1 luku

Kehoitus kääntymykseen. Ensimmäinen näky: Mies myrttien keskellä. Toinen näky: Neljä sarvea ja neljä seppää.

1. Kahdeksannessa kuussa Daarejaveksen toisena vuotena tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana:

1. Kahdeksantena kuukautena toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, sanoen:

1. CAhdexandena Cuucautena toisna Cuningas Dariuxen wuonna tapahdui tämä HERran sana ZacharJalle Berechian pojalle Iddon pojalle Prophetalle ja sanoi:

1. Cadhexenna Cwcautena sine Toisna woonna Kuningan Dariusen/ tapactui Teme HERRAN Sana ZacharJan tyge/ sen Berechian poian/ Iddon poian/ sen Prophetan/ ia sanoi. (Kahdeksantena kuukautena sinä toisena wuonna kuningas Dareuksen/ tapahtui tämä HERRAN sana Zacharjan tykö/ sen Berechian pojan/ Iddon pojan/ sen prophetan/ ja sanoi.)

2. Herra on tuimasti vihastunut teidän isiinne.

2. Herra on ollut vihainen teidän isillenne sangen kovasti.

2. HERra on ollut wihainen teidän Isillen.

2. HERRA ombi wihainen ollut teidem Isein päle. Ja sanos heille. (HERRA ompi wihainen ollut teidän isäin päälle. Ja sanos heille.)

3. Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää minun tyköni, sanoo Herra Sebaot, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot.

3. Sano siis heille: näin sanoo Herra Zebaot: kääntykäät minun tyköni, sanoo Herra Zebaot; niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Zebaot.

3. Nijn sano HERra Zebaoth: käändäkät teitän minun tygöni sano HERra Zebaoth nijn minä käännän minuni teidän tygönne sano HERra Zebaoth.

3. NIN sanopi se HERRA Zebaoth/ Kiendeket teiten minun tykeni/ sanopi se HERRA Zebaoth/ Nin mine tadhon kiete minun teiden tygenne/ sanopi se HERRA Zebaoth. (Niin sanoopi se HERRA Zebaoth/ Kääntäkäät teitän minun tyköni/ sanoopi se HERRA Zebaoth/ Niin minä tahdon kääntää minun teidän tykönne/ sanoopi se HERRA Zebaoth.)

4. Älkää olko isienne kaltaiset, joille entiset profeetat ovat saarnanneet sanoen: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää pois pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne; mutta he eivät kuulleet, eivät kuunnelleet minua.

4. Älkäät olko niinkuin teidän isänne, joille entiset prophetat saarnasivat, sanoen: näin sanoo Herra Zebaot: palatkaat teidän pahoista teistänne ja teidän häijystä menostanne; mutta ei he kuulleet, eikä totelleet minua, sanoo Herra.

4. Älkät olco nijncuin teidän Isän joille endiset Prophetat saarnaisit sanoden: nijn sano HERra Zebaoth palaitcat teidän pahoista teistän ja teidän häijystä menostan. Mutta ei he cuullet eikä totellet minua sano HERra.

4. Elket olco ninquin teiden Iseet/ ioille ne entiset Prophetat sarnasit/ sanoden/ Palatkat teiden pahoista Teisten/ ia teiden heijusta menostan. Mutta euet he cwlluet/ eike minua totelluet/ sanopi se HERRA. (Älkäät olko niinkuin teidän isät/ joille ne entiset prophetat saarnasit/ sanoen/ Palatkaat teidän pahoista teistän/ ja teidän häjystä menostan. Mutta eiwät he kuulleet/ eikä minua totelleet/ sanoopi se HERRA.)

5. Teidän isänne — missä he ovat? Ja profeetat — ovatko he eläneet iäti?

5. Kussa nyt ovat teidän isänne? ja vieläkö prophetat elävät?

5. Cusa nyt owat teidän Isän ja Prophetan? wieläkö he eläwät?

5. Cwssa nyt ouat teiden Iset ia Prophetat? Wielekö he eleuet? (Kussa nyt owat teidän isät ja prophetat? Wieläkö he eläwät?)

6. Mutta minun sanani ja käskyni, jotka minä olen säätänyt palvelijoilleni profeetoille — eivätkö ne ole kohdanneet teidän isiänne: ja niin he kääntyivät ja sanoivat: 'Niinkuin Herra Sebaot aikoi meille tehdä, meidän vaelluksemme ja tekojemme mukaan, niin hän on meille tehnyt.'

