1 luku

Jumalan kansan rappiotila. Kaldea on nouseva kurittajaksi.

1. Ennustus, jonka profeetta Habakuk näki.

1. Tämä on se raskaus, jonka propheta Habakuk on nähnyt.

1. TÄmä on se rascaus jonga Propheta Habacuc on nähnyt:

1. TEME on se Raskaus/ ionga se Propheta Habacuc nähnyt on. (Tämä on se raskaus/ jonka se propheta Habacuc nähnyt on.)

2. Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: Väkivaltaa! ja sinä et auta?

2. Herra, kuinka kauvan minun pitää huutaman, ja et sinä tahdo kuulla? kuinka kauvan minun pitää parkuman väkivallan tähden, ja et sinä tahdo auttaa?

2. HERra cuinga cauwan minun pitä huutaman ja et sinä tahdo cuulla cuinga cauwan minun pitä parcuman wäkiwallan tähden ja et sinä tahdo autta:

2. HERRA quincauuan minun pite parcuman/ ia et sine tadho cwlla ? Quincauuan minun pite sinun tyges parcuman wäkiuallan ylitze/ ia et sine tadho autta ? (HERRA kuinkauan minun pitää parkuman/ ja et sinä tahdo kuulla? Kuinkauan minun pitää sinun tykösi parkuman wäkiwallan ylitse/ ja et sinä tahdo auttaa?)

3. Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Minun edessäni on hävitys ja väkivalta; on syntynyt riita, ja on noussut tora.

3. Miksis minulle vaivaa ja työtä osoitat? miksis minun annat nähdä ryövyyttä ja väkivaltaa minun ympärilläni? riita ja tora saa vallan.

3. Mixis minulle waiwa ja työtä osotat? mixis minulle ryöwyttä ja wäkiwalda osotat?

3. Mixis osotat minulle waiua ia tötä ? Mixis osotat minulle Röueust ia Wäkiualta. Walda ylitzekeupi Oikiudhen/ (Miksis osoitat minulle waiwaa ja työtä? Miksis osoitat minulle ryöwäystä ja wäkiwaltaa. Walta ylitsekäypi oikeuden/)

4. Sentähden on laki heikko, ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan; sentähden oikeus vääristetään.

4. Sentähden hyljätään laki, ja oikeus ei koskaan saa edes käydä; sillä jumalatoin sortaa vanhurskasta, sentähden tehdään väärät tuomiot.

4. Wäkiwalda woitta oikeuden sentähden käy paljo toisin cuin oikein on: sillä jumalatoin sorta wanhurscasta sentähden tehdän wäärät duomiot.

4. Senteden teuty Lain horiuua/ ia ei ychten Oikius taidha Loppua saadha. Sille se Jumalatoin sortapi site Wanhurskasta/ Senteden wäret Domiot tedhän. (Sentähden täytyy lain horjua/ ja ei yhtään oikeus taida loppua saada. Sillä se jumalatoin sortaapi sitä wanhurskasta/ sentähden wäärät tuomiot tehdään.)

5. Katsokaa kansojen joukkoon, katselkaa ja kauhistukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin.

5. Katsokaat pakanain seassa, katsokaat ja ihmetelkäät, ja hämmästykäät; sillä minä teen työn teidän aikananne, jota ei teidän pidä uskoman, kuin siitä puhutaan.

5. CAdzocat pacanain seas cadzocat ja ihmetelkät: sillä minä teen jotakin teidän aicanan jota ei teidän pidä uscoman cosca sijtä puhutan.

5. Catzocat Pacanain seas/ Catzocat ia ihmectelkö ia hemmestykö/ Sille mine tadhon iotaki tedhe teiden aicanan/ iota ei teiden vskoman pidhe/ coska sijte puhutan. (Katsokaat pakanain seassa/ Katsokaat ja ihmetelkää ja hämmästykää/ SIllä minä tahdon jotakin tehdän teidän aikanan/ jota ei teidän uskoman pidä? koska siitä puhutaan.)

