PSALMI 62

Sielun hiljentyminen Jumalan edessä.

1. Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.

1. Davidin Psalmi Jedutunin edestä, edelläveisaajalle.

1. Dawidin Psalmi Jeduthunin edestä edelläweisattapa.

1. Dauidin Psalmi Jeduthun edhest/ edelweisattapa. (Dawidin psalmi Jedutun edestä/ edeltäweisattawa.)

2. Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.

(H62:2) Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa, joka minua auttaa.

2. MInun sielun odotta ainoastans Jumalata joca minua autta.

2. MInun Sielun odhottapi ainoast Jumalan ielkin/ ioca minua auttapi. (Minun sieluni odottaapi ainoastaan Jumalan jälkeen/ joka minua auttaapi.)

3. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.

2. Hän ainoastaan on kallioni, minun autuuteni, minun varjelukseni, etten minä kovin kompastuisi.

3. Sillä hän on minun uscalluxen minun apun minun warjeluxen ettei minua mikän paha cukistais ehkä cuinga suuri se olis.

3. Sille hen ombi minun Uskalluxen/ minun Apun/ minun Warieluxen/ ettei minua mikeen Paha cukistais/ edhes quinga swri se oliska. (Sillä hän ompi minun uskallukseni/ minun apuni/ minun warjelukseni/ ettei minua mikään paha kukistaisi/ edes kuinka suuri se oliskaan.)

4. Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?

3. Kuinka kauvan te yhtä väijytte, että te kaikin häntä surmaatte, niinkuin kallistuvaa seinää ja raukeevaa muuria?

4. Cuinga cauwan te yhtä wäijytte että te händä surmaisit nijncuin jocu callistuwa seinä ja raukewa muuri.

4. Quinga cauuan te caiki ychte weijutte/ ette te hende surmaisit/ Ninquin iocu Callistapa Seine/ ia halkeua Mwri? (Kuinka kauan te kaikki yhtä wäijytte/ että he häntä surmaisit/ Niinkuin joku kallistaapi seinää/ ja halkeawa muuri?)

5. He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.

4. Kuitenkin he neuvoa pitävät, kukistaaksensa häntä korkeudestansa; he rakastavat valhetta: suullansa he siunaavat, ja sydämessänsä kiroilevat, Sela!

5. He ajattelewat waiwoin cuinga he händä polkisit maahan ahkeroidzewat heitäns walhesa andawat hywiä sanoja waan sydämisäns he kiroilewat. Sela.

5. He waiuoin aiatteleuat/ quinga he hende mahanpolkisit/ achkeroitzeuat heitens Walehese/ Andauat hyuie sanoia/ waan sydhemissens he kiroleuat. Sela. (He waiwoin ajattelewat/ kuinka he häntä maahanpolkisit/ ahkeroitsewat heitänsä walheessa/ Antawat hywiä sanoja/ waan sydämissänsä he kiroilewat. Sela.)

6. Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.

5. Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa; sillä hän on minun toivoni.

6. Mutta minun sielun odotta ainoastans Jumalata: sillä hän on minun toiwon.

6. Mutta minun Sielun wartioitze waiuoin Jumalan päle/ Sille hen on minun Toiuon. (Mutta minun sieluni wartioitsee waiwoin Jumalan päälle/ Sillä hän on minun toiwoni.)

7. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

6. Hän ainoastaan on kallioni ja autuuteni, hän varjelukseni, en minä kaadu.

7. Hän on minun uscalluxen minun apun ja warjeluxen etten minä langeis.

7. Hen on minun Uskalluxen/ minun Apun/ ia minun Warieluxen/ etten mine lange. (Hän on minun uskallukseni/ minun apuni/ ja minun warjelukseni/ etten minä lankea.)

8. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.

7. Jumalassa on minun autuuteni, minun kunniani, minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumalassa.

8. Jumalas on minun autuuden minun cunnian minun wäkewydeni callio minun turwan on Jumalasa.

8. Jumalan tykene ombi minun Terueydhen/ minun Cunnian/ minun Wekewydheni Callio/ Minun Turuan ombi Jumalan päle. (Jumalan tykönä ompi minun terweyteni/ minun kunniani/ minun wäkewyyteni kallio/ Minun turwani ompi Jumalan päällä.)

9. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.

8. Te kansat, toivokaat häneen joka aika, vuodattakaat teidän sydämenne hänen eteensä: Jumala on meidän turvamme, Sela!

9. Toiwocat häneen aina rackat ihmiset wuodattacat teidän sydämen hänen eteens Jumala on meidän turwam. Sela.

9. Toiuocat henen pälens aina rackat Inhimiset/ vloswodhattacat teiden sydhemen henen eteens/ Jumala ombi meiden Turuan. Sela. (Toiwokaat hänen päällensä aina rakkaat ihmiset/ uloswuodattakaat teidän sydämen hänen eteensä/ Jumala ompi meidän turwan. Sela.)

10. Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.

9. Mutta ihmiset ovat kuitenkin turhat, voimalliset myös puuttuvat: he painavat vähemmän kuin ei mitään, niin monta kuin heitä on.

10. Mutta ihmiset ei cuitengan mitän ole ja Sangarit myös puuttuwat he painawat wähemmän cuin ei mitän nijn monda cuin heitä on.

10. Mutta Inhimiset euet sijsken miteken ole/ ia ne Kempit mös puuttuuat/ he painauat wähemen quin Tyhie/ nin monda quin he ouat. (Mutta ihmiset eiwät siiskään mitäkään ole/ ja ne kempit (sankarit) myös puuttuwat/ he painawat wähemmän kuin tyhjä/ niin monta kuin he owat.)

11. Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

10. Älkäät luottako vääryyteen ja väkivaltaan; älkäät turvatko niihin, mitkä ei mitään ole; jos rikkaudet teidän tykönne lankeevat, niin älkäät panko sydäntänne niiden päälle.

11. Älkät uscaldaco wääryteen ja wäkiwaldaan älkät turwatco nijhin jotca ei mitän ole jos te rickaxi tuletta nijn älkät nijstä lucua pitäkö.

11. Elket vskalco Wärydhen ia Wäkiuallan päle/ Elket teiten pitekö nihin/ iotca ei miten ole/ Jos teille Rickautta tygelange/ nin elket sydhenden sihen laskeco. (Älkäät uskatako wääryyden ja wäkiwallan päälle/ Älkäät teitän pitäkö niihin/ jotka ei mitään ole/ Jos teille rikkautta tykölankeaa/ niin älkäät sydäntän siihen laskeko.)

12. Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.

11. Jumala on kerran puhunut, sen olen minä kahdesti kuullut: että Jumala (yksinänsä) väkevä on.

12. Jumala on yhden sanan puhunut sen olen minä cahdesti cuullut että Jumala yxinäns wäkewä on.

12. Jumala on ydhen Sanan puhunut/ sen olen mine vsein cwllut/ Ette Jumala yxinens wäkeue on. (Jumala on yhden sanan puhunut/ sen olen minä usein kuullut/ että Jumala yksinänsä wäkewä on.)

13. Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

12. Ja sinä Jumala olet armollinen; sillä sinä maksat jokaiselle työnsä jälkeen.

13. Ja sinä HERra olet armollinen ja maxat jocaidzen ansions jälken.

13. Ja sine HERRA olet armolinen/ ia maxat iocaitzen ansionsa ielkin. (Ja sinä HERRA olet armollinen/ ja maksat jokaisen ansionsa jälkeen.)