1 luku

Herra on rakastanut Israelia, mutta Israel on kiittämätön.

1. Ennustus, Herran sana Israelille, Malakian kautta.

1. Tämä on Herran sanan kuorma Israelin tykö, Malakian kautta.

1. TÄmä on se cuorma jonga HERra puhui Israeli wastan Maleachin cautta.

1. TEME on se Raskaus/ ionga HERRA puhui Israelin vastan/ Maleachin cautta. (Tämä on se raskaus/ jonka HERRA puhui Israelin wastaan/ Maleachin kautta.)

2. Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra. Mutta te sanotte: Missä sinä olet osoittanut rakkautesi meihin? Eikö Eesau ollut Jaakobin veli, sanoo Herra, ja Jaakobia minä rakastin,

2. Minä rakastin teitä, sanoo Herra. Niin te sanotte: missäs meitä rakastit? Eikö Esau ole Jakobin veli, sanoo Herra? ja minä rakastin Jakobia,

2. Minä racastin teitä sano HERra: Nijn te sanotta: misäs meitä racastit? Eikö Esau ole Jacobin weli sano HERra? ja cuitengin minä Jacobita racastan.

2. Mine racastin teite/ sanopi HERRA. Nin te sanot/ Misse sine meite racastit? Eikö Esau ole Jacobin weli/ sanopi HERRA? Ja quitengin mine Jacobin racastan/ (Minä rakastin teitä/ sanoopi HERRA. Niin te sanot/ Missä sinä meitä rakastit? Eikö Esau ole Jakobin weli/ sanoopi HERRA? Ja kuitenkin minä Jakobin rakastan/)

3. mutta Eesauta minä vihasin; ja minä tein hänen vuorensa autioiksi ja annoin hänen perintöosansa erämaan aavikkosusille.

3. Ja vihasin Esauta; olen myös autioksi tehnyt hänen vuorensa, ja hänen perimisensä lohikärmeille erämaaksi.

3. Ja wihan Esauta olen myös autioxi tehnyt hänen wuorens ja hänen perimisens Drakeille erimaaxi.

3. Ja wihan Esau/ ia olen autioxi tehnyt henen Worens/ ia henen Perimisens Lohikermeille erimaaxi. (Ja wihaan Esau/ ja olen autioksi tehnyt hänen wuorensa/ ja hänen perimisensä lohikäärmeille erämaaksi.)

4. Jos Edom sanoo: Me olemme ruhjotut, mutta me rakennamme rauniot jälleen, niin Herra Sebaot sanoo näin: He rakentakoot, mutta minä revin maahan; ja heidän nimensä olkoon: jumalattomuuden maa ja kansa, johon Herra on vihastunut iankaikkisesti.

4. Ja jos Edom sanois: me olemme köyhtyneet, mutta me tahdomme autiot jälleen rakentaa; niin sanoo Herra Zebaot näin: jos he rakentavat, niin minä tahdon maahan kukistaa; ja ne pitää kutsuttaman jumalattomuuden rajaksi ja siksi kansaksi, jolle Herra on vihainen ijankaikkisesti.

4. Ja jos Edom sanois: me olemma turmelut mutta me tahdomma autiat jällens raketa. Nijn sano HERra Zebaoth näin: jos he rakendawat nijn minä särjen maahan ja ne pitä cudzuttaman cadotetuixi maan ärixi ja sixi Canssaxi jolle HERra on wihainen ijancaickisest.

4. Ja ios Edom sanois/ Me olema turmeltut/ Mutta me tadhoma site autiota iellensrakenda. Nin sanopi se HERRA Zebaoth nein. Jos he rakendauat/ nin mine tadhon mahanserke/ Ja heiden pite nijte cutzuman Cadhotuxen Maanärijn/ ia sixi Canssaxi/ iolle HERRA wihainen ombi ijancaikisesta. (Ja jos Edom sanoisi/ Me olemme turmeltut/ Mutta me tahdomme sitä autiota jällens rakentaa. Niin sanoopi se HERRA Zebaoth näin. Jos he rakentawat/ niin minä tahdon maahan särkeä/ Ja heidän pitää niitä kutsuman kadotuksen maan ääriin/ ja siksi kansaksi/ jolla HERRA wihainen ompi iankaikkisesti.)