6. Sillä katso, minä nostan kaldealaiset, tuiman ja rajun kansan, joka kulkee maata lavealti ja ottaa omaksensa asuinsijat, jotka eivät ole sen.

6. Sillä katso, minä herätän Kaldealaiset, haikian ja nopian kansan, jonka pitä vaeltaman niin leviältä kuin maa on, ja omistaman ne asumiset, jotka ei heidän omansa ole;

6. Sillä cadzo minä herätän Chalderit haikian ja nopian Canssan jonga pitä waeldaman nijn lewiäldä cuin maa on ja omistaman ne asumiset jotca ei heidän omans ole.

6. Sille catzo/ mine tadhon ylesherette ne Caldeit/ ydhen haikian ia nopian Canssan/ ioca waeldaman pite/ nin leuielde quin Maa on/ omistaman ne Asumiset/ iotca ei heiden omans ole. (Sillä katso/ miin tahdon ylösherättää ne Kaldeit/ yhden haikean ja nopean kansan/ joka waeltaman pitää/ niin lewiältä kuin maa on/ omistaman ne asumiset/ jotka ei heidän omansa ole.)

7. Se on hirmuinen ja peljättävä, siitä itsestään tulee sen oikeus ja sen korkeus.

7. Joka pitää hirmuinen ja julma oleman, käskemän ja vaatiman, niinkuin hän tahtoo.

7. Joca pitä hirmuinen ja julma oleman käskemän ja waatiman nijncuin hän tahto.

7. Ja pite hirmulisen ia iulman oleman/ ia keskemen ia waatiman/ ninquin hen tacto. (Ja pitää hirmullisen ja julman oleman/ ja käskemään ja waatimaan/ niinkuin hän tahtoo.)

8. Sen hevoset ovat nopeammat kuin pantterit, ne juoksevat kiivaammin kuin sudet illoin. Sen ratsumiehet kiidättävät — kaukaa tulevat sen ratsumiehet, ne lentävät, niinkuin kotka syöksyy syönnökselleen.

8. Hänen hevosensa ovat nopiammat kuin pardit, ja purevaisemmat kuin sudet ehtoolla; hänen ratsasmiehensä vaeltavat lavialta; ja hänen ratsasmiehensä tulevat kaukaa, ja lentävät, niinkuin kotka rientää raadolle.

8. Hänen orhins owat nopiammat cuin Pardit ehtona ja purewaiset cuin sudet. Hänen radzastajans waeldawat cauca suurin joucoin nijncuin he lennäisit ja nijncuin cotca riendä raadolle.

8. Henen Orhins ouat nopiammat/ quin Sudhet echtona. Henen Reisznärins waeldauat swrein Jouckoin cansa caucaisesta/ quin he lendeisit/ ninquin Cotka riende Raatoin tyge. (Hänen orhinsa owat nopeammat/ kuin sudet ehtoona. Hänen räisnärinsä (ratsasmiehensä) waeltawat suurein joukkoin kanssa kaukaisesta/ kuin he lentäisit/ niinkuin kotka rientää raatoin tykö.)

9. Se tulee kaikkinensa väkivallan tekoon, heidän kasvojensa suunta on suoraan eteenpäin; se kokoaa vankeja kuin hietaa.

9. He tulevat kaikki vahingoittamaan; he kääntävät kasvonsa itään päin, ja kokoovat vankeja niinkuin santaa.

9. He tulewat caickia wahingoittaman: cuhunga he tahtowat nijn he carcawat läpidze cuin itätuuli ja he cocowat fangeja nijncuin sanda.

9. He tuleuat caikitynni wahingoittaman/ Edescuhunga he tactouat/ nin he lepitzecarcauat/ ninquin Itetwli/ ia Fangit he ychtencocouat/ ninquin Sanda. (He tulewat kaikki tyynni wahingoittamaan/ Edes kuhunka he tahtowat/ niin he läwitsekarkaawat/ niinkuin itätuuli/ ja wangit he yhteen kokoawat/ niinkuin santaa.)