6. Eikö niin ole tapahtunut, että minun sanani ja oikeuteni, jotka minä minun palveliaini prophetain kautta käskin, ovat teidän isiinne sattuneet? että heidän täytyi palata ja sanoa: niinkuin Herra Zebaot ajatteli meille tehdä meidän teittemme ja töittemme jälkeen, niin hän on myös meille tehnyt.

6. Eikö nijn ole tapahtunut? että minun sanan ja oikeuden jotca minä minun palweliaini Prophetain cautta käskin owat teidän Isijn sattunet? Että heidän täyty palaita ja sano: cuinga HERra Zebaoth ajatteli meille tehdä? sen jälken cuin me meidän käytim ja teim nijn hän on myös meille tehnyt.

6. Eikö nin ole tapactanut? Ette minun Sanan/ ia minun Oikiudhen/ iotca mine keskin/ minun Palueliani/ Prophetain cautta/ ouat teiden Isein sattunut? Ette heiden teuty palaiaman/ ia sanoman/ Quin se HERRA Zebaoth aiatteli meille tedhexens/ senielkin quin me kieuttim meiden/ ia teimme/ nin ikenens hen mös meille tehnyt on. (Eikö niin ole tapahtunut? Että minun sanani/ ja minun oikeuden/ jotka minä käskin/ minun palwelijani/ prophetain kautta/ owat teidän isiin sattunut? Että heidän täytyy palaaman/ ja sanoman/ Kuin se HERRA Zebaoth ajatteli meille tehdäksensä/ senjälkeen kuin me käytimme meitän/ ja teimme/ niin ikänänsä hän myös meille tehnyt on.)

7. Kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä yhdennessätoista kuussa, joka on sebat-kuu, Daarejaveksen toisena vuotena, tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana:

7. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä ensimäisessä kuukaudessa toistakymmentä, joka on Sebatin kuu, toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, ja hän sanoi:

7. NEljändenä colmattakymmendenä päiwänä ensimäises Cuucaudes toistakymmendä joca on Sebatin Cuu toisna Cuningas Dariuxen wuonna tapahdui tämä HERran sana ZacharJalle Berechian pojalle Iddon pojalle Prophetalle ja sanoi:

12. Nin wastasi se HERRAN Engeli ioca minun cansan puhui ia sanoi. HERRA Zebaoth/ Quincauuan et sine tachdo armachta Jerusalemin ylitze/ Ja ninen Judan Caupungein ylitze/ ioinenga päle sine olet wihainen ollut neisse seitzemenkymmenden aiastaican? (Niin wastasi se HERRAN enkeli joka minun kanssani puhui ja sanoi. HERRA Zebaoth/ Kuin kauan et sinä tahdo armahtaa Jerusalemin ylitse/ Ja niiden Judan kaupunkein ylitse/ joidenka päälle sinä olet wihainen ollut näissä seitsemänkymmentä ajastaikaan?)

8. Minä näin yöllä, katso, mies ratsasti punaisenruskealla hevosella, ja hän seisahtui myrttien keskelle laaksoon, ja hänen jäljessänsä oli punaisenruskeita ja punaisia ja valkeita hevosia.

8. Minä näin yöllä, ja katso, mies istui ruskian hevosen päällä, ja seisahti myrttien sekaan laaksossa, ja hänen takanansa olivat ruskiat ja maksankarvaiset ja valkiat hevoset.

8. Minä näin yöllä ja cadzo yxi mies istui ruskian hewoisen päällä ja seisatti Myrtein secaan laxos ja hänen tacanans olit ruskiat ja maxan carwaiset ja walkiat hewoiset.

13. Ja se HERRA wastasi sille Engelille/ ioca minun cansani puhui/ ysteueliset sanat ia lohuliset sanat. (Ja se HERRA wastasi sille enkelille/ joka minun kanssani puhui/ ystäwälliset ja lohdulliset sanat.)

9. Niin minä kysyin: Mitä nämä ovat, Herra? Enkeli, joka puhutteli minua, vastasi minulle: Minä näytän sinulle, mitä ne ovat.

9. Ja minä sanoin: minun herrani, kutka nämät ovat? Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, sanoi minulle: minä osoitan sinulle, kutka nämät ovat.

