PSALMI 85

Herran kansa rukoilee uutta armoa ja siunauksen aikaa.

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

1. Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle.

1. Corahn lasten Psalmi edelläweisattapa.

1. Yxi corachin Lasten Psalmi/ edelweisattapa. (Yksi Korachin lasten psalmi/ edeltäweisattawa.)

2. Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon.

(H85:2) Herra, sinä kuin (muinen) olit armollinen sinun maakunnalles, ja Jakobin vangit lunastit,

2. HERra sinä cuin muinen olit armollinen sinun maacunnalles ja Jacobin fangit lunastit.

2. HERRA sine quin muinen olit Armolinen/ sinun Maakundas coctan/ ia ne Fangit Jacobista/ lunastit. (HERRA sinä kuin muinen olit armollinen/ sinun maakuntaasi kohtaan/ ja ne wangit Jakobista/ lunastit.)

3. Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela.

2. Sinä anteeksi annoit kansas pahat teot, ja kaikki heidän syntinsä peitit, Sela!

3. Sinä cuin muinen olet andanut andexi sinun Canssas pahat tegot ja caicki heidän syndins peittänyt. Sela.

3. Sine quin muinen olet andexiandanut sinun Canssas pahatteghot/ ia caiki heiden Synnins peittenyt. Sela. (Sinä kuin muinen olet anteeksiantanut sinun kansasi pahatteot/ ja kaikki heidän syntinsä peittänyt. Sela.)

4. Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta.

3. Sinä lepytit kaiken vihas, ja käänsit sinuas vihas julmuudesta.

4. Sinä cuin muinen lepytit caicki wihas ja käänsit sinuas wihas julmudesta.

4. Sine quin muinen lepytit caiki sinun wihas/ ia käensit sinuas/ sinun wihas iulmauxesta. (Sinä kuin muinen lepytit kaikki sinun wihasi/ ja käänsit sinuasi/ sinun wihasi julmauksesta.)

5. Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin.

4. Käännä meitä, meidän autuutemme Jumala, ja pane pois vihas meistä.

5. Lohduta meitä Jumala meidän wapahtajam ja käännä pois wihas meistä.

5. Lohutta meite Jumala meiden Wapactaian/ ia poiskäenne sinun wihas meiste. (Lohduta meitä Jumala meidän wapahtajain/ ja poiskäännä sinun wihasi meistä.)

6. Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun?

5. Tahdotkos siis ijankaikkisesti olla vihainen meidän päällemme? eli vihas pitää sukukunnasta sukukuntaan?

6. Tahdotcos sijs ijancaickisest olla wihainen meidän päällem ? eli sinun wihas pitä sucucunnasta sucucundaan ?

6. Tadhocos sis ijancaikisesta wihastu meiden pälen? Eli vloswenytte sinun wihas Sucukunnasta Sucukundahan. (Tahdotkos siis iankaikkisesti wihastua meidän päällen? Eli uloswenyttää sinun wihasi sukukunnasta sukukuntahan.)

7. Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?

6. Etkös käänny, ja meitä virvoita, että kansas sinussa iloitsis?

7. Etkös meitä wirgota jällens että Canssas sinusa iloidzis ?

7. Etkös tadho meite iellenswirghotta? ette sinun Canssas sinussa iloitzisi? (Etkös tahdo meitä jällens wirwottaa? että sinun kansasi sinussa iloitsisi?)

8. Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.

7. Herra, osoita meille armos, ja sinun autuutes anna meille.

8. HERra osota meille armos ja auta meitä.

8. HERRA osota meille sinun Armos/ ia auta meite. (HERRA osoita meille sinun armosi/ ja auta meitä.)

9. Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.

8. Jospa minä kuulisin, mitä Herra Jumala puhuu, että hän rauhan lupasi kansallensa ja pyhillensä, ettei he hulluuteen joutuisi.

9. Josca minä cuulisin mitä HERra Jumala puhu että hän rauhan lupais Canssallens ja pyhillens ettei he hulluteen joutuis.

9. Josko mine cwlisin mite HERRA Jumala puhune/ Ette hen Rauhan lupaisi henen Canssallens ia henen Pyhillens/ Ettei he ychtengen Hulluteen langeisit. (Josko minä kuulisin mitä HERRA Jumala puhunee/ että hän rauhan lupaisi hänen kansallensa ja hänen pyhillensä/ ettei he yhteenkään hulluuteen lankeisit.)

10. Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu.

9. Kuitenkin on hänen apunsa niiden tykönä, jotka häntä pelkäävät, että meidän maallamme kunnia asuis;

10. Cuitengin on hänen apuns nijden tykönä jotca händä pelkäwät että meidän maalla cunnia asuis.

10. Quitengin ombi henen Apunsa ninen tykene/ iotca hende pelkeuet/ Ette meiden Maalla Cunnia asuis. (Kuitenkin ompi hänen apunsa niiden tykönä/ jotka häntä pelkääwät/ että meidän maalla kunnia asuisi.)

11. Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,

10. Että laupius ja totuus keskenänsä kohtaisivat: vanhurskaus ja rauha toinen toisellensa suuta antaisivat;

11. Että laupius ja totuus keskenäns cohtaisit wanhurscaus ja rauha toinen toisens suuta andaisit.

11. Ette Laupius ia Totuus keskenens coctaisit/ Wanhurskaus ia Rauha heidens swtaandaisit. (Että laupeus ja totuus keskenänsä kohtaisit/ wanhurskaus ja rauha heitänsä suuta antaisit.)

12. uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.

11. Että totuus maasta vesois, ja vanhurskaus taivaasta katsois;

12. Että totuus maasta wesois ja wanhurscaus taiwast cadzois.

12. Ette Totuus Maasta yleswesoisi/ Ja Wanhurskaus Taiuahast alascatzois. (Että totuus maasta ylös wesoisi/ ja wanhurskaus taiwaasta alas katsoisi.)

13. Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.

12. Että myös meille Herra hyvin tekis, ja meidän maamme hedemänsä antais;

13. Että myös meille HERra hywin tekis ja meidän maam hedelmäns annais.

13. Ette meille mös se HERRA hyuin tekis/ ia meiden Maan henen hedhelmens annaisi. (Että meille myös se HERRA hywin tekisi/ ja meidän maan hänen hedelmänsä antaisi.)

14. Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.

13. Että vanhurskaus sittenkin hänen edessänsä pysyis ja menestyis.

14. Että wanhurscaus sijttekin hänen edesäns pysyis ja menestyis.

14. Ette Wanhurskaus sijttekin henen edhesens pysyis/ ia saisi henen Oikian keumisens. (Että wanhurskaus sittenkin hänen edessänsä pysyisi/ ja saisi hänen oikean käymisensä.)