PSALMI 104

Maailman luojan ja ylläpitäjän ylistys.

1. Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

1. Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

1. KIitä HERra minun sielun HERra minun Jumalan sinä olet sangen cunnialinen sinä olet caunis ja jalosti puetettu.

1. KIjte HERRA minun Sielun/ HERRA minun Jumalan/ sine olet caikenni Cunnialinen/ Sine olet Caunis/ ia ialosti puietettu. (Kiitä HERRAA minun sieluni/ HERRA minun Jumalani/ sinä olet kaikenni kunniallinen/ Sinä olet kaunis/ ja jalosti puetettu.)

2. Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

2. Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

2. WAlkeus on sinun waattes jollas puetettu olet sinä lewität taiwat nijncuin waatten.

2. Walkius ombi sinun Waattes/ iollas puietettu olet/ Sine vlosleuitet Taiuat ninquin Hurstin. (Walkeus ompi sinun waatteesi/ jollas puetettu olet/ Sinä uloslewitit taiwaat niinkuin hurstin.)

3. sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

3. Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

3. Sinä peität sen päälyxen wedellä sinä menet pilwisä nijncuin ratasten päällä ja käyt tuulen sijpein päällä.

3. Sine holuat sen pälyxen Wedhelle/ Sine menet Piluis ninquin Rattan päle/ ia keudh Twlen Sijpein päle. (Sinä holwaat sen päällyksen wedelle/ Sinä menet pilwissä niinkuin rattaan päällä/ ja käyt tuulen siipein päällä.)

4. Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

4. Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

4. Sinä teet Engelis tuulexi ja sinun palwelias liekidzewäisexi tulexi.

4. Sine ioca teet Engelis Twlexi/ ia sinun Paluelias Tuliliekixi/ (Sinä joka teet enkelisi tuuleksi/ ja sinun palwelijasi tuleliekiksi/)

5. Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

5. Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

5. Sinä joca maan perustit perustuxens päälle pysymän ijancaickisest.

5. Sine ioca Maan alustit henen pohians päle/ nin ette hen pysy ijancaikisesta. (Sinä joka maan alustin hänen pohjansa päälle/ niin että hän pysyy iankaikkisesti.)

6. Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.

6. Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

6. Sywydellä sinä händä peität nijncuin waattella ja wedet seisowat wuorilla.

6. Sywydhelle sine hende peitet/ ninquin Waattella/ ia wedhet seisouat Wordhen päle. (Sywyydellä sinä häntä peität/ niinkuin waateella/ ja wedet seisowat wuorten päällä.)

7. Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

7. Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

7. Mutta sinun rangaistuxestas he pakenewat sinun jylinästäs he menewät pois.

7. Mutta sinun rangaistoxestas he pakeneuat/ sinun Jylinestes he poismeneuet. (Mutta sinun rangaistuksestasi he pakenewat/ sinun jylinästäsi he poismenewät.)

8. vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

8. Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

8. Wuoret astuwat ylös ja laxot astuwat alas siallens johongas heitä perustanut olet.

8. Wooret ylesastuuat/ ia Laxot alasastuuat/ siallens iongas heite pärustanut olet. (Wuoret ylösastuwat/ ja laaksot alasastuwat/ sijallensa jonkas heitä perustanut olet.)

9. Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

9. Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

9. Määrän sinä panit jota ei he käy ylidze eikä palaja maata peittämän.

9. Märän sine panit/ Jota he ei ylitzekeu/ eike palaia Maata peittemen. (Määrän sinä panit/ Jota he ei ylitsekäy/ eikä palaa maata peittämään.)

10. Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.

10. Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

10. Sinä annat lähtet laxoisa cuohua nijn että wedet mäkein wälidze wuotawat.

10. Sine annat Lectet Laxoissa ylescohuua/ nin ette wedhet Mäkein welitze wootauat. (Sinä annat lähteet laaksoissa ylöskuohua/ niin että wedet mäkein wälitse wuotawat.)

11. Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

11. Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

11. Että caicki eläimet medzäs joisit ja että pedot janons sammutaisit.

11. Ette caiki Eleimet Metzes ioisit/ ia ette Peurat heiden ianons sammutaisit. (Että kaikki eläimet metsässä joisit/ ja että peurat heidän janonsa sammuttaisit.)

12. Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.

12. Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

12. Heidän tykönäns istuwat taiwan linnut ja wisertäwät oxilla.

12. Heiden tykenens Taiuahan Linnut istuuat/ ia wiserteleuet Oxilla. (Heidän tykönänsä taiwaan linnut istuwat/ ja wisertelewät oksilla.)

13. Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

13. Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

13. Sinä liotat wuoret ylhäldä sinä täytät maan hedelmällä jonga sinä saatat.

13. Sine lijotat Wooret ylheldepein/ Sine teutet Maan hedhelmelle/ iongas saatat. (Sinä liotat wuoret ylhäältäpäin/ Sinä täytän maan hedelmillä/ jonkas saatat.)

14. Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän

14. Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

14. Sinä caswatat ruohot carjalle ja jywät ihmisten tarpexi tuottaxes leipä maasta.

14. Sine Rohot casuatat Caria wastoin/ Ja Jyuet Inhimisten tarpehexi/ Ettes Leiuen Maasta toottaisit. (Sinä ruohot kaswatat karjaa wastoin/ ja jywät ihmisten tarpeeksi/ ettäs leiwän maasta tuottaisit.)

15. ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

15. Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

15. Ja että wijna ihmisen sydämen ilahutta ja hänen caswons caunistu öljystä ja leipä wahwista ihmisen sydämen.

15. Ja ette Winan pite Inhimisen Sydhemen ilahuttaman/ ia henen Casuons caunistuman Öliusta/ Ja Leiuen wahwistaman Inhimisen sydhende. (Ja että wiinan pitää ihmisen sydämen ilahduttaman/ ja hänen kaswonsa kaunistuman öljystä/ ja leiwän wahwistamaan ihmisen sydäntä.)

16. Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

16. Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

16. Että HERran puut nestestä täynnä olisit Libanonin Cedripuut jotca hän on istuttanut.

16. Ette ne HERRAN Puut Nestestä teune olisit/ Ne Cedrin Puut Libanis/ iotca hen on istuttanut. (Että ne HERRAN puut nesteestä täynnä olisit/ Ne sedrin puut Libanonissa/ jotka hän on istuttanut.)

17. Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

17. Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

17. Siellä linnut pesiwät ja Haicarat hongisa asuwat.

17. Sielle Linnut pesiuet/ ia Haicarat hongisa asuuat. (Siellä linnut pesiwät/ ja haikarat hongissa asuwat.)

18. Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.

18. Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

18. Corkiat wuoret owat medzäwohten turwa ja kiwirauniot Caninein.

18. Ne corkiat Wooret ouat Williuochtein turua/ Ja ne Kiuirauniot Canelitin. Ijlkottein. (Ne korkeat wuoret owat williwuohten turwa/ ja ne kiwirauniot kaninein. liskojein.)

19. Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.

19. Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

19. Sinä teet Cuun wuotta jacaman ja Auringo tietä lascuns.

19. Sine teet Cuun wootta iacaman/ Ja se Auringo tiete henen Laskons. (Sinä teet kuun wuotta jakaman/ Ja se aurinko tietä hänen laskunsa.)

20. Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

20. Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

20. Sinä teet pimeyden ja yö tule silloin caicki pedot lytiwät.

20. Sine teet Pimeydhen/ ette Öö tule/ silloin caiki Pedhot lytiuet. (Sinä teet pimeyden/ että yö tulee/ silloin kaikki pedot lytiwät (tulewat ulos: 1776 Biblia))

21. Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

21. Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

21. Nuoret Lejonit saalista kiljuwat ja heidän elatustans Jumalalda edziwät.

21. Ne nooret Jalopeurat Saalihin ielkin kiliuuat/ Ja heiden Elatostans Jumalalda he etziuet. (Ne nuoret jalopeurat saaliin jälkeen kiiluwat/ Ja heidän elastustansa Jumalalta he etsiwät.)

22. Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

22. Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

22. Mutta cosca Auringo coitta nijn he lymywät ja luolisans macawat.

22. Mutta coska Auringo taas ylescoitta/ nin he sijte lymeuet/ ia Lolihins renteleuet. (Mutta koska aurinko taas ylöskoittaa/ niin he siitä lymyäwät/ ja luolihinsa entäilewät.)

23. Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.

23. Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

23. Nijn mene myös ihminen hänen työhöns ja ascareillens ehtosen asti.

23. Nin menepi mös Inhiminen henen Töhöns/ ia henen Peltons waiuaman haman Ecton asti. (Niin meneepi myös ihminen hänen työhönsä/ ja hänen peltonsa waiwaamaan hamaan ehtoon asti.)

24. Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

24. Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

24. HERra cuin suuret ja monet owat sinun käsialas ? sinä olet caicki taitawast säätänyt ja maa on täynnäns sinun tawaratas.

24. HERRA quin swret ia monet ouat sinun Käsialas? Sine olet ne caiki wijsasti sätenyt/ Ja Maa ombi teunens sinun Tauarastas. (HERRA kuin suuret ja monet owat sinun käsialasi? Sinä olet ne kaikki wiisaasti säätänyt/ ja maa on täynnänsä sinun tawarastasi.)

