PSALMI 109

Syyttömästi vainottu rukoilee vihamiestensä rankaisemisesta.

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

1. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

1. Dawidin Psalmi edelläweisattapa.

1. Dauidin Psalmi edelweisattapa. (Dawidin psalmi edeltäweisattawa.)

2. Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

2. Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

2. JUmala minun kijtoxen älä waickene: sillä he owat heidän jumalattoman ja pettäwäisen suuns awannet minua wastan ja puhuit minua wastan wieckalla kielellä.

2. JWMALA minun Kijtoxen/ ele waickene. Sille he ouat heiden Jumalattoman ia petteueisen Suuns minua wastan ylesauanuet/ Ja puhuit wieckaalla Kielelle minua wastan. (JUMALA minun kiitokseni/ älä waikene. Sillä he owat heidän jumalattoman ja pettäwäisen suunsa minua wastaan ylösawanneet/ Ja puhuit wiekkaalla kielellä minua wastaan.)

3. Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

3. Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

3. Ja he puhuwat alati myrkyllisest minua wastan ja sotiwat minua wastan ilman syytä.

3. Ja he puhuuat myrkylisest alati minua wastan/ Ja sotiuat minua wastan ilman syyte. (Ja he puhuwat myrkyllisesti alati minua wastaan/ ja sotiwat minua wastaan ilman syytä.)

4. Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

4. Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

4. Että minä heitä racastan owat he minua wastan mutta minä rucoilen.

4. Senteden ette mine heite racastan/ ouat he minua wastan/ Mutta mine rucolen. (Sentähden että minä heitä rakastan/ owat he minua wastaan/ Mutta minä rukoilen.)

5. He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

5. He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

5. He osottawat minulle paha hywän edestä ja wiha rackauden edestä.

5. He osottauat minulle paha hyuen edeste/ Ja wiha rackaudhen teden. (He osoittawat minulle pahaa hywän edestä/ ja wihaa rakkauden tähden.)

6. Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

6. Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

6. Aseta jumalattomat hänen päällens ja perkele seisocan hänen oikialla kädelläns.

6. Aseta Jumalattomat henen ylitzens/ Ja Perkele seisokan henen Oikialla kädhellens. (Aseta jumalattomat hänen ylitsensä/ ja perkele seisokaan hänen oikealla kädellänsä.)

7. Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

7. Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

7. Joca hänens sijtä sanasta opetta anda sen elämä olcon jumalatoin ja hänen rucouxens olcon syndi.

7. Joca henens sijte sanasta Opetta anda/ sen Eleme olcoon Jumalatoin/ Ja henen Rucouxens olcoon syndi. (Joka hänen siitä sanasta opettaa antaa/ sen elämä olkoon jumalatoin/ ja hänen rukouksensa olkoon synti.)

8. Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

8. Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

8. Olcon hänen päiwäns harwat ja hänen wircans ottacon toinen.

8. Olcoon henen Peiuens haruat/ Ja henen Wircans ottacon toinen. (Olkoon hänen päiwänsä harwat/ ja hänen wirkansa ottakoon toinen.)

9. Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

9. Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

9. Hänen lapsens olcon orwoit ja hänen emändäns leski.

9. Henen Lapsens olcoon Oruoit/ Ja henen Emendens Leski. (Hänen lapsensa olkoon orwot/ ja hänen emäntänsä leski.)

10. Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

10. Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

10. Käykän hänen lapsens culkiana ja kerjätkän ja edzikän elatuxens radollisudes.

10. Keukeen henen Lapsens Culkiana/ ia kerietkeen/ ia etziken Elatoxens Radholisudhes. (Käykään hänen lapsensa kulkijana/ ja kerjätkään/ ja etsikään elatuksensa raadollisuudessa.)

11. Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

11. Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

11. Caicki mitä hänellä on corcorahainen ottacon ja muucalaiset repikän hänen hywydens.

11. Ulosimekeen se Corcorahainen caiki mite henelle onopi/ Ja ne mucalaiset poisrepikeen henen Hywydhens. (Ulos imekään se korkorahainen kaikki mitä hänellä ompi/ Ja ne muukalaiset poisrepikään hänen hywyytensä.)

12. Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

12. Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

12. Älkön kengän hänelle hywä tehkö eikä yxikän armahtaco hänen orwojans.

