PSALMI 103

Armollisen Jumalan ylistys.

1. Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

1. Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

1. Dawidin Psalmi. KIitä HERra minun sielun ja caicki mitä minusa on hänen pyhä nimens.

1. KIjte HERRA minun Sielun/ ia caiki mite minussa on/ henen pyhe Nimeens. (Kiitä HERRAA minun sieluni/ ja kaikki mitä minussa on/ hänen pyhää nimeänsä.)

2. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,

2. Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

2. Kijtä HERra minun sielun ja älä unohda mitä hywä hän minulle tehnyt on.

2. Kijte HERRA minun Sielun/ ia ele vnodha mite Hyue hen minun tehnyt on. (Kiitä HERRAA minun sieluni/ ja älä unohda mitä hywää hän minun tehnyt on.)

3. hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,

3. Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

3. Joca sinulle caicki synnis anda andexi ja paranda caicki sinun ricoxes.

3. Joca sinulle caiki synnis andexianda/ ia paranda caiki sinun Ricoxes. (Joka sinulle kaikki syntisi anteeksiantaa/ ja parantaa kaikki sinun rikoksesi.)

4. joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,

4. Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

4. Joca sinun henges päästä turmeluxesta joca sinun cruuna armolla ja laupiudella.

4. Joca sinun Henges coolemasta pästepi/ Joca sinun crunapi Armolla ia Laupiudhella. (Joka sinun henkesi kuolemasta päästääpi/ Joka sinun kruunaapi armolla ja laupeudella.)

5. joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

5. Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

5. Joca sinun suus ilolla täyttä että sinun nuorudes udistettaisin nijncuin Cotcan.

5. Joca sinun vskalloxel teutte/ ette sine caunistuisit/ ia teke sinun Noorexi ia Toreexi ninquin Cotkan. (Joka sinun uskalluksesi täyttää/ että sinä kaunistuisit/ ja tekee sinun nuoreksi ja tuoreeksi niinkuin kotkan.)

6. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

6. Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.

6. HERra saatta caikille wanhurscauden ja duomion jotca wääryttä kärsiwät.

6. HERRA hen saatta Wanhurskaudhen ia Domion caikille/ iotca Wärytte kersiuet. (HERRA hän saattaa wanhurskauden ja tuomion kaikille/ jotka wääryyttä kärsiwät.)

7. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

7. Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.

7. Hän on tiens Mosexelle tiettäwäxi tehnyt Israelin lapsille hänen tecons.

7. Hen ombi henen Tiense Mosesel tietteuexi tehnyt/ Israelin Lapsille henen Teghonsa. (Hän ompi hänen tiensä Mosekselle tiettäwäksi tehnyt/ Israelin lapsille hänen tekonsa.)

8. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

8. Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.

8. Laupias ja armollinen on HERra kärsiwäinen ja aiwa hywä.

8. Laupias ia Armolinen ombi HERRA/ Kersiueinen ia swresta Hywydhest. (Laupias ja armollinen ompi HERRA/ Kärsiwäinen ja suuresta hywyydestä.)

9. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

9. Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.

9. Ei hän aina rijtele eikä wihastu ijancaickisest.

9. Eipe hen ijeti rijtele/ eike ijancaikisesta wihastu. (Eipä hän iäti riitele/ eikä iankaikkisesti wihastu.)

10. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.

10. Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.

10. Ei hän meidän syndeim peräst tee meille eikä costa meille pahain tecoim jälken.

10. Ej hen meiden syndein perest meiden cansan teghe/ Eike costa meille Pahatecoin ielkin. (Ei hän meidän syntien perästä meidän kanssan tee/ Eikä kosta meille pahaintekoin jälkeen.)

11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

11. Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.

11. Sillä nijn corkia cuin taiwas on maasta anda hän armons lisändyä nijlle jotca händä pelkäwät.

11. Sille nin corkia quin Taiuas ombi Maan ylitze/ Andapi hen Armonsa wallita ninen päle/ iotca hende pelkeuet. (Sillä niin korkea kuin taiwas ompi maan ylitse/ antaapi hän armonsa wallita niiden päälle/ jotka häntä pelkääwät.)

12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.

12. Nijn caucana cuin itä on lännestä sijrsi hän meistä pahat tecomme.

12. Nin cauuas quin Ite ombi lennest/ poissijrsi hen meiste meiden Pahatteghonna. (Niin kauas kuin itä ompi lännestä/ pois siirsi hän meistä meidän pahat tekomme.)

13. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.

13. Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;

13. Nijncuin Isä armahta lastans nijn HERrakin armahta pelkäwäisiäns.

13. Ninquin Ise Lastans armachta/ nin HERRAKI armachtapi henen pelkeueistens päle. (Niinkuin isä lastansa armahtaa/ niin HERRAKIN armahtaapi hänen pelkääwäistensä päälle.)

14. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

14. Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

14. Sillä hän tietä mingäcaltainen teco me olemma hän muista meidän tomuxi.

14. Sille hen tietepi mingecaltainen Teco me olema/ hen muistapi ette me tomu olema. (Sillä hän tietääpi minkä kaltainen teko me olemme/ hän muistaapi että me tomu olemme.)

15. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.

15. Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:

15. Ihminen on eläisäns nijncuin ruoho hän cucoista nijncuin cuckainen kedolla.

15. Inhiminen ombi eleisens ninquin Roho/ hen cucoista quin Cuckainen kedholla. (Ihminen ompi eläissänsä niinkuin ruoho/ hän kukoistaa kuin kukkanen kedolla.)

16. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

16. Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.

16. Cosca tuuli käy sen päällidze nijn ei hän enä kestä eikä hänen sians tunne händä ensingän.

16. Coska Twli sen pälitze keupi/ nin eipe hen sillen kestä/ eike henen Siansa tunne hende ensingen. (Koska tuuli sen päällitse käypi/ niin eipä hän silleen kestä/ eikä hänen sijansa tunne häntä ensinkään.)

17. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,

17. Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,

17. Mutta HERran armot ulottuwat ijancaickisest ijancaickiseen hänen pelkäwäistens päälle ja hänen wanhurscaudens lasten lapsijn.

17. Mutta HERRAN Armot vlottuuat ijancaikisesta ijancaikisehen/ henen pelkeueistens ylitze/ Ja henen wanhurskaudhens/ lasten lapsihin saacka. (Mutta HERRAN armot ulottuwat iankaikkisesta iankaikkiseen/ hänen pelkääwäistensä ylitse/ Ja hänen wanhurskautensa/ lasten lapsihin saakka.)

18. niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

18. Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.

18. Nijden tykönä jotca hänen lijttons pitäwät ja ajattelewat hänen käskyjäns nijtä tehdäxens.

18. Ninen tykene iotca henen lijto'sa piteuet/ Ja aiatteleuat henen Keskydhens päle/ ette he nijte tekeuet. (Niiden tykönä jotka hänen liittonsa pitäwät/ Ja ajattelewat hänen käskyjensä päälle/ että he niitä tekewät.)

19. Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

19. Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

19. HERra on walmistanut istuimens taiwasa ja hänen waldacundans hallidze caickia.

19. HERRA on walmistanut henen Stolins Taiuasa/ Ja henen Waldakundans pite caikein ylitze hallitzeman. (HERRA on walmistanut hänen tuolinsa taiwaassa/ Ja hänen waltakuntansa pitää kaikkein ylitse hallitseman.)

20. Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.

20. Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.

20. Kijttäkät HERra te hänen Engelins te wäkewät Sangarit jotca hänen käskyns toimitatte että hänen sanans äni cuultaisin.

20. Kijtteke HERRA te henen Engelins/ te wäkeuet Kempit/ Jotca henen Keskyns vlostoimitatte/ ette henen Sanans äni cwltaisijn. (Kiittäkää HERRAA te hänen enkelinsä/ te wäkewät kempit (sankarit)/ Jotka hänen käskynsä ulostoimitatte/ että hänen sanansa ääni kuultaisiin.)

21. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.

21. Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.

21. Kijttäkät HERra caicki hänen sotawäkens te hänen palwelians jotca teette hänen tahtons.

21. Kijtteke HERRA caiki henen Sotawäkens/ Te henen Paluelians/ iotca henen Tadhons teette. (Kiittäkää HERRAA kaikki hänen sotawäkensä/ Te hänen palwelijansa/ jotka hänen tahtonsa teette.)

22. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.

22. Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.

22. Kijttäkät HERra caicki hänen työns caikisa hänen waldans paicoisa kijtä minun sielun HERra.

22. Kijtteke HERRA caiki henen Töönse/ Caikissa henen HERRAUDHENS paicoissa/ Kijte minun Sieluni HERRA. (Kiittäkää HERRAA kaikki hänen työnsä/ Kaikissa hänen HERRAUTENSA paikoissa/ Kiitä minun sieluni HERRAA.)