9. Ja minä sanoin: minun Herran cutca nämät owat? Ja Engeli joca minun cansani puhui sanoi minulle:

14. Ja se Engeli ioca minua puhutteli/ sanoi minulle/ Sarna ia sano/ Neite sanopi se HERRA Zebaoth. Mine olen sangen kiuanut Jerusalemin ia Zionin ylitze/ (Ja se enkeli joka minua puhutteli/ sanoi minulle/ Saarnaa ja sano/ Näitä sanoopi se HERRA Zebaoth. Minä olen sangen kiiwannut Jerusalemin ja Zionin ylitse/)

10. Ja mies, joka seisoi myrttien keskellä, lausui ja sanoi: Nämä ovat ne, jotka Herra on lähettänyt maata kuljeksimaan.

10. Ja mies, joka myrttien seassa oli, vastasi ja sanoi: nämät ovat ne, jotka Herra on lähettänyt vaeltamaan lävitse maan.

10. Minä osotan sinulle cutca nämät owat. Ja se mies joca Myrtein seas oli wastais ja sanoi: nämät owat jotca HERra on lähettänyt waeldaman läpidze maan.

15. Mutta mine olen iwri wihainen ninen corein Pacanain päle. Sille mine olin waan wähe wihainen/ Mutta he autit häuitoxehen. (Mutta minä olen juuri wihainen niiden korein pakanain päälle. Sillä minä olin waan wähän wihainen/ Mutta he autit häwitykseen.)

11. Niin ne vastasivat Herran enkelille, joka seisoi myrttien keskellä, ja sanoivat: Me olemme kuljeksineet maata, ja katso, koko maa on alallansa ja rauhassa.

11. Mutta he vastasivat Herran enkelille, joka myrttien seassa oli, ja sanoivat: me olemme vaeltaneet maan lävitse, ja katso, kaikki maa istuu alallansa.

11. Mutta he wastaisit HERran Engelille joca Myrtein seas oli ja sanoit: me olemma waeldanet maan läpidzen ja cadzo caicki maacunnat istuwat alallans.

16. Senteden sanopi HERRA/ Mine tadhon palaita Jerusalemin tyge Laupiudhen cansa/ Ja minun Honen pite henes ylesrakettaman. (Sentähden sanoopi HERRA/ Minä tahdon palata Jerusalemin tykö laupeuden kanssa/ Ja minun huoneen pitää hänessä ylösrakettaman.)

12. Ja Herran enkeli lausui ja sanoi: Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihainen nämä seitsemänkymmentä vuotta?

12. Niin vastasi Herran enkeli ja sanoi: Herra Zebaot, kuinka kauvan et sinä tahdo armahtaa Jerusalemia, ja Juudan kaupungeita, joille vihainen olet ollut nyt seitsemänkymmentä ajastaikaa?

12. Nijn wastais HERran Engeli: HERra Zebaoth cuinga cauwan et sinä tahdo armahta Jerusalemin päälle ja nijden Judan Caupungein päälle joilles wihainen olet ollut näinä sedzemenä kymmenenä ajastaicana?

17. Ja sarna enembi/ ia sanos/ Neite sanopi se HERRA Zebaoth. Taas minun Caupungini pite hyuesti kieumen/ Ja HERRAN pite Zionin taas lohuttaman/ ia Jerusalemin taas wloswalittaman. (Ja saarnaa enempi/ ja sanos/ Näitä sanoopi se HERRA Zebaoth. Taas minun kaupunkini pitää hywästi käymän/ Ja HERRAN pitää Zionin taas lohduttaman/ ja Jerusalem taas uloswalittaman.)

13. Niin Herra vastasi enkelille, joka puhutteli minua, ja lausui hyviä, lohdullisia sanoja.

13. Ja Herra vastasi sille enkelille, joka minun kanssani puhui, hyvillä ja lohdullisilla sanoilla.

13. Ja HERra wastais sille Engelille joca minun cansani puhui ystäwälisillä ja lohdullisilla sanoilla.

14. Ja enkeli, joka puhutteli minua, sanoi minulle: Saarnaa ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Jerusalemin ja Siionin puolesta suurella kiivaudella.