10. Pilkkanaan pitää se kuninkaat ja naurunansa ruhtinaat. Se nauraa kaikille varustuksille, kasaa kokoon hiekkaa ja valloittaa ne.

10. Heidän pitää kuninkaita pilkkaaman ja päämiehiä nauraman; kaikki linnat pitää heidän leikkinänsä oleman; sillä he tekevät vähät vallit, ja voittavat ne.

10. Heidän pitä Cuningoita nauraman ja Päämiehiä pilckaman caicki linnat pitä heidän leickinäns oleman: sillä he tekewät cuopat ja sijttekin heidän woittawat.

10. Heiden pite Kuningaista nauru pitemen/ ia Pämiehie he pilcauat/ Caiki Linnat pite heille leickinä oleman. Sille heiden pite Coopat tekemen/ ia sijttekin woittaman heite. (Heidän pitää kuninkaista nauru pitämän/ ja päämiehiä he pilkkaawat/ Kaikki linnat pitää heille leikkinä oleman. Sillä heidän pitää kuopat tekemän/ ja sittenkin woittaman heitä.)

11. Sitten se tuulena kiitää ja hyökkää, mutta joutuu syynalaiseksi, tuo, jolla oma voimansa on jumalana.

11. Silloin he muuttavat mielensä, ylitsekäyvät ja rikkovat, että he kerskaavat voimansa olevan jumalansa.

11. Silloin he ottawat uden mielen aina syndiä tehdäxens: ja sijtte täyty heidän woittons heidän Jumalallens omistetta.

11. Silloin he ottauat vdhen mielen/ edesmeneuet ia synditekeuet. Ja sijte teuty heiden Woittons heiden Jumalans omistetta. (Silloin he ottawat yhden mielen/ edesmenewät ja syntiä tekewät. Ja siitä täytyy heidän woittonsa heidän jumalansa omistettaa.)

12. Etkö sinä ole ikiajoista asti Herra, minun pyhä Jumalani? Me emme kuole! Sinä, Herra, olet pannut sen tuomioksi; sinä, kallio, olet asettanut sen kuritukseksi.

12. Etkös sinä, Herra, ole alusta, minun Jumalani, minun pyhäni. Älä anna meidän kuolla, vaan anna heidän olla, o Herra, meille ainoasti rangaistukseksi, ja anna heidän, o meidän turvamme, meitä ainoasti kurittaa.

12. MUtta sinä HERra minun Jumalan minun pyhän joca olet ijancaickisest älä anna meitä cuolla waan anna heidän olla o HERra meille ainoastans rangaistuxexi: ja anna heidän o meidän turwam meitä ainoastans curitta.

12. Mutta sine HERRA/ minun Jumalan/ minun Pyhen/ sine quin olet ijancaikisesta/ ele anna meite coolla/ Waan anna heite olla o HERRA/ meille waiuoin ydhexi Rangastoxexi/ Ja anna heite/ O meiden Turuan/ meite waiuoin curita. (Mutta sinä HERRA/ minun Jumalani/ minun Pyhäni/ sinä kuin olet iankaikkisesti/ älä anna meitä huolla/ Waan anna heitä olla oi HERRA/ meille waiwoin yhdeksi rangaistukseksi/ Ja anna heitä/ Oi meidän turwan/ meitä waiwoin kurittaa.)

13. Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota. Minkätähden sinä katselet uskottomia, olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa,

13. Sinun silmäs ovat puhtaat, niin ettes voi pahaa nähdä, ja et tahdo katsoa surkeutta; miksis katsot siis ylönkatsojia, ja vaikenet, kuin jumalatoin nielee sen, joka häntä hurskaampi on?

