PSALMI 141

Rukous kiusauksessa ja vihollisten ahdistaessa.

1. Daavidin virsi. Herra, minä huudan sinua, riennä minun tyköni. Ota korviisi minun ääneni, kun minä sinua huudan.

1. Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan.

1. Dawidin Psalmi. HERra minä huudan sinua riennä sinuas minun puoleen ota corwijs minun änen cosca minä sinua rucoilen.

1. Dauidin Psalmi. HERRA mine hwdhan sinun tyges/ rienne sinuas minun poleheni/ ymmerdhe minun änen/ coska mine sinua auxenihwdhan. (Dawidin psalmi. HERRA minä huudan sinun tykösi/ riennä sinuas minun puoleeni/ ymmärrä minun ääneni/ koska minä sinua awukseni huudan.)

2. Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri.

2. Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri.

2. Kelwatcon minun rucouxen sinun edesäs nijncuin sawuuhri minun käteni ylönnys nijncuin ehtouhri.

2. Keluatkon minun Rucouxen sinun edesses Ninquin yxi Sawwffri/ Minun Käteni ylennys/ ninquin yxi Ildawffri. (Kelwatkoon minun rukoukseni sinun edessäsi niinkuin yksi sawu-uhri/ Minun käteni ylennys/ niinkuin yksi iltauhri.)

3. Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.

3. Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.

3. HERra kätke minun suun ja warjele minun huuleni.

3. HERRA ketke minun Suun/ ia wariele minun hwleni. (HERRA kätke minun suuni/ ja warjele minun huuleni.)

4. Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa.

4. Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat.

4. Älä callista minun sydändäni mihingän pahuteen pitämän jumalatoinda meno pahointekiäin cansa etten minä söis nijstä jotca heille kelpawat.

4. Ele callista minun Sydhendeni mihingen pahuteen/ Ettei se pidheis Jumalattondt Menoa Pahointekiein cansa/ Eten mine söisi nijste/ iotca heiden lystende. (Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen/ ettei se pitäisi jumalatonta menoa pahointekijäin kanssa/ etten minä söisi niistä/ jotka heidän lystäntää.)

5. Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö. Sillä vielä vähän aikaa, niin minun rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy pahoin:

5. Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan.

5. Wanhurscas lyökän minua ystäwällisest ja laittacan minua se teke minun aiwa hywä nijncuin Balsam minun pääni päällä: sillä minä rucoilen alati ettei he minua wahingoidzis.

5. Se Wanhurskas löken minua ysteuelliseste/ ia laittacan minua/ Sen pite minun iwri hyue tekemen/ Ninquin Balsam minun Pääni päle/ Sille mine alati rucolen ettei he minua wahingoitzisi. (Se wanhurskas lyököön minua ystäwällisesti/ ja laittakaan minua/ Sen pitää minun juuri hywää tekemän/ niinkuin balsam minun pääni päälle/ Sillä minä alati rukoilen ettei he minua wahingoitsisi.)

6. heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin kuullaan minun sanani suloisiksi.

6. Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.

6. Heidän opettajans sysättäkön kiween nijn sijtte cuullan minun opetuxen suloisexi.

6. Heiden Opettaians sysetteköön yhteen Kiueen/ Nin sijtte cwllaan minun Opetuxen/ ette se swlaisa ombi. (Heidän opettajansa sysättäköön yhteen kiween/ niin sitten kuullaan minun opetukseni/ että se sulaisa ompi.)

7. Niinkuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin ovat meidän luumme hajotetut tuonelan kuilun suulle.

7. Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais.

7. Meidän luum owat hajotetut haman helwettijn nijncuin jocu maan repis ja caiwais.

7. Meiden Luun ouat haiotetut haman Heluetijn asti/ Ninquin iocu Maan repis ia caiuais. (Meidän luut owat hajoitetut hamaan helwettiin asti/ niinkuin joka maan repisi ja kaiwaisi.)

8. Mutta sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani.

8. Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää.

8. Sillä sinua HERra HERra minun silmäni cadzowat minä uscallan sinuun älä minun sieluani hyljä.

8. Sille sinun tyges HERRA Jumala minun Silmeni catzouat/ Mine vskallan sinun päles ele minun Sieluani poishylke. (Sillä sinun tykösi HERRA Jumala minun silmäni katsowat/ Minä uskallan sinun päällesi älä minun sieluani poishylkää.)

9. Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista.

9. Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.

9. Warjele minua sijtä paulasta jonga he asetit eteeni ja pahointekiäin ansasta.

9. Wariele minua sijte Paulasta/ ionga he eteeni asetit/ Ja ninen Pahointekiein Ansasta. (Warjele minua siitä paulasta/ jonka he eteeni asetit/ Ja niiden pahointekijäin ansasta.)

10. Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa; mutta suo minun ne välttää.

10. Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse.

10. Jumalattomat langewat toinen toisens cansa omijn werckoihins mutta minä aina pääsen.

10. Ne Jumalattomat langeuat toinen toisens cansa heiden omihin Wercohins/ Mutta mine sillä wälillä welten. (Ne jumalattomat lankeawat toinen toisensa kanssa heidän omiin werkkoihinsa/ Mutta minä sillä wälillä wältän.)