PSALMI 34

Pelastetun kiitos.

1. Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois.

1. Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois.

1. Dawidin Psalmi cosca hän muotons muutti Abimelechin edesä joca hänen ajoi pois tyköäns ja hän meni pois.

1. Dauidin Psalmi/ coska hen Casuons mwtti Abimelechin edes/ ioca henen tyköens poisaioi ia hen poismeni. (Dawidin psalmi/ koska hän kaswonsa muutti Abimelechin edessä/ joka hänen tyköänsä pois ajoi ja hän poismeni.)

2. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.

(H34:2) Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.

2. MInä kijtän HERra aina hänen kijtoxens on alati minun suusani.

2. MIne kijten HERRA caikin aigoin/ henen kijtoxens pite alati oleman minun Suusani. (Minä kiitän HERRAA kaikin ajoin/ hänen kiitoksensa pitää alati olemaan minun suussani.)

3. Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.

2. Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.

3. Minun sielun kersca HERrasa että radolliset sen cuulewat ja iloidzewat.

3. Minun Sielun pite HERRALDA itzens kerskaman/ ette ne Radholiset pite sen cwleman ia iloitzeman. (Minun sielun pitää HERRALTA itsensä kerskaaman/ että ne raadolliset pitää sen kuuleman ja iloitseman.)

4. Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.

3. Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.

4. Ylistäkät HERra minun cansani ja corgottacam ynnä hänen nimens.

4. Ylisteket HERRA minun cansani/ ia yleskorghottakam ynne henen Nimeens. (Ylistäkäät HERRAA minun kanssani/ ja ylös korottakaamme ynnä hänen nimensä.)

5. Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.

4. Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.

5. Cosca minä HERra edzein wastais hän minua ja pelasti minun caikista wapistuxista.

5. Coska mine HERRA kyselin/ wastasi hen minua/ ia pelasti minun caikista wapistoxista. (Koska minä HERRAA kyselin/ wastasi hän minua/ ja pelasti minun kaikista wapistuksista.)

6. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

5. Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.

6. Jotca händä cadzowat ja häneen luottawat heidän caswons ei tule häpiään.

6. Jotca henen pälens catzouat/ ne yleswalgistetan/ ia heiden Casuons ei tule häpien. (Jotka hänen päällensä katsowat/ ne ylöswalkistetaan/ ja heidän kaswonsa ei tule häpeään.)

7. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.

6. Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.

7. Cosca radollinen huusi cuuli HERra händä ja autti hänen caikista tuskistans.

7. Coska teme Radholinen hwsi/ cwli HERRA henen/ ia autti henen caikista tuskistans. (Koska tämä raadollinen huusi/ kuuli HERRA hänen/ ja autti hänen kaikista tuskistansa.)

8. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

7. Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.

8. HERran Engeli pijrittä heitä jotca händä pelkäwät ja pelasta heitä.

8. HERRAN Engeli skantzapi ne ymberins/ iotca hende pelkeuet/ ia pelastapi heite. (HERRAN enkeli skantsaapi (piirittää) ne ympärinsä/ jotka häntä pelkääwät/ ja pelastaapi heitä.)

9. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

8. Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.

9. Maistacat ja cadzocat cuinga HERra on suloinen autuas on se joca häneen turwa.

9. Maistacat ia catzocat quinga sulainen on HERRA/ Autuas on se/ ioca henen pälens turua. (Maistakaat ja katsokaat kuinka sulainen on HERRA/ Autuas on se/ joka hänen päällensä turwaa.)

10. Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

9. Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.

10. Peljätkän HERra caicki hänen pyhäns: sillä jotca händä pelkäwät ei nijldä mitän puutu.

10. Pelietke HERRA te caiki henen Pyhens/ Sille iotca hende pelkeuet/ ei nijlte miteen pwtu. (Peljätkää HERRAA te kaikki hänen pyhänsä/ Sillä jotka häntä pelkääwät/ ei niiltä mitään puutu.)

11. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

10. Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.

11. Nuoret Lejonit pitä tarwidzeman ja isoman mutta jotca HERra edziwät ei heildä mitän hywä puutu.

11. Ne Rickaat pite taruitzeman/ ia isoman/ Mutta iotca HERRA etziuet/ ei heilde miten hyue pwtu. (Ne rikkaat pitää tarwitseman/ ja isoaman/ Mutta jotka HERRAA etsiwät/ ei heiltä mitää hywää puutu.)

12. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.

11. Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.