5. Ja teidän silmänne saavat nähdä sen, ja te sanotte: Herra on suuri Israelin rajojen ulkopuolellakin.

5. Sen pitää teidän silmänne näkemän, ja teidän pitää sanoman: Herra on ylistetty Israelin maan äärissä.

5. Sen näkewät teidän silmän ja te sanotte: HERra on ylistetty Israelin maan äris.

5. Sen pite teiden Silmen näkemen/ Ja teiden pite sanoman/ Se HERRA ombi ylistetty Israelin Maanäris. (Sen pitää teidän silmän näkemän/ Ja teidän pitää sanoman/ Se HERRA ompi ylistetty Israelin maan äärissä.)

6. Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille, te papit, jotka pidätte halpana minun nimeni. Mutta te sanotte: Miten me olemme pitäneet halpana sinun nimesi?

6. Pojan pitää kunnioittaman isäänsä, ja palvelian isäntäänsä. Jos minä siis isä olen, kussa on minun kunniani? Jos minä isäntä olen, kussa on minun pelkoni? sanoo Herra Zebaot teille, papit, jotka katsotte ylön minun nimeni. Niin te sanotte: missä me katsomme ylön sinun nimes?

6. POjan pitä cunnioittaman Isäns ja palwelian isändätäns. Jos minä sijs Isä olen cusast on minun cunnian? Jos minä isändä olen cusa on minun pelcon? sano HERra Zebaoth teille Papit jotca cadzotte ylön minun nimeni. Nijn te sanotta: milläst me cadzomma ylön sinun nimes?

6. Poian pite Isens cunnioittaman/ ia Paluelia henen HERRANS. Jos Mine sis Ise olen/ Cussa on minun cunnian? Jos Mine HERRA olen/ Cussa ombi minun pelconi? sanopi se HERRA Zebaoth teille Papille/ iotca minun Nimen ylencatzotta. Nin te sis sanotta. Mille me sinun Nimes ylencatzomma? (Pojan pitää isäänsä kunnioittaman/ ja palwelijan hänen HERRAANSA. Jos minä siis Isä olen/ Kussa on minun kunniani? Jos minä HERRA olen/ Kussa ompi minun pelkoni? sanoopi se HERRA Zebaoth teille papeille/ jotka minun nimen ylenkatsottaa. Niin te siis sanotte. Millä me sinun nimesi ylenkatsomme?)

7. Siten, että tuotte minun alttarilleni saastutettua leipää. Mutta te sanotte: Miten me olemme sinut saastuttaneet? Siten, että sanotte: Herran pöytä on halpana pidettävä.

7. Silloin kuin te uhraatte minun alttarilleni saastaista leipää. Niin te sanotte: kuinka me uhraamme sinulle saastaista? Siinä että te sanotte: Herran pöytä on katsottu ylön.

7. Silloin cuin te uhratte minun Altarilleni saastaista leipä. Nijn te sanotta: cuinga me uhramme sinulle saastaista? Sijnä että te sanotta: HERran pöytä on cadzottu ylön. Ja cosca te uhratte jotakin cuin sokia on nijn et te sano sitä pahaxi.

7. Sille quin te vffrat minun Altarin päle saastaisen Leiuen. Nin te sanotta/ Mille me vffram sinulle iotakin saastaista? Sijne ette te sanotta/ Se HERRAN pöyte on ylencatzottu. Ja quin te vffrat iotakin Sokia/ nin eipe te site sano Pahaxi. (Sillä kuin te uhraat minun alttarin päälle saastaisen leiwän. Niin te sanotte/ Millä me uhraamme sinulle jotakin saastaista? Siinä että te sanotte/ Se HERRAN pöytä on ylenkatsottu. Ja kuin te uhraat jotakin sokeaa/ niin eipä te sitä sano pahaksi.)

8. Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sairaan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? sanoo Herra Sebaot.

8. Ja kuin te uhraatte jotakin, joka sokia on, niin ette sano sitä pahaksi; ja kuin te uhraatte jotakin ontuvaa eli sairasta, niin ei sitäkään sanota pahaksi. Vie senkaltaista sinun päämiehilles, mitämaks, jos sinä olet hänelle otollinen, eli jos hän katsoo sinun puolees, sanoo Herra Zebaot.

8. Ja cosca te uhratte jotakin onduwat eli sairasta nijn ei sitäkän sanota pahaxi. Wie sancaltaisia sinun Päämiehilles mitämax jos sinä olet hänelle otollinen eli jos hän cadzo sinun puolees sano HERra Zebaoth.

