PSALMI 22

Vanhurskaan kärsimys ja korotus.

1. Veisuunjohtajalle veisataan kuin: Aamuruskon peura Daavidin virsi.

1. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään.

1. Dawidin Psalmi edelläweisattapa peurasta jota warhain wäijytän.

1. Dauidin Psalmi edelweisattapa/ sijte Peurasta/ iota warhaisen weijuteen. (Dawidin psalmi edeltäweisattawa/ siitä peurasta/ jota warhaisin wäijytään.)

2. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

(H22:2) Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

2. MInun Jumalan minun Jumalan mixis minun hyljäisit ? minä pargun waan minun apun on caucana.

2. MInun Jumalan minun Jumalan/ mixis minun ylenannoit? Mine tosin parghun/ Waan minun Apun on caukana. (Minun Jumalani minun Jumalani/ miksi minun ylenannoit? Minä tosin parun/ Waan minun apuni on kaukana)

3. Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

2. Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

3. Minun Jumalan päiwällä minä huudan ja et sinä wasta ja en myös yöllä waickene.

3. Minun Jumalan/ Peiuelle mine hwdhan/ ia et sine wasta/ ia en mös öölle waikene. (Minun Jumalani/ Päiwällä minä huudan/ ja et sinä wastaa/ ja en myös yöllä waikene.)

4. Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

3. Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

4. Sinä olet pyhä joca asut Israelin kijtoxes.

4. Mutta sine olet Pyhe/ Sine ioca asut Israelin kijtoxen seas. (Mutta sinä olet pyhä/ Sinä joka asut Israelin kiitoksen seassa.)

5. Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

4. Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

5. Meidän Isäm toiwoit sinuun ja cuin he toiwoit nijn wapadit heitä.

5. Meidhen Iset toiuoit sinun päles/ Ja quin he toiuoit/ nin sine wapadhit heite. (Meidän isät toiwoit sinun päällesi/ ja kuin he toiwoit/ niin sinä wapahdit heitä.)

6. He huusivat sinua ja pelastuivat he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

5. Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

6. Sinua he huusit ja wapadettin sinuun he turwaisit ja ei tullet häpiään.

6. Sinun tyges he hwdhit/ ia tulit wapadhetuxi/ sinuhun he toiuoit/ ia eiuet tulleet häpiehen. (Sinun tykösi he huusit/ ja tulit wapahdetuksi/ sinuhun he toiwoit/ ja eiwät tulleet häpeähän.)

7. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

6. Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

7. Mutta minä olen mato ja en ihminen ihmisten pilcka ja Canssan ylöncadze.

7. Mutta mine olen yxi mato/ ia ei Inhiminen/ yxi Inhimisten pilca/ ia Canssan ylencatze. (Mutta minä olen yksi mato/ ja ei ihminen/ yksi ihmisten pilkka/ ja kansan ylenkatse.)

8. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

7. Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

8. Caicki jotca minun näkewät häwäisewät minua wääristelewät huulians ja päätäns pudistawat.

8. Caiki iotca minua näkeuet/ häueiseuet minua/ wäristeleuet hwlians ia pääns pudhistauat. (Kaikki jotka minua näkewät/ häwäisewät minua/ wääristelewät huuliansa ja päänsä pudistawat.)

9. Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt.

8. Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

9. Hän walitta HERralle hän wapahtacon hänen hän auttacon händä jos hän mielisty häneen.

9. Hen walittapi HERRALLE/ hen wapactakon henen/ hen auttakon hende/ ios hen mielisty henehen. (Hän walittaapi HERRALLE/ hän wapahtakoon hänen/ hän auttakoon häntä/ jos hän mielistyy hänehen)

10. Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla

9. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

10. Sillä sinä olet minun wetänyt ulos äitini cohdusta sinä olit minun turwan ollesani wielä äitini rinnalla.

10. Sille sine olet minun wloswetenyt Eiteni codhusta/ Sine olit minun Turuan/ coska mine wiele Eiteni Rinnalla olin. (Sillä sinä olet minut ylöswetänyt äitini kohdusta/ Sinä olit minun turwani/ koska minä wielä äitini rinnalla olin.)

11. sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

10. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

11. Sinun päälles minä olen heitetty äitini cohdusta sinä olet minun Jumalan hamast äitini cohdusta.

11. Sinun päles mine heitettu olen Eitini Codhusta/ Sine olet minun Jumalan hamast minun Eiteni Codhusta. (Sinun päällesi minä heitetty olen äitini kohdusta/ Sinä olet minun Jumalani hamasta minun äitini kohdusta.)

12. Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

11. Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

12. Älä caucana ole minusta: sillä ahdistus on läsnä ja ei ole auttajata.

