PSALMI 43

Edellisen psalmin jatkoa.

1. Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavaloista ja vääristä ihmisistä.

1. Tuomitse minua, Jumala, ja ratkaise minun asiani armotointa kansaa vastaan, ja päästä minua kavaloista ja vääristä ihmisistä.

1. DUomidze minua Jumala ja ratcaise minun asian armotoinda Canssa wastan ja päästä minua wääristä ja cawaloista ihmisistä.

1. DOmitze minua Jumala/ ia ratkaise minun asian/ wastan site pyhetöind Canssa/ ia päste minua nijste wärist ia caualoist Inhimisist. (Tuomitse minua Jumala/ ja ratkaise minun asiani/ wastaan sitä pyhätöintä kansaa/ ja päästä minua niistä wääristä ja kawaloista ihmisistä.)

2. Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?

2. Sillä sinä olet minun väkevyyteni Jumala, miksis syökset minun pois? miksis minun annat murheissani käydä, koska vihollinen minua ahdistaa?

2. Sillä sinä olet minun wäkewydeni Jumala mixis syöxät minun pois ? mixis minun annat murehisani käydä cosca wihollinen minua ahdista ?

2. Sille sine olet Jumala minun wäkewudhen/ mixis minun poissöxet? Mixis minun annat murehissani kieudhe/ Coska wiholinen minua adhista? (Sillä sinä olet Jumala minun wäkewyyteni/ miksis minut poissyökset? Miksis minun annat murheessani käydä/ Koska wihollinen minua ahdistaa?)

3. Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi,

3. Lähetä valkeutes ja totuutes minua saattamaan, ja tuomaan sinun pyhän vuores tykö ja sinun asumises tykö.

3. Lähetä walkeudes ja totudes minua saattaman ja tuoman sinun pyhän wuores tygö ja sinun asumises tygö.

3. Lehete sinun Walkiudes ia sinun Totudhes/ ette he minun saattaisit/ ia toisit sinun pyhen Wores tyge/ ia sinun Asumises tyge. (Lähetä sinun walkeutesi ja sinun totuutesi/ että he minun saattaisit/ ja toisit sinun pyhän wuoresi tykö/ ja sinun asumisesi tykö.)

4. että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani.

4. Ja minä kävisin sisälle Jumalan alttarin tykö, sen Jumalan tykö, joka minun iloni ja riemuni on, ja kiittäisin sinua kanteleilla, Jumalani, minun Jumalani.

4. Ja minä käwisin Jumalan Altarin tygö sen Jumalan tygö joca minun ilon ja riemun on ja sinua Jumala Candelisa kijttäisin minun Jumalan.

4. Ja mine siselkeuisin Jumalan Alltarin tyge/ sen Jumalan tyge/ ioca minun ilon ia riemun on/ ia sinua Jumala Candelis kijtteisin/ minun Jumalan. (Ja minä sisälle käwisin Jumalan alttarin tykö/ sen Jumalan tykö/ joka minun iloni ja riemuni on/ ja sinua Jumala kantelissa kiittäisin/ minun Jumalani.)

5. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

5. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.

5. Mitäs murhedit minun sielun ja olet minusa nijn lewotoin ? turwa Jumalaan: sillä minä wielä nytkin händä kijtän että hän on minun caswoni apu ja minun Jumalan.

5. Mites murhedhit sinuas minun Sielun/ ia nin leuotoin olet minussa? Turua Jumalan päle/ Sille mine wiele nytkin hende kijten/ Ette hen minua auttais henen Casuollans/ ia ette hen minun Jumalan on. (Mitäs murehdit sinuas minun sieluni/ ja niin lewotoin olet minussa? Turwaa Jumalan päälle/ Sillä minä wielä nytkin häntä kiitän/ että hän minua auttaisi hänen kaswollansa/ ja että hän minun Jumalani on.)