12. Ja eikengen henelle hyue techkö/ Eike yxiken armachtaco henen Oruoins päle. (Ja eikenkään hänelle hywää tehkö/ Eikä yksikän armahtako hänen orwoinsa päälle.)

13. Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

13. Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

13. Hänen sucuns olcon häwitetyt heidän nimens olcon toises polwes pyhitty pois.

13. Henen Jelkintuleuaisens olcoon poisiuritetut/ heiden Nimens olcoon toises Polues poispyhitty. (Hänen jälkeentulewaisensa olkoon poisjuuritetut/ heidän nimensä olkoon toisessa polwessa poispyyhitty.)

14. Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

14. Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

14. Hänen Isäins pahat tegot tulcon muistoxi HERran edes ja hänen äitins syndi ei pidä pyhittämän pois.

14. Henen Iseins Pahatteghot tulcoon muistoxi HERRAN eteen/ Ja henen Eitins Syndi ei pide poispyhitteme'. (Hänen isäinsä pahatteot tulkoon muistoksi HERRAN eteen/ ja hänen äitinsä synti ei pidä poispyyhittämän.)

15. Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

15. Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

15. Olcon ne alati HERran caswon edes ja huckucon heidän muistons maan pääldä.

15. Olcoon ne alati HERRAN Casuon edes/ Ja poishuckucoon heiden Muistons Maan pälde. (Olkoon ne alati HERRAN kaswon edessä/ ja pois hukkukoon heidän muistonsa maan päältä.)

16. Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

16. Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

16. Ettei hänellä ensingän laupiutta ollut waan wainois radollista ja köyhä ja murhellista tappaxens.

16. Senteden/ Ettei henelle ensingen Laupiutta ollutkan/ waan wainosi site Radholista ia Kieuhe/ Ja site Murhelista hende tappaxens. (Sentähden/ ettei hänellä ensinkään laupeutta ollutkaan/ waan wainosi sitä raadollista ja köyhää/ ja sitä murheellista häntä tappaaksensa.)

17. Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

17. Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

17. Ja hän tahdoi kirousta saada sen myös pitä hänelle tuleman ei hän tahtonut siunausta sen pitä myös hänestä cauwas ercaneman.

17. Ja hen tachtoi sen Kirotuxen saadha/ sen mös pite henelle tuleman/ Eipe hen tactonut Siugnausta/ nin sen pite mös cauuas heneste erkaneman. (Ja hän tahtoi sen kirouksen saada/ sen myös pitää hänelle tuleman/ eipä hän tahtonut siunausta/ niin sen pitää myös kauas hänestä erkaneman.)

18. Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

18. Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

18. Ja hän puki kirouxen päällens nijncuin paitans ja se meni hänen sisällyxijns nijncuin wesi ja hänen luihins nijncuin öljy.

18. Ja hen puki Kirouxen henen pälens/ Ninquin Paidhans/ Ja se siselmeni henen sisellyxijns ninquin wesi/ Ja ninquin Oliu henen Luihins. (Ja hän puki kirouksen hänen päällensä’/ niinkuin paidan/ ja se sisälle meni hänen sisällyksiinsä niinkuin wesi/ ja niinkuin öljy hänen luihinsa.)

19. Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

19. Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

19. Se olcon hänelle nijncuin waate jolla hän werhotan ja nijncuin wyö jolla hän aina idzens wyöttä.

19. Se olcoon henelle/ ninquin iocu Waate/ iolla hen werhotan/ Ja ninquin iocu Wöö/ iolla hen aina itzens wöötte. (Se olkoon hänelle/ niinkuin joku waate/ jolla hän werhotaan/ ja niinkuin joku wyö/ jolla hän aina itsensä wyöttää.)

20. Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

20. Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

20. Aiwa näin tapahtucon heille HERralda jotca owat minua wastan ja puhuwat pahoin minun sieluani wastan.

20. Jwri tellens tapachtucon heillen HERRALDA/ iotca minun wastani ouat/ Ja pahoia puhuuat minun Sielun wastan. (Juuri tällens tapahtukoon heillen HERRALTA/ jotka minun wastaani owat/ ja pahoja puhuwat minun sieluuni wastaan.)

21. Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

21. Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

21. Mutta sinä HERra HERra ole minun cansani sinun nimes tähden sillä sinun armos on minun turwan pelasta minua.

21. Mutta sine HERRA/ HERRA ole sine minun cansani sinun Nimes teden/ Sille sinun Armos ombi minun Turuan/ pelasta minua. (Mutta sinä HERRA/ HERRA ole sinä minun kanssani sinun nimesi tähden/ Sillä sinun armosi ompi minun turwani/ pelasta minua)

22. Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

22. Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

22. Minä olen köyhä ja radollinen minun sydämen on särjetty minusa.

22. Sille mine olen Kieuhe ia Radholinen/ Minun Sydhemen ombi serietty minussa. (Sillä minä olen köyhä ja raadollinen/ Minun sydämeni ompi särjetty minussa.)

23. Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

23. Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

23. Minä menen pois nijncuin warjo joca ajetan pois ja pudistetan ulos nijncuin cascat.

23. Mine poismenen/ ninquin se Wario ioca poisaietaan/ Ja vlospudhistetaan ninquin Cascaat. (Minä poismenen/ niinkuin se warjo joka poisajetaan/ ja ulospuhdistetaan niinkuin kaskaat (heinäsirkat 1933/38).)

24. Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

24. Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

24. Minun polweni owat heicot paastosta ja minun lihan on laiha ja ei ole ensingän lihawutta.

24. Minun polueni ouat heicot paastosta/ Ja minun Lihani ombi Laiha/ ia ei ole ensingen lihawtta. (Minun polweni owat heikot paastosta/ ja minun lihani ompi laiha/ ja ei ole ensinkään lihawuutta.)

25. Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

25. Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

25. Ja minun täyty olla heidän pilckans cosca he minun näkewät nijn he päätäns pudistawat.

25. Ja minun teuty olla heiden Pilcans/ Coska he minua näkeuet nin he Päätens pudhistauat. (Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa/ koska he minua näkewät niin he päätänsä pudistawat.)

26. Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

26. Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

26. Auta minua HERra minun Jumalan auta minua sinun armos perästä.

26. Auta minua HERRA minun Jumalan/ Auta minua sinun Armos pereste. (Auta minua HERRA minun Jumalani/ Auta minua sinun armosi perästä.)

27. ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

27. Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

27. Että he tundisit sen sinun kädexes ja että sinä HERra sen teet.

27. Ette he tundisit/ Ette se on sinun Kätes/ ette sine HERRA sen teet. (Että he tuntisit/ että se on sinun kätesi/ että sinä HERRA sen teet.)

28. Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

28. Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

28. Cosca he sadattawat nijn siuna sinä cosca he carcawat minua wastan nijn tulcon he häpiään mutta sinun palwelias iloitcan.

28. Quin he sadhatteleuat/ nin siugna sine/ Quin he yleskarkauat minua wastan/ nin häpiehen he tulcoot/ Mutta sinun Paluelias iloitkaan. (Kuin he sadattelewat/ niin siunaa sinä/ Kuin he ylöskarkaawat minua wastaan/ niin häpeään he tulkoot/ mutta sinun palwelijasi iloitkaan.)

29. Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

29. Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

29. Olcon minun wainolliseni häwäistyxellä puetetut ja olcon häpiälläns werhotut nijncuin hamella.

29. Olcoon minun Wainoliseni häuestoxen cansa puetetut/ ia olcoon heiden häpiens cansa werhotut/ ninquin Hamehella. (Olkoon minun wainolliseni häwäistyksen kanssa puetetut/ ja olkoon heidän häpeänsä kanssa werhotut/ niinkuin hameella.)

30. Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

30. Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

30. Minä kijtän suurest HERra minun suullani ja ylistän händä monen seas.

30. Mine tadhon sangen Kijtte HERRA minun Swni cansa/ Ja hende yliste monein seas. (Minä tahdon sangen kiittää HERRA minun suuni kanssa/ Ja häntä ylistää monein seassa.)

31. Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

31. Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.

31. Sillä hän on köyhän oikialla kädellä auttamas händä nijstä jotca hänen sieluans duomidzewat.

31. Sille hen seiso sen Kieuhen oikialla kädhelle/ Ette hen autaisi hende nijste/ iotca henen Sieluns domitzeuat. (Sillä hän seisoo sen köyhän oikealla kädellä/ että hän auttaisi häntä niistä/ jotka hänen sielunsa tuomitsewat.)