12. Ele caukana ole minun tyköeni/ Sille adhistos on lesse/ Sille ettei ole yxiken Auttaia. (Älä kaukana ole minun tyköäni/ Sillä ahdistus on läsnä/ Sillä ettei ole yksikään auttaja.)

13. Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

12. Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

13. Suuret mullit owat minun pijrittänet lihawat härjät kiersit minun ymbärins.

13. Swret Mullit ouat minun ymberipirittenyet/ Lihauat Häriet minun ymberinskieritit. (Suuret mullit owat minun ympäri piirittäneet/ Lihawat härät minua ympärinskieritit.)

14. avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

13. Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

14. Heidän kitans awaisit he minua wastan nijncuin raatelewa ja kiljuwa Lejoni.

14. Heiden kitans he auasit minua wastan/ ninquin ratelia ia kilijuua Jalopeura. (Heidän kitansa he awasit minua wastaan/ niinkuin raatelija ja kiljuwa jalopeura.)

15. Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu kaikki minun luuni ovat irti toisistansa minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

14. Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

15. Minä olen caattu ulos nijncuin wesi ja minun luuni owat caicki hajotetut minun sydämen on nijncuin sulattu medenwaha minun ruumisani.

15. Ninquin wesi mine olen wloskaattu/ ia haiotetudh ouat Caiki minun Luuni/ Minun sydhemen on ninquin sulattu Medhenwaha/ keskel minun Rumistani. (Niinkuin wesi minä olen uloskaadettu/ ja hajoitetut owat kaikki minun luuni/ Minun sydämeni on niinkuin sulatettu medenwaha/ keskellä minun ruumistani.)

16. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

15. Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

16. Minun woiman on cuiwettu nijncuin cruusin muru ja minun kielen tarttu suuni lakeen ja sinä panet minun cuoleman tomuun.

16. Minun Woimani ouat poisquiuetudh ninquin Crwsinmuru/ ia minun Kielen tartui minun Lakeheni/ ia sine panet minun Coleman tomuhun. (Minun woimani owat poiskuiwettunut niinkuin kruusinmuru/ ja minun kieleni tarttui minun lakeheni/ ja sinä panet minun kuoleman tomuhun.)

17. Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

16. Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

17. Sillä coirat owat minun pijrittänet ja julmain parwi asetti hänens minun ymbärilleni he läwistit minun käteni ja jalcani.

17. Sille Coirat ouat minun ymberipirittenyet/ ia ninen Julmain parui asetti henens minun ymberilleni/ He leuistit minun käteni ia minun Jalcani. (Sillä koirat owat minun ympäri piirittäneet/ ja niiden julmain parwi asetti hänensä minun ympärilleni/ He läwistit minun käteni ja minun jalkani.)

18. Minä voin lukea kaikki luuni he katselevat minua ilkkuen

17. Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

18. Minä lukisin caicki minun luuni mutta he cadzelit ja näit ihastuxens minusta.

18. Mine lukisin caiki minun Jäseneni/ Mutta he catzelit ia näit * ihastuxens minussa. (Minä lukisin kaikki minun jäseneni/ Mutta he katselit ja näit ihastuksensa minussa.)

19. he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

18. He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

19. He jacawat heillens minun waatteni ja heittäwät minun hamestani arpa.

19. He iacauat heillens minun Waatteni/ ia heitteuet Aruan minun Hameni päle. (He jakawat heillensä minun waatteeni/ ja heittäwät arwan minun hameeni päälle.)

20. Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

19. Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

20. Mutta sinä HERra älä ole caucana minun wäkewyden riennä minun auxeni.

20. Mutta sine HERRA ele caukana ole/ Minun Wäkewuydhen rienne minun Auxeni. (Mutta sinä HERRA älä kaukana ole/ Minun wäkewyyteni riennä minun awukseni.)

21. Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

20. Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

21. Pelasta minun sielun miecasta ja minun ainocaisen coirilda.

21. Pelasta minun Sielun Miecasta/ ia Coirain käsiste minun ainocaisen. (Pelasta minun sieluni miekasta/ ja koirain käsistä minun ainokaisen.)

22. Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista — vastaa minulle.

21. Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

22. Wapada minua Lejonin suusta ja päästä minun yxisarwillisista.

22. Wapadha minua Jalopeuran Suusta/ ia pääste minua nijste Yxisaruillisist. (Wapahda minua jalopeurain suusta/ ja päästä minua niistä yksisarwillisista.)

23. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

22. Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

23. MInä saarnan sinun nimes weljilleni minä ylistän sinua seuracunnas.

23. Mine sarnan sinun Nimees Welijlleni/ Mine ylisten sinua keskel Seurakunda. (Minä saarnaan sinun nimeesi weljilleni/ minä ylistän sinua keskellä seurakuntaa.)

24. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

23. Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

24. Ylistäkät HERra te jotca händä pelkät coco Jacobin siemen cunnioittacon händä ja cawattacon händä caicki Israelin siemen.

24. Ylisteket HERRA te iotca hende pelket/ coco Jacobin Siemen cunnioittakon hende/ ia hende cauattakon caiki Israelin siemen. (Ylistäkäät HERRAA te jotka häntä pelkäät/ koko Jakobin siemen kunnioittakaan häntä/ ja häntä kawahtakoon kaikki Israelin siemen.)

25. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

24. Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

25. Sillä ei hän hyljännyt eikä cadzonut ylön köyhän radollisutta eikä käändänyt caswoans hänestä pois ja cuin se händä huusi cuuli hän sitä.

25. Sille eipe hen hylienyt eike ylencatzonut sen Kieuhen radholisutta/ eike heneste Casuoans poiskendenyt/ ia quin se henen tygens hwsi/ cwldeli hen site. (Sillä eipä hän hyljännyt eikä ylenkatsonut sen köyhän raadollisuutta/ eikä hänestä kaswoansa poiskääntänyt/ ja kuin se hänen tykönsä huusi/ kuunteli hän sitä.)

26. Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

25. Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

26. Sinua minä ylistän suuresa seuracunnasa minä maxan lupauxeni heidän edesäns jotca händä pelkäwät.

26. Sinua mine tadhon yliste swres Seurakunnas/ mine maxan Lupauxeni heiden eteens/ iotca hende pelkeuet. (Sinua minä tahdon ylistää suuressa seurakunnassa/ minä maksan lupaukseni heidän eteensä/ jotka häntä pelkääwät.)

27. Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

26. Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

27. Radolliset syöwät ja rawitan ja jotca HERra edziwät pitä händä ylistämän heidän sydämens elä ijancaickisest.

27. Ne Radholiset pite sömen ia rauituxi tuleman/ Ja ne iotca HERRA etziuet/ pite hende ylistemen/ Heiden sydhemens pite ijancaikisesta elemen. (Ne raadolliset pitää syömän ja rawituksi tuleman/ Ja ne jotka HERRAA etsiwät/ pitää häntä ylistämän/ Heidän sydämensä pitää iankaikkisesti elämän.)

28. Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä

27. Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

28. Muistettacan caiken mailman ärijn että he käännäisit heitäns HERran tygö ja cumartacan händä caicki pacanain sucucunnat.

28. Muistetakaan caiken Mailman ärijn/ ette he käenneisit heitens HERRAN tyge/ ia henen eteens cumartakan caiki Pacanain Sucukunnat. (Muistettakaan kaiken maailman ääriin/ että hän kääntäisit heitänsä HERRAN tykö/ ja hänen eteensä kumartakaan kaikki pakanain sukukunnat.)

29. sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

28. Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

29. Sillä HERralla on waldacunda ja hän wallidze pacanain seas.

29. Sille ette HERRALLA onopi yxi Waldakunda/ ia hen wallitze Pacanain seas. (Sillä että HERRALLA onpi yksi waltakunta/ ja hän wallitsee pakanain seassa.)

30. Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

29. Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

30. Caicki lihawat maan päällä pitä syömän ja cumartaman hänen edesäns polwians notkistaman caicki jotca tomusa macawat ja jotca surusans eläwät.

30. Caiki Lihauat maan päle pite sömen ia cumartaman/ henen eteens poluians notkistauat/ caiki iotca tomusa macauat/ ia iotca surusans eleuet. (Kaikki lihawat maan päällä pitää syömän ja kumartaman hänen eteensä polwiansa notkistawat/ kaikki jotka tomussa makaawat/ ja jotka surussansa eläwät.)

31. Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

30. Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

31. Hänen pitä saaman siemenen joca händä palwele HERrasta pitä ilmoitettaman lasten lapsijn.

31. Henen pite saaman Siemenen/ ioca hende paluelepi/ HERRASTA pite ilmoitettaman Lasten lapsihin. (Hänen pitää saaman siemenen/ joka häntä palweleepi/ HERRASTA pitää ilmoitettaman lasten lapsihin.)

32. He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

31. He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.

32. He tulewat ja hänen wanhurscauttans saarnawat syndywälle Canssalle että hän sitä teke.

32. He tuleuat ia henen Wanhurskauttans sarnauat/ syndyuelle Canssalle/ ette hen site teke. (He tulewat ja hänen wanhurskauttansa saarnaawat/ syntywälle kansalla/ että hän sitä tekee.)