PSALMI 105

Herran muinaisten armotekojen ylistys.

1. Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.

1. Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!

1. KIittäkät HERra ja saarnatcat hänen nimens julistacat hänen töitäns Canssoisa.

1. KIjteket HERRA ia sarnacat henen Nimeens/ Julghistacat henen Töitens Canssain seas. (Kiittäkäät HERRAA ja saarnatkaat hänen nimeensä/ Julkistakaat henen töitänsä kansain seassa.)

2. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.

2. Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.

2. Weisatcat hänestä ja kijttäkät händä puhucat caikista hänen ihmeistäns.

2. Weisacat heneste ia kijtteket hende/ Puhucat caikista henen Ihmeistens. (Weisatkaat hänen pyhästä nimestänsä/ Iloitkaan niiden sydämet jotka häntä etsiwät.)

3. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

3. Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!

3. Riemuitcat hänen pyhästä nimestäns iloitcan nijden sydämet jotca händä edziwät.

3. Riemuitkat henen pyheste Nimestens/ Iloitkan ninen Sydhemet iotca hende etziuet. (Riemuitkaat hänen pyhästä nimestänsä/ Iloitkaan niiden sydämet jotka häntä etsiwät.)

4. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.

4. Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!

4. Kysykät HERra ja hänen woimans edzikät alati hänen caswons.

4. Kysyket HERRAN ielkin ia henen Woimans ielkin/ Etziket henen Casuons alati. (Kysykäät HERRAN jälkeen ja hänen woimansa jälkeen/ Etsikäät hänen kaswonsa alati.)

5. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,

5. Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.

5. Muistacat hänen ihmellisiä töitäns jotca hän tehnyt on hänen ihmeitäns ja hänen sanans.

5. Muistacat henen Ihmelisten Töidhens päle/ iotca hen tehnyt ombi/ henen Ihmeitens ia henen Sanans päle. (Muistakaat hänen ihmeellisten töidensä päälle/ jotka hän tehnyt ompi/ hänen ihmeitänsä ja hänen sanansa päälle.)

6. te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.

6. Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.

6. Te cuin oletta Abrahamin hänen palwelians siemen te Jacobin hänen walittuns lapset.

6. Te quin oletta Abrahamin henen Paluelians/ Siemen/ Te Jacobin henen vloswalituns/ Lapset. (Te kuin olette Abrahamin hänen palwelijansa/ siemen/ Te Jakobin hänen uloswalittunsa/ lapset.)

7. Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.

7. Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.

7. Hänbä on HERra meidän Jumalam hän duomidze caikesa mailmasa.

7. Henpe ombi HERRA meiden Jumalan/ Hen domitzepi caikes Mailmas. (Hänpä ompi HERRA meidän Jumalan/ Hän tuomitseepi kaikessa maailmassa.)

8. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,

8. Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,

8. Hän muista hänen lijttons ijancaickisest sanans jonga hän on luwannut monelle tuhannelle sugulle.

8. Hen muistapi ijancaikisesta henen Lijtonsa päle/ Sen Sanans/ ionga hen luuanut on/ monen Tuhanen sughusta sucuhun. (Hän muistaapi iankaikkiesesti hänen liittonsa päälle/ Sen sanansa/ jonka hän luwannut on/ monen tuhannen suwusta sukuhun.)

9. liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.

9. Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.

9. Jonga hän teki Abrahamin cansa ja sen walan Isaachin cansa.

9. Jonga hen lijttosi Abrahamin cansa/ Ja sen Walan päle Isaachin cansa. (Jonka hän liittosi Abrahamin kanssa/ Ja sen walan päälle Isaachin kanssa.)

10. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

10. Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,

10. Ja sääsi sen Jacobille oikeudexi ja Israelille ijancaickisexi lijtoxi.

10. Ja säti sen Jacobille Oikiudhexi/ Ja Israelille ijancaikisexi Lijtoxi. (Ja sääti sen Jakobille oikeudeksi/ Ja Israelille iankaikkiseksi liitoksi.)

11. Hän sanoi: Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne.

11. Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.