25. Merikin, suuri ja aava — siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.

25. Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

25. TÄmä meri joca nijn suuri ja lawia on hänesä epälugut coikistelewat sekä isoit että pienet eläimet.

25. Teme Meri ioca nin swri ia Lauia ombi/ henesse epelughut coikistelauat/ seke isoit ette pienet Eleimet. (Tämä meri joka niin suuri ja lawea ompi/ hänessä epäluwut koikistelewat/ sekä isot että pienet eläimet.)

26. Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

26. Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

26. Siellä hahdet culjeskelewat sijnä walascalat owat jotcas tehnyt olet leikidzemän hänesä.

26. Sielle Hadhet culieskeleuat/ sijnä Walascalat ouat/ iotcas tehnyt olet/ ette he henesse leikitzisit. (Siellä haahdet kuljeskelewat/ siinä walaskalat owat/ jotkas tehnyt olet/ että he hänessä leikitsewät.)

27. Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.

27. Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

27. Caicki odottawat sinua ettäs heille andaisit ruan ajallans.

27. Caiki odhottauat sinua/ Ettes heille annaisit Roan aiallans. (Kaikki odottawat sinua/ ettäs heille antaisit ruoan ajallansa.)

28. Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

28. Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

28. Coscas heille annat nijn he cocowat coscas kätes awat nijn he hywydellä rawitan.

28. Coskas heille annat/ nin he cocouat/ Coskas Kädhes auaiat/ nin he hywydhelle rauitahan. (Koskas heille annat/ niin he kokoawat/ koskas kädet awajat/ niin he hywyydellä rawitaan.)

29. Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

29. Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

29. Jos sinä caswos peität nijn he hämmästywät coscas otat heidän hengens pois nijn he huckuwat ja tomuxi tulewat jällens.

29. Jos sine Casuos peitet/ nin he hemmestyuet/ Coskas poisotat heiden Hengens/ nin he huckuuat/ ia Tomuxi iellenstuleuat. (Jos sinä kaswos peität/ niin he hämmästywät/ Koskas poisotat heidän henkensä/ niin he hukkuwat/ ja tomuksi jällens tulewat.)

30. Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.

30. Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

30. Sinä lasket sinun henges nijn he luoduxi tulewat ja sinä udistat maan muodon.

30. Sine vloslasket sinun Henges/ nin he loodhuxi tuleuat/ ia sine vdhistat Maan Modhon. (Sinä uloslasket sinun henkesi/ niin he luoduksi tulewat/ ja sinä uudistat maan muodon.)

31. Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,

31. Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

31. HERran cunnia on ijancaickinen HERralla on mielen noude käsialans puoleen.

31. HERRAN Cunnia ombi ijancaikinen/ HERRALLE ombi mielennoudhe henen Käsialans poleen. (HERRAN kunnia ompi iankaikkinen/ HERRALLE ompi mielennoude hänen käsialansa puoleen.)

32. hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

32. Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

32. Hän cadzahta maan päälle nijn se wapise hän rupe wuorijn nijn he suidzewat.

32. Hen catzacta Maan päle/ nin se wapise/ Hen rupepi worihin/ nin he suitzeuat. (Hän katsahtaa maan päälle/ niin se wapisee/ Hän rupeepi wuorihin/ niin he suitsewat.)

33. Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

33. Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

33. Minä weisan HERralle minun elinaicani ja kijtän minun Jumalatani nijncauwan cuin minä olen.

33. Mine tadhon HERRALLE weisata minun Elin aicanani/ Ja kijten minun Jumalatan nincauuan quin mine olen. (Minä tahdon HERRALLE weisata minun elinaikanani/ Ja kiitän minun Jumalatani niinkauan kuin minä olen.)

34. Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.

34. Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

34. Ja minun puhen kelpa hänelle ja minä ihastun HERrasa.

34. Ja minun puhen pite henelle kelpaman/ ia mine ihastun HERRASSA. (Ja minun puheeni pitää hänelle kelpaaman/ ja minä ihastun HERRASSA.)

35. Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!

35. Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!

35. Syndiset maalda lopetetan ja jumalattomat ei pidä sillen oleman kijtä HERra minun sielun Halleluja.

35. Syndiset Maalda lopetetaan/ Ja ne Jumalattomat ei sillen pidhe oleman/ Kijte HERRA minun Sielun. Halleluia. (Syntiset maalta lopetetaan/ ja ne jumalattomat ei silleen pidä oleman/ Kiitä HERRAA minun sieluni. Halleluja.)