma sen löynnet medzän kedoisa.

6. Catzo/ me cwlima heneste Ephratas/ me olema sen leunet Metzen Kedhoissa. (Katso/ me kuulimme hänestä Ephratassa/ me olimme sen löytäneet metsän kedoissa.)

7. Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.

7. Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

7. Me tahdomma hänen asuinsioins mennä ja cumarta hänen jalcains astinlaudan edes.

7. Me tadhoma henen Asumisijns siselkeudhe/ Ja cumardham henen Jalcains Astinlaudhan edes. (Me tahdomme hänen asumisiinsa sisälle käydä/ ja kumarramme hänen jalkainsa astinlaudan edessä.)

8. Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.

8. Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

8. Nouse HERra sinun lepoos sinä ja sinun wäkewydes Arcki.

8. Ylesnouse HERRA sinun Lepohos/ Sine ia sinun Wäkewydhes Arckis. (Ylösnouse HERRA sinun lepoosi/ Sinä ja sinun wäkewyytesi arkissa.)

9. Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

9. Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

9. Anna sinun Pappis puke heitäns wanhurscaudella ja sinun pyhäs riemuitcan.

9. Anna sinun Pappies pukia heitens Wanhurskaudhella/ Ja sinun Pyhes riemuitkan. (Anna sinun pappiesi pukea heitänsä wanhurskaudella/ ja sinun pyhäsi riemuitkaan.)

10. Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.

10. Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

10. Älä ota pois sinun woidellus hallitust sinun palwelias Dawidin tähden.

10. Ele poisota sen sinun Woidhellus Hallitost/ Sinun Paluelias Dauidin teden. (Älä poisota sinun woideltusi hallitusta/ Sinun palwelijasi Dawidin tähden.)

11. Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.

11. Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

11. HERra on wannonut Dawidille totisen walan ja ei hän sijtä wilpistele sinun ruumis hedelmästä minä istutan sinun istuimelles.

11. HERRA ombi wannonut Dauidil ydhen totisen Walan/ Ja eipe hen hende wilpistele/ Sinun Rumis hedelmeste mine tadhon istutta sinun Stolis päle. (HERRA ompi wannonut Dawidille yhden totisen walan/ ja eipä hän häntä wilpistele/ Sinun ruumiisi hedelmästä minä tahdon istuttaa sinun tuolisi päälle.)

12. Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti.

12. Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

12. Jos sinun lapses minun lijttoni pitäwät ja minun todistuxeni jotca minä heille opetan nijn heidän lapsens myös sinun istuimellas istuwat ijancaickisest

12. Jos sinun Lapses minun Lijttoni piteuet/ ia minun Todhistoxeni/ iotca mine heille opetan/ Nin pite mös heiden Lapsens sinun Stolis päle istuman ijancaikisesta. (Jos sinun lapsesi minun liittoni pitäwät/ ja minun todistukseni/ jotka minä heille opetan/ Niin pitää myös heidän lapsensa sinun tuolisi päällä istuman iankaikkisesti.)

13. Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:

13. Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

13. Sillä HERra on Zionin walinnut ja halaja siellä asua.

13. Sille HERRA ombi Zionin vloswalinut/ Ja halapi sielle asuaxens. (Sillä HERRA ompi Zionin uloswalinnut/ Ja halaapi siellä asuaksensa.)

14. Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.

14. Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

14. Tämä on minun lepon ijancaickisest täsä minä tahdon asua: sillä se minulle kelpa.

14. Tai on minun Leponi ijancaikisesta/ Tesse mine tadhon asua/ Sille se hyuesti minulle kelpa. (Tai on minun leponi iankaikkisesti/ Tässä minä tahdon asua/ Sillä se hywästi minulle kelpaa.)

15. Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.

15. Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

15. Minä siunan heidän elatuxens ja hänen köyhillens kyllä annan leipä.

15. Mine tadhon henen Elatoxens siugnata/ Ja henen Kieuhillens kylle Leipe anda. (Minä tahdon hänen elatuksensa siunata/ Ja hänen köyhillensä kyllä leipää antaa.)

16. Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.

16. Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

16. Hänen Pappins minä puetan autuudella ja hänen pyhäns pitä riemuidzeman.

16. Henen Pappins mine tadhon Terueydhelle puietta/ Ja henen Pyheins pite riemuitzeman. (Hänen pappinsa minä tahdon terweydellä puettaa/ ja hänen pyhäinsä pitää riemuitseman.)

17. Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.

17. Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

17. Siellä minä annan puhjeta Dawidin sarwen minä walmistin kyntiläni woideltulleni.

17. Sielle pite Dauidin Saruen ylespuhkeman/ mine walmistin minun Lyfftyni minun woidheltuani warten. (Siellä pitää Dawidin sarwen ylöspuhkeaman/ minä walmistin minun lyhtyni minun woideltuani wastaan.)

18. Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa.

18. Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.

18. Hänen wihollisens minä häpiällä puetan mutta hänen päälläns cucoista hänen cruununs.

18. Henen Wiholisens mine tadhon häpielle puietta Mutta henen pälens pite henen Crununs cucoistaman. (Hänen wihollisensa minä tahdon häpeällä puettaa. Mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistamaan.)