PSALMI 144

Ylistys ja rukous Herralle, joka siunaa kansaansa.

1. Daavidin virsi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan,

1. Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

1. Dawidin Psalmi. KIjtetty olcon HERra minun turwan joca minun käteni opetta sotiman ja minun sormeni tappeleman.

1. Dauidin Psalmi. KIjtetty olcon HERRA minun Turuan/ ioca minun käteni oppeta sotiman/ ia minun sormeni tappeluxen. (Dawidin psalmi. Kiitetty olkoon HERRA minun turwani/ joka minun käteni opettaa sotimaan/ ja minun sormeni tappeluksen.)

2. hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen, hän, joka laskee kansani minun valtani alle.

2. Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

2. Minun laupiuden ja minun linnan minun warjeluxen ja minun wapahtajan minun kilpen johon minä uscallan joca minun Canssani alani waati.

2. Minun Laupiudhen ia minun Linnan/ minun Warieluxen ia minun Wapactaian/ minun Kilpen/ iohonga mine vskallan/ Joca minun Canssani alati waati. (Minun laupeuteni ja minun linnani/ minun warjelukseni ja minun wapahtajani/ minun kilpeni/ johonka minä uskallan/ joka minun kanssani alati waatii.)

3. Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!

3. Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

3. HERra mikä ihminen on ettäs händä näin corjat ? eli ihmisen poica ettäs hänestä nijn otat waarin ?

3. HERRA/ mike sis Inhiminen on/ ettes hende nein coriat? Eli Inhimisen poica/ Ettes heneste nin warinotat? (HERRA/ mikä siis ihminen on/ ettäs häntä näin korjaat? Eli ihmisen poika/ ettäs hänestä niin waarinotat?)

4. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.

4. On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

4. On sijttekin ihminen tyhjän werta hänen aicans cato nijncuin warjo.

4. Ombi sijtteki Inhiminen Tyhien werta/ henen Aicans cato ninquin wario. (Ompi sittenkin ihminen tyhjän wertaa/ hänen aikansa katoaa niinkuin warjo.)

5. Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat.

5. Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

5. HERra callista taiwas ja astu alas rupe wuorihin että he suidzisit.

5. HERRA callista Taiuas ia alasastu/ rupe Worihin/ ette he suitzisit. (HERRA kallista taiwas ja alasastu/ rupee wuoriin/ että he suitsuisit.)

6. Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät.

6. Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

6. Anna leimauxet iske ja hajota heitä ambua sinun nuolias ja cauhistuta heitä.

6. Anna leimauxet iskia/ ia haiota heite/ ammu sinun Nolias ia cauhista heite. (Anna leimaukset iskeä/ ja hajoita heitä/ ammu sinun nuolillasi ja kauhista heitä.)

7. Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä,

7. Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

7. Lähetä kätes ylhäldä ja kirwota minua ja pelasta minua suurista wesistä ja muucalaisten lasten käsistä.

7. Lehete sinun Kätes ylehelde/ ia kiruota minua/ ia pelasta minua swrista wesiste/ Ja mucalaisten Lasten käsiste. (Lähetä sinun kätesi ylhäältä/ ja kirwoita minua/ ja pelasta minua suurista wesistä/ ja muukalaisten lasten käsistä.)

8. joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!

8. Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

8. Joiden opetus on kelwotoin ja heidän työns wäärät.

8. Joinenga Opetus on keluotoin/ Ja heiden Tönse wäret. (Joidenka opetus on kelwotoin/ Ja heidän työnsä wäärät.)

9. Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,

9. Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

9. Jumala minä weisan sinulle uden wirren minä soitan sinulle kymmenen kielisellä Psaltarilla.

9. Jumala/ mine weisan sinulle vdhen Wirdhen/ Mine leikitzen sinulle kymmenenkieliselle Psaltarilla. (Jumala/ minä weisaan sinulle uuden wirren/ Minä leikitsen sinulle kymmenkielisillä psaltareilla.)

10. sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta.

10. Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

10. Sinä joca Cuningalle woiton annat ja wapadat Dawidin sinun palwelias häijyin murhamiecasta.

10. Sine ioca Kuningaillen Woitot annat/ Ja wapadhat Dauid sinun Papuelias/ ninen Heijudhen Murha miecasta. (Sinä joka kuninkaille woitot annat/ ja wapahdat Dawid sinun palwelijas/ niiden häijyen murhamiekasta.)

11. Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi.

11. Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

11. Päästä myös minua ja pelasta minua muucalaisten lasten kädestä joiden opetus on kelwotoin ja heidän työns wäärät.

11. Päste mös minua/ ia pelasta minua ninen mucalaisten Lasten kädhest/ Joinenga Opetus on keluotoin/ ia heiden Töönse wäret. (Päästä myös minua/ ja pelasta minua niiden muukalaisten lasten kädestä/ joidenka opetus on kelwotoin/ ja heidän työnsä wäärät.)

12. Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat;

12. Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

12. Että meidän pojat caswaisit nuorudellans nijncuin wesat ja meidän tyttäret nijncuin Templin caunistetut seinät ja cuin coriat huonet.

12. Ette meiden Poiat yleskasuaisit heiden Norudhellans ninquin Plantut/ ia meiden Tytteret/ ninquin Templin caunistetut Seinet/ ia quin Palacit. (Että meidän pojat ylöskaswaisit heidän nuoruudellansa niinkuin plantut (wesat)/ ja meidän tyttäret/ niinkuin templin kaunistetut seinät/ ja kuin palatsit.)

13. meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin;

13. Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

13. Meidän aittam olcon täynnä jotca runsat elatuxet andaisit toinen toisens perästä että meidän lambam poikisit tuhannen ja satata tuhatta meidän kylisäm.

13. Meiden Aittanna olcoon teunne/ iotca runsat Elatoxet vlosandaisit/ toinen toisens pereste/ Ette meiden Lamban poikisit Tuhanet/ ia sata tuhatta/ meiden Kylissen. (Meidän aittamme olkoon täynnä/ jotka runsaat elatukset ulosantaisit/ toinen toisensa perästä/ että meidän lampaamme poikisit tuhannet/ ja sata tuhatta/ meidän kylissän.)

14. meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme.

14. Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

14. Että meidän härkäm olisit wahwat työhön ettei yhtän wahingota eikä walitusta eli cannetta olis meidän catuillam.

14. Ette meiden härien olisit wahuat töhön/ Ettei ychten Wahingo/ eike walitost elike Cannet olis meiden Cadhuillan. (Että meidän härät olisit wahwat työhön/ ettei yhtään wahinkoa/ eikä walitusta elika kannet olisi meidän kaduillan.)

15. Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala Herra on!

15. Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.

15. Autuas on se Canssa jolle nijn käy waan autuas on se Canssa jonga HERra Jumalana on.

15. Autuaxi he lausuuat sen Canssan/ ionga nin keupi/ Waan autuas on se Canssa/ Jonga HERRA Jumalana on. (Autuaaksi he lausuwat sen kansan/ jonka niin käypi/ waan autuas on se kansa/ jonka HERRA Jumalana on.)