11. Ja sanoi: sinulle minä annan Canaan maan teidän perimisen arwan.

11. Ja sanoi/ Sinulle mine annan sen Maan Canaan/ teiden Perimisen Arpan. (Ja sanoi/ Sinulle minä annan sen maan Kanaan/ teidän perimisen arwan.)

12. Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.

12. Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,

12. Cosca heitä wähä ja harwat olit ja muucalaiset hänesä.

12. Coska he wehelucuiset ia haruat olit/ Ja mwcalaiset henesse. (Koska he wähälukuiset ja harwat olit/ Ja muukalaiset hänessä.)

13. Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.

13. Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:

13. Ja he waelsit Canssasta Canssaan ja waldacunnasta toiseen Canssaan.

13. Ja he waelsit Canssasta Canssahan/ Ja ydhest Waldakunnasta toisen Canssahan. (Ja he waelsit kansasta kansahan/ Ja yhdestä waltakunnasta toiseen kansahan.)

14. Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:

14. Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.

14. Ei hän sallinut yhtän ihmistä heitä wahingoitta ja rangais Cuningatkin heidän tähtens.

14. Eipe hen sallinut ychte Inhimiste heite wahingoitta/ Ja rangaisi Kuningatki heiden tedens. (Eipä hän sallinut yhtään ihmistä heitä wahingoittaa/ Ja rankaisi kuninkaatkin heidän tähtensä.)

15. Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.

15. Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.

15. Älkät ruwetco minun woideltuihin ja älkät tehkö paha minun Prophetailleni.

15. Elket ruuetko minun Woidheltuijn/ Ja elket pahatehkö minun Prophetilleni. (Älkäät ruwetko minun woideltuihin/ Ja älkäät pahaa tehkö minun prophetilleni.)

16. Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,

16. Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.

16. Ja hän cudzui näljän maan päälle ja wei caiken leiwän waran pois.

16. Ja hen cutzui Nälien Maan päle/ Ia poiswei caiken Leiuen waran. (Ja hän kutsui nälän maan päälle/ Ja pois wei kaiken leiwän waran.)

17. oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.

17. Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.

17. Hän lähetti miehen heidän eteens Joseph orjaxi myytin.

17. Hen lehetti ydhen Miehen heiden eteens/ Joseph Oriaxi myytijn. (Hän lähetti yhden miehen heidän eteensä/ Joseph orjaksi myytiin.)

18. Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,

18. He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,

18. He ahdistit hänen jalcans jalcapuuhun hänen ruumins täydyi raudois maata.

18. He adhistit henen Jalcans Jalcapuhun/ Henen Rumijns teutyi Raudhois maata. (He ahdistit hänen jalkansa jalkapuuhun/ Hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata.)

19. siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.

19. Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.

19. Sijhenasti että hänen sanans tuli ja HERran puhe coetteli hänen.

19. Sihenasti ette henen Sanans tuli/ Ja se HERRAN puhe ninquin Tuli coetteli henen. (Siihen asti että hänen sanansa tuli/ Ja se HERRAN puhe niinkuin tuli koetteli hänen.)

20. Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.

20. Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,

20. Nijn lähetti Cuningas ja päästi hänen Canssain päämies käski hänen lasketta.

20. Nin lehetti Kuningas ia pästetti henen/ Se Canssain Pämies keski henen vloslasketta. (Niin lähetti kuningas ja päästätti hänen/ Se kansain päämies käski hänen uloslaskettaa.)

21. Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,

21. Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,

21. Ja asetti hänen huonens herraxi ja caiken tawarans haldiaxi.

21. Ja asetti henen HERRAXI henen Honens ylitze/ Ja Haltiaxi caiken henen Tauarans päle. (Ja asetti hänen HERRAKSI hänen huoneensa ylitse/ Ja haltijaksi kaiken hänen tawaransa päälle.)

22. sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.

22. Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.

22. Opettaman pääruhtinaillens oma tahtons ja wanhemmillens taito.

22. Ette hen opetais henen Päructinans henen oman tadhons ielkin/ Ja opetais henen Wanhemillens Wijsautta. (Että hän opettaisi hänen pääruhtinaansa hänen oman tahtonsa jälkeen/ Ja opettaisi hänen wanhemmilleen wiisautta.)

23. Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

23. Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.