8. Ja quin te vffrat iotakin onduua eli Sairasta/ nin eipe seken pahaxi sanota. Wie sencaltaiset sinun Pämiehelles/ Mite maxa/ ios sine tulet henelle otolisexi/ Eli ios hen tacto sinun Personas pein catzoa/ sanopi se HERRA Zebaoth. (Ja kuin te uhraat jotakin ontuwaa eli sairasta/ niin eipä sekään pahaksi sanota. Wie senkaltaiset sinun päämehellesi/ Mitä maksaa/ jos sinä tulet hänelle otolliseksi/ Eli jos hän tahtoo sinun persoonaasi päin katsoa/ sanoopi se HERRA Zebaoth.)

9. Ja nyt: lepyttäkää Jumalaa, että hän meitä armahtaisi. Tällaista on teidän kädestänne tullut: olisiko hän teille suosiollinen? sanoo Herra Sebaot.

9. Niin rukoilkaat nyt Jumalaa, että hän armahtais meidän päällemme, sillä se on tapahtunut teiltä. Luuletteko, että hän katsoo teidän puoleenne? sanoo Herra Zebaot.

9. Nijn rucoilcat nyt Jumalata että hän armahdais teidän päällen: sillä se on tapahtunut teildä. Luulettaco että hän cadzo teidän puoleen? sano HERra Zebaoth.

9. Nin rucolcat nyt Jumalan casuo/ ette hen armactais meiden pälen. Sille se on tapactunut teilde. Lwlettaco ette hen pite catzoman teiden Personam pein? sanopi se HERRA Zebaoth? (Niin rukoilkaat nyt Jumalan kaswoja/ että hän armahtaisi meidän päällen. Sillä se on tapahtunut teiltä. Luuletteko että hän pitää katsoman teidän persoonaan päin? sanoopi se HERRA Zebaoth?)

10. Jospa olisi teidän joukossanne joku, joka sulkisi ovet, ettette pitäisi tulta minun alttarillani turhaan! Ei ole minulla mielisuosiota teihin, sanoo Herra Sebaot, enkä minä mielisty ruokauhriin, joka tulee teidän kädestänne.

10. Kuka on myös teidän seassanne, joka sulkee oven (ilman palkkaa)? ette myös viritä tulta minun alttarilleni ilman mitäkään. Ei minulla ole suosiota teihin, sanoo Herra Zebaot, ja ruokauhri teidän käsistänne ei ole minulle otollinen.

10. Cuca on myös teidän seasan joca sulke owen? et te myös wiritä tulda huckan minun Altarilleni andimexi. Ei minun ole suosio teihin sano HERra Zebaoth: ja ruocauhri teidän käsistän ei ole minulle otollinen.

10. Cuca on mös teiden seassan/ Joca ydhen Ouen kijnisulkis? Eipe te mös wirite iongun tulen minun Altarilleni andimexi. Ei ole minulle mielennoudhe teisse/ sanopi se HERRA Zebaoth. Ja se Rocawffri teiden käsisten/ ei ole minulle otolinen. (Kuka on myös teidän seassanne/ Joka yhden owen kiinni sulkisi? Eipä te myös wiritä jonkun tulen minun alttarilleni antimeksi. Ei ole minulla mielennoude teissä/ sanoopi HERRA Zebaoth. ja se ruokauhri teidän käsistän/ ei ole minulle otollinen.)

11. Sillä auringon noususta hamaan sen laskuun on minun nimeni oleva suuri pakanain seassa, ja joka paikassa uhrataan ja tuodaan minun nimeni kunniaksi puhdas ruokauhri. Sillä minun nimeni on oleva suuri pakanain seassa, sanoo Herra Sebaot.

11. Vaan hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti pitää minun nimeni suureksi tuleman pakanain seassa, ja jokapaikassa pitää minun nimelleni suitsutettaman, ja puhdas ruokauhri uhrattaman; sillä minun nimeni pitää suureksi tuleman pakanain seassa, sanoo Herra Zebaot.

11. WAan hamast Auringon coitosta nijn laskemisen asti pitä minun nimen ylistettämän pacanain seas ja jocaidzes paicas pitä minun nimelleni suidzutettaman ja puhdas ruocauhri uhrattaman: sillä minun nimen pitä ylistetyxi tuleman pacanain seas sano HERra Zebaoth.

11. Wan haman Auringon coittamisest nin Laskemiseen asti/ pite minun Nimen ylistetty oleman Pacanain seas. Ja iocaitzes Paicas pite minun Nimelleni suitzutettaman/ ia yxi pudhas Rocawffri pite vffrattaman. Sille minun Nimen pite ylistetyxi tuleman Pacanain seas/ sanopi se HERRA Zebaoth. (Waan hamaan auringon koittamisesta niin laskemiseen asti/ pitää minun nimeni ylistetty olemaan pakanain seassa. Ja jokaisessa paikassa pitää minun nimelleni suitsutettaman/ ja yksi puhdas ruokauhri pitää uhrattaman. Sillä minun nimeni pitää ylistetyksi tuleman pakanain seassa/ sanoopi HERRA Zebaoth.)