13. Sinun silmäs owat puhtat nijn ettes woi paha nähdä ja et tahdo cadzo surkiutta. Mixis cadzot sijs ylöncadzoita ja waickenet cosca jumalatoin sen niele joca händä hurscambi on.

13. Sinun Silmes ouat puchtat/ nin ettei sine woi site paha nädhe/ ia eipes malta catzoa site surkiutta. Mixis catzot sis ninen Ylencatzoiadhen päle/ ia waickenet/ coska se Jumalatoin ylesnielepi sen/ ioca hende hurskambi on? (Sinun silmäsi owat puhtaat/ niin ettei sinä woi sitä pahaa nähdä/ ja eipäs malta katsoa sitä surkeutta. Miksis katsot siis niiden ylenkatsojain päälle/ ja waikenet/ koska se jumalatoin ylösnieleepi sen/ joka häntä hurskaampi on?)

14. teet ihmiset samankaltaisiksi kuin meren kalat, kuin matelevaiset, joilla ei ole hallitsijaa?

14. Ja miksis teet ihmisen niinkuin kalat meressä, niinkuin madot, joilla ei haltiaa ole?

14. Ja annat ihmiset käydä nijncuin calat meresä nijncuin madot joilla ei haldiata ole.

14. Ja annat Inhimiset keudhe ninquin Calat Meresse/ ninqiun Madhot/ ioilla ei ychten Haltia ole. (Ja annat ihmiset käydä niinkuin kalat meressa/ niinkuin madot/ joilla ei yhtään haltijaa ole.)

15. Se nostaa heidät kaikki ylös koukulla, vetää heidät pyydyksessään ja kokoaa heidät verkkoonsa. Sentähden se iloitsee ja riemuitsee.

15. He onkivat kaikki ongella, ja vetävät nuotallansa ja saavat verkoillansa; josta he iloitsevat ja riemuitsevat.

15. He ongiwat caicki ongella ja wetäwät heidän nuotallans ja saawat heidän wercoillans josta he iloidzewat ja riemuidzewat.

15. He wetäuet caiki Ongella/ ia sait heiden Nootallans/ ia cocosit heiden Wercoillans/ Sijte he iloitzeuat ia riemuitzeuat/ (He wetäwät kaikki ongella/ ja sait heidän nuotallansa/ ja kokosit heidän werkoillansa/ Siitä he iloitsewat ja riemuitsewat/)

16. Sentähden se uhraa pyydykselleen ja polttaa uhreja verkollensa, sillä niitten turvin sen osa on rasvainen, sen ruoka lihava.

16. Sentähden he uhraavat nuotillensa ja suitsuttavat verkoillensa; että heidän osansa niiden kautta lihavaksi tullut on, ja ruokansa herkulliseksi.

16. Sentähden he uhrawat nuotillens ja suidzuttawat wercoillens että heidän osans nijden cautta lihawaxi tullut on ja ruocans hercullisexi.

16. Senteden he wffrauat heiden Nootillens/ ia szuitzuttauat heiden Wercoillens/ senuoxi ette heiden Osans ninen samain cautta nin lihauaxi/ ia heiden Rocans nin herculisexi tullut on. (Sentähden he uhraawat heidän nuotillensa/ ja suitsuttawat heidän werkoillensa/ senwuoksi että heidän osansa niiden samain kautta niin lihawaksi/ ja heidän ruokansa niin herkulliseksi tullut on.)

17. Saako se sentähden tyhjentää pyydyksensä, aina surmata kansoja säälimättä?

17. Sentähden he vielä alati heittävät nuottansa ulos, eikä lakkaa kansaa tappamasta.

17. Sentähden he wielä alati heittäwät nuottans ulos eikä lacka Canssa tappamast.

17. Senteden he wlosloouat wiele alati heiden Noottans/ ia euet lacka/ Canssa tappamast. (Sentähden he ulosluowat wielä alati heidän nuottansa/ ja eiwät lakkaa/ kansaa tappamasta.)