12. Tulcat tänne lapset cuulcat minua HERran pelgon minä teille opetan.

12. Tulcat tenne Lapset/ cwlka minua/ HERRAN pelghon mine teille opetan. (Tulkaat tänne lapset/ kuulkaa minua/ HERRAN pelon minä teille opetan.)

13. Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:

12. Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?

13. Cuca on joca hywä elämätä pyytä ? ja pidäis mielelläns hywiä päiwiä ?

13. Cuca ombi/ ioca hyue Elemete pyte? Ja pidheis kernasti hywije peiuie? (Kuka ompi/ joka hywää elämätä pyytää? Ja pitäisi kernaasti hywiä päiwiä?)

14. varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta

13. Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.

14. Warjele kieles pahudesta ja huules wilpi puhumasta.

14. Wariele sinun * Kieles pahudhesta/ ia sinun Hwles ettei he wiettelyste puhuisi. (Warjele sinun kielesi pahuudesta/ ja sinun huulesi ettei he wiettelystä puhuisi.)

15. vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

14. Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.

15. Lacka pahasta ja tee hywä edzi rauha ja noutele händä.

15. Lacka pahasta/ ia tee hyue/ etzi Rauha/ ia noutele hende. (Lakkaa pahasta/ ja tee hywää/ etsi rauhaa/ ja noutele häntä.)

16. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.

15. Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.

16. HERran silmät cadzowat wanhurcasta ja hänen corwans heidän parcuans.

16. HERRAN Silmet catzouat sen Wanhurskan päle/ ia henen Coruans heiden Parghunsa päle. (HERRAN silmät katsowat sen wanhurskaan päälle/ ja hänen korwansa heidän parkunsa päälle.)

17. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.

16. Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.

17. Mutta HERran caswo on pahointekiöitä wastan hucuttaxens maasta heidän muistoans.

17. Mutta HERRAN Casuo seiso ylitze pahantekiädhen/ nin ette hen * hucutta maasta heiden muistonsa. (Mutta HERRAN kaswo seisoo ylitse pahantekiäiden/ niin että hän hukuttaa maasta heidän muistonsa.)

18. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.

17. Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.

18. Cosca wanhurscat huutawat nijn HERra cuule ja pelasta heitä caikista tuskistans.

18. Coska ne Wanhurskat hwtauat/ nin HERRA cwlepi/ ia pelasta heite caikista heiden tuskistans. (Koska ne wanhurskaat huutawat/ niin HERRA kuuleepi/ ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.)

19. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

18. Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.

19. HERRA on juuri läsnä nijtä joilla on murhellinen sydän ja autta nijtä joilla on surkia mieli.

19. HERRA on iuri lesse nijte/ ioilla murhelinen Sydhen on/ ia auta nijte/ ioilla surkia mieli on. (HERRA on juuri läsnä niitä/ joilla murheellinen sydän on/ ja auttaa niitä/ joilla surkea mieli on.)

20. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

19. Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.

20. Wanhurscalle tapahtu paljo paha mutta HERra hänen nijstä caikista päästä.

20. Palio paha sille Wanhurskalle tapactu/ Mutta HERRA henen nijste caikista pästepi. (Paljon pahaa sille wanhurskaalle tapahtuu/ Mutta HERRA hänen niistä kaikista päästääpi.)

21. Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.

20. Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.

21. Hän kätke caicki hänen luuns ettei yxikän heistä mureta.

21. Hen ketke henelle caiki henen Luns/ ettei yxiken heiste mureta. (Hän kätkee hänelle kaikki hänen luunsa/ ettei yksikään heistä mureta.)

22. Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.

21. Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.

22. Pahus tappa jumalattoman ja jotca wanhurscasta wihawat he tulewat wicapääxi.

22. Sen Jumalattoman pite pahudhen tappaman/ ia iotca site Wanhurskasta wihauat/ he sauat nuchten. (Sen jumalattoman pitää pahuuden tappaman/ ja jotka sitä wanhurskasta wihaawat/ he saawat nuhteen.)

23. Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

22. Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.

23. HERRA lunasta palweliains sielut ja caicki jotca häneen toiwowat tulewat nuhtettomaxi.

23. HERRA lunastapi henen Palueliains Sielut/ ia caiki iotca henen pälens toiuouat/ he nuchtettomaxi tuleuat. (HERRA lunastaapi hänen palwelijainsa sielut/ ja kaikki jotka hänen päällensä toiwowat/ he nuhteettomaksi tulewat.)