14. Ja enkeli, joka minua puhutteli, sanoi minulle: saarnaa ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: minä olen suuresti kiivastunut Jerusalemille ja Zionille;

14. Ja se Engeli joca minua puhutteli sanoi minulle: saarna ja sano näitä sano HERra Zebaoth: Minä olen suurest wihastunut Jerusalemille ja Zionille.

15. Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin, jotka, kun minä vähän vihastuin, auttoivat onnettomuutta tapahtumaan.

15. Mutta minä olen juuri vihainen myös suruttomille pakanoille; sillä minä olin ainoasti vähän vihainen, mutta he auttivat hävitykseen.

15. Mutta minä olen juuri wihainen myös nijlle coreille pacanoille: sillä minä olin ainoastans wähä wihainen mutta he autit häwityxeen.

16. Sentähden sanoo Herra näin: Minä käännyn Jerusalemin puoleen armahtavaisuudessa. Minun temppelini siellä rakennetaan, sanoo Herra Sebaot, ja mittanuora jännitetään Jerusalemin ylitse.

16. Sentähden näin sanoo Herra: minä palajan Jerusalemiin laupiudella, ja minun huoneeni pitää hänessä rakennettaman, sanoo Herra Zebaot; ja Jerusalemin päälle pitää mittanuora vedettämän.

16. Sentähden sano HERra: minä palajan Jerusalemijn laupiudella ja minun huonen pitä hänes rakettaman sano HERra Zebaoth ja Jerusalemin päälle pitä mittanuora wedettämän.

17. Saarnaa vielä ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä minun kaupunkini ovat hyvyydestä ylitsevuotavaiset, ja vielä Herra lohduttaa Siionin ja valitsee vielä Jerusalemin.

17. Ja saarnaa vielä ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: taas pitää minun kaupungeilleni hyvin käymän, ja Herra on Zionia taas lohduttava, ja Jerusalem taas valitaan.

17. Ja saarna enä ja sano: näitä sano HERra Zebaoth: taas pitä minun Caupungilleni hywin käymän ja HERra on Zionita taas lohduttawa ja Jerusalem taas walitan.

18. Ja minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso: neljä sarvea.

18. Ja minä nostin silmäni ja näin: ja katso, siellä oli neljä sarvea.

18. JA minä nostin silmäni ja näin ja cadzo siellä oli neljä sarwe.

19. Ja minä sanoin enkelille, joka puhutteli minua: Mitä nämä ovat? Niin hän sanoi minulle: Nämä ovat ne sarvet, jotka ovat hajottaneet Juudan ja Israelin ja Jerusalemin.

19. Ja minä sanoin enkelille, joka puhui minun kanssani: mitä nämät ovat? Hän sanoi minulle: nämät ovat ne sarvet, jotka Juudan, Israelin ja Jerusalemin hajoittaneet ovat.

19. Ja minä sanoin Engelille joca puhui minun cansani: cutca nämät owat? Hän sanoi minulle: nämät owat ne sarwet jotca Judan Israelin ja Jerusalemin hajottanet owat.

20. Sitten Herra näytti minulle neljä seppää.

20. Ja Herra osoitti minulle neljä seppää.

20. Ja HERra osotti minulle neljä seppä.

21. Minä sanoin: Mitä nämä ovat tulleet tekemään? Ja hän vastasi näin: Nuo sarvet ovat ne, jotka ovat hajottaneet Juudan, niin ettei yksikään mies voi päätänsä nostaa; ja nämä ovat tulleet saattamaan ne pelkoon ja heittämään maahan niiden pakanakansain sarvet, jotka ovat nostaneet sarven Juudan maata vastaan hajottaaksensa sen.

21. Silloin minä sanoin: mitä ne tahtovat tehdä? Hän sanoi: ne ovat ne sarvet, jotka Juudan hajoittaneet ovat, juuri niin, ettei kenkään ole voinut päätänsä nostaa; nämät ovat tulleet niitä karkottamaan, ja lohkaisemaan pakanain sarvia, jotka Juudan maan ylitse sarven nostaneet ovat sitä hajoittaaksensa.

21. Silloin minä sanoin: mitä ne tahtowat tehdä? Hän sanoi: Me owat ne sarwet jotca Judan hajottanet owat ettei kengän ole woinut päätäns nosta. Nämät owat tullet nijtä carcottaman ja lohcaiseman pacanain sarweja jotca Judan maan ylidze sarwen nostanet owat sitä hajottaxens.