23. Ja Israel meni Egyptijn ja Jacob tuli muucalaisexi Hammin maalle.

23. Ja Israel meni Egyptijn/ Ja Jacob tuli Mwcalaisexi Hanin maalla. (Ja Israel meni Egyptiin/ Ja Jakob tuli muukalaiseksi Hanin maalla.)

24. Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.

24. Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.

24. Ja hän andoi Canssans sangen suurest caswa ja teki heitä wäkewemmäxi cuin heidän wihollisens.

24. Ja hen annoi Canssans sangen casua/ ia teki heite wäkeuemexi quin heiden Wiholisens. (Ja hän antoi kansan sangen kaswaa/ ja teki heitä wäkewämmäksi kuin heidän wihollisensa.)

25. Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.

25. Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.

25. Hän käänsi heidän sydämens wihaman hänen Canssans ja he tahdoit juonilla hänen palwelians paina alas.

25. Hen käensi heiden Sijdhemens/ Ette he henen Canssans wihasit/ Ja he tachtoit ionilla henen Paluelians alaspaina. (Hän käänsi heidän sydämensä/ että he hänen kansaansa wihasit/ Ja he tahtoit juonilla hänen palwelijansa alaspainaa.)

26. Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

26. Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.

26. Hän lähetti Mosexen hänen palwelians ja Aaronin jonga hän walidzi.

26. Hen lehetti Mosen henen Paluelians/ Ja Aaron ionga hen vloswalitzi. (Hän lähetti Mosen hänen palwelijansa/ Ja Aaron jonka hän uloswalitsi.)

27. Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.

27. Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.

27. Ne teit hänen merckins heidän seasans ja hänen ihmens Hammin maalla.

27. Ne samat teit henen Merckins heiden seassans/ Ja henen Ihmeens Hamin maalla. (Ne samat teit hänen merkkinsä heidän seassansa/ Ja hänen ihmeensä Hamin maalla.)

28. Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.

28. Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.

28. Hän andoi pimeyden tulla ja sen pimeytti ja ei ollet he hänen sanoillens cuulemattomat.

28. Hen annoi Pimeydhen tulla/ ia sen pimeytti/ Ja ei olluet he henen Sanoillens cwlemattomat. (Hän antoi pimeyden tulla/ Ja sen pimeytti/ Ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.)

29. Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.

29. Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.

29. Hän muutti heidän wetens werexi ja cuoletti heidän calans.

29. Hen mwtti heiden Wedhense werexi/ Ja coletti heiden Calansa. (Hän muutti heidän wedensä wereksi/ Ja kuoletti heidän kalansa.)

30. Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.

30. Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.

30. Heidän maans cuohutti hänestäns sammacoita heidän Cuningastens cammioisa.

30. Heiden Maans vloskohutti Sammacoitta henestens/ heiden Kuningastens Cammioissa. (Heidän maansa uloskuohutti sammakoita hänestänsä/ heidän kuningastensa kammioissa.)

31. Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.

31. Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.

31. Hän sanoi nijn turilat ja täit tulit heidän maans ärijn.

31. Hen sanoi/ Nin tulit Turilat ia Luteet heiden Maans ärihin. (Hän sanoi/ Niin tuli turilaat ja luteet heidän maansa äärihin.)

32. Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.

32. Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,

32. Hän andoi raket heille satexi tulen liekit heidän maallens.

32. Hen annoi Rakeet heille Satexi/ Tulenliekit heiden Maallens. (Hän antoi rakeet heille sateeksi/ tulenliekit heidän maallensa.)

33. Ja hän hävitti heidän viini- ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.

33. Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.

33. Ja löi heidän wijnapuuns ja ficunapuuns ja hän särki puut heidän maans äris.

33. Ja löi heiden Winapuuns ia Ficunapuuns/ Ja hen rickiserki ne Puut heiden maans Äris. (Ja löi heidän wiinapuunsa ja wiikunapuunsa/ Ja hän rikkisärki ne puut heidän maansa äärissä.)

34. Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;

34. Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,

34. Hän sanoi nijn tulit parmat ja wapsaiset epälugut.

34. Hen sanoi/ Nin tulit Parmat ia Wapsaiset epelughut. (Hän sanoi/ Niin tuli paarmat ja wapsaiset epälukuisat.)

35. ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.

35. Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.

35. Ja he söit caicki ruohot heidän maaldans ja söit caiken heidän maans hedelmän.

35. Ja he ylessöit caiki Rohot heiden Maaldans/ Ja ylessöit caiken heiden Maans hedhelmen. (Ja he ylössöit kaikki ruohot heidän maaltansa/ Ja ylössöit kaiken heidän maansa hedelmän.)

36. Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.

36. Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,

36. Ja löi caicki esicoiset Egyptisä caicki heidän ensimäiset perillisens.

36. Ja löi caiki Esicoiset Egiptis/ Caiki heiden Ensimeiset Periliset. (Ja löi kaikki esikoiset Egyptissä/ kaikki heidän ensimmäiset perilliset.)

37. Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.

37. Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.

37. Ja hän wei heitä hopialla ja cullalla ulos ja ei ollut heidän sucucunnisans yxikän sairas.

37. Ja hen vloswei heite Hopian ia Cullan cansa/ Ja heiden Sucukunnisans ei ollut yxiken Sairas. (Ja hän uloswei heitä hopean ja kullan kanssa/ Ja heidän sukukunnissansa ei ollut yksikään sairas.)

38. Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.

38. Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.

38. Egypti iloidzi heidän lähtemisestäns sillä heidän pelcons oli tullut heidän päällens.

38. Egypti oli iloisans heiden poislechtemisestens/ Sille heiden Pelcons oli langenut heiden pälens. (Egypti oli iloissansa heidän poislähtemisestänsä/ Sillä heidän pelkonsa oli langennut heidän päällensä.)

39. Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.

39. Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.

39. Hän lewitti pilwen werhoxi ja tulen yöllä heitä walistaman.

39. Hen vlosleuitti Piluen werhoxi/ ia Tulen öölle heite walghistamaan. (Hän uloslewitti pilwen werhoksi/ ja tulen yöllä heitä walkistamaan.)

40. He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.

40. He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.

40. He anoit nijn andoi hän medzäcanat tulla ja hän rawidzi heitä taiwan leiwällä.

40. He anoit/ Nin hen annoi Metzecanat tulla/ Ja hen rauitzi heite Taiuan Leiuelle. (He anoit/ Niin hän antoi metsäkanat tulla/ Ja hän rawitsi heitä taiwaan leiwällä.)

41. Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.

41. Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.

41. Hän awais callion nijn wesi wuoti sieldä että ojat juoxit cuiwaan erimaahan.

41. Hen auasi Callion/ Nin Wesi sielde vloswoti/ Ette Oiat iooxit sihen carkijan Erimaan. (Hän awasi kallion/ niin wesi sieltä uloswuoti/ että ojat juoksit siihen karkeaan erämaahan.)

42. Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.

42. Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,

42. Sillä hän muisteli hänen pyhä sanans cuin hän Abrahamille hänen palweliallens puhunut oli.

42. Sille hen muisteli henen Pyhen Sanans päle/ quin hen Abrahamille Palueliallens puhunut oli. (Sillä hän muisteli hänen pyhän sanansa päälle/ kuin hän Abrahamille palwelijallensa puhunut oli.)

43. Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.

43. Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,

43. Ja hän wei Canssans ilolla ulos ja hänen walittuns riemulla.

43. Ja sillens hen vloswei Canssans ilolla/ Ja henen Uloswalitunsa riemulla. (Ja sillens hän uloswei kansan ilolla/ ja hänen uloswalittunsa riemulla.)

44. Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,

44. Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.

44. Ja andoi heille pacanain maan nijn että he Canssain hywydet omistit heillens.

44. Ja annoi heille ninen Pacanain Maan/ Nin ette he cansain Hywydhet heillens omistit. (Ja antoi heille niiden pakanoiden maan/ niin että he kansain hywyydet heillensä omistit.)

45. että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!

45. Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!

45. Että he pidäisit hänen oikeuttans ja hänen Lakins kätkisit. Halleluja.

45. Senpäle ette he pidheisit henen Oikiuttans/ Ja henen Lakins ketkisit. Halleluia. (Senpäälle että he pitäisit hänen oikeuttansa/ Ja hänen lakinsa kätkisit. Halleluja.)