12. Mutta te häpäisette sen, kun sanotte: Herran pöytä on saastutettu, ja sen hedelmän syönti on halpana pidettävä.

12. Mutta te turmelette sen sillä, kuin te sanotte: Herran pöytä on saastutettu, ja sen uhri on katsottu ylön ja hänen ruokansa.

12. Mutta te oletta sen rijwannet: sillä cosca te sanotta: HERran pöytä on saastutettu sen uhri on cadzottu ylön ja hänen ruocans.

12. Mutta te oletta sen riuannuet/ sille quin te sanotta/ Se HERRAN pöyte ombi saastutettu/ ia sen Uffri on ylencatzottu/ ynne henen Rocans cansa. (Mutta te olette sen riiwanneet/ sillä kuin te sanotte/ Se HERRAN pöytä ompi saastutettu/ ja sen uhri on ylenkatsottu/ ynnä hänen ruokansa kanssa.)

13. Ja te sanotte: Mikä vaiva! ja ylenkatsotte sen, sanoo Herra Sebaot, ja tuotte ryöstettyä, ontuvaa ja sairasta — tuotte uhrilahjaksi. — Minäkö mielistyisin ottamaan sen teidän kädestänne? sanoo Herra.

13. Ja te sanotte: katso, se on sula vaiva, ja lyötte sen tuleen, sanoo Herra Zebaot. Ja te uhraatte ryövättyä, ontuvaa ja sairasta, ja ne te uhraatte ruokauhriksi. Pitäiskö se minulle otollinen oleman teidän käsistänne? sanoo Herra.

13. Ja te sanotte: cadzo se on sula waiwa ja lyötte sen tuuleen sano HERra Zebaoth. Ja te uhratte ryöwättyä onduwata ja sairasta ja ne te uhratte ruocauhrixi. Pidäiskö minulle sencaltaiset teidän käsistän otolliset oleman? sano HERra.

13. Ja te sanotta/ Catzos/ se on sula waiua/ ia lööt sen twleen/ sanopi se HERRA Zebaoth. Ja te vffrat site quin röuetty/ onduua ia sairas on/ ia nin te vffrat Rocawffrin. Pidheiskö minulle sencaltaiset oleman otoliset teiden käsisten/ sanopi HERRA? (Ja te sanotte/ Katsos/ se on sula waiwa/ ja lyöt sen tuulee/ sanoopi HERRA Zebaoth. Ja te uhraat sitä kuin ryöwätty/ ontuwa ja sairas on/ ja niin te uhraat ruokauhrin. Pitäiskö minulle senkaltaiset olemaan otolliset teidän käsistänne/ sanoopi HERRA?)

14. Kirottu olkoon pettäjä, jolla on laumassaan koiraspuoli ja joka on luvannut sen, mutta uhraakin Herralle viallisen. Sillä suuri kuningas olen minä, sanoo Herra Sebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa.

14. Mutta kirottu olkoon pettäjä, jonka laumassa on oinas, ja kuin hän tekee lupauksen, niin hän uhraa Herralle kelvottoman; sillä minä olen suuri kuningas, sanoo Herra Zebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa.

14. Mutta kirottu olcon wietteliä jonga laumas on jäärä ja cuin hän teke lupauxen nijn hän uhra HERralle kelwottoman: sillä minä olen suuri Cuningas sano HERra Zebaoth ja minun nimen on peljättäpä pacanain seas.

14. Mutta forbannattu olcoon se Wiettelie/ iolla ombi Laumassans Järe/ ia quin hen Lupauxen teke/ nin hen vffrapi HERRALLE site keluotoinda. Sille mine olen yxi swri Kuningas/ sanopi se HERRA Zebaoth/ Ja minun Nimen ombi pelgholinen Pacanain seas. (Mutta forbannattu olkoon se wiettelijä/ jolla ompi laumassansa jäärä/ ja kuin hän lupauksen tekee/ niin hän uhraapi HERRALLE sitä kelwotointa. Sillä minä olen yksi suuri kuningas/ sanoopi se HERRA Zebaoth/ Ja minun nimeni on peljättäwä pakanain seassa.)