1 luku

Daavid saa sanoman Saulin ja Joonatanin kuolemasta. Daavidin itkuvirsi.

1. Saulin kuoleman jälkeen, kun Daavid, voitettuaan amalekilaiset, oli palannut takaisin ja ollut Siklagissa pari päivää,

1. Ja tapahtui Saulin kuoleman jälkeen, kuin David oli palannut Amalekilaisten taposta, oli David Ziklagissa kaksi päivää.

1. JA Saulin cuoleman jälken cosca Dawid oli palainnut Amalechiterein tapost oli hän Ziklagis caxi päiwä.

2. tuli kolmantena päivänä eräs mies leiristä Saulin luota, vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä. Ja tullessaan Daavidin luo hän heittäytyi maahan ja osoitti kunnioitusta.

2. Katso, kolmantena päivänä tuli yksi mies Saulin leiristä reväistyillä vaatteilla ja multaa päänsä päällä. Ja kuin hän tuli Davidin tykö, lankesi hän maahan ja kumarsi.

2. Cadzo colmandena päiwänä tuli yxi mies Saulin leirist rewäistyillä waatteilla ja mulda hänen pääns päällä. Ja cuin hän tuli Dawidin tygö langeis hän maahan ja cumarsi.

3. Daavid kysyi häneltä: Mistä tulet? Hän vastasi hänelle: Minä olen päässyt pakoon Israelin leiristä.

3. David sanoi hänelle: kustas tulet? Ja hän sanoi hänelle: minä olen paennut Israelin leiristä.

3. Dawid sanoi hänelle: custas tulet? hän sanoi: minä olen paennut Israelin leirist.

4. Niin Daavid sanoi hänelle: Miten on asiat? Kerro minulle. Hän vastasi: Väki on paennut taistelusta, paljon väkeä on kaatunut ja kuollut; myöskin Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet.

4. David sanoi hänelle: sanos minulle, mitä siellä on tapahtunut? Hän vastasi: väki on paennut sodasta, ja paljo väkeä on langennut ja kuollut, ja myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet.

4. Dawid sanoi hänelle: sanos minulle mitä siellä on tapahtunut? hän wastais: wäki on paennut sodast ja paljo wäke on tapettu ja Saul on myös cuollut ja hänen poicans Jonathan.

5. Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?

5. David sanoi nuorukaiselle, joka näitä ilmoitti: mistä sinä tiedät Saulin ja hänen poikansa Jonatanin kuolleeksi?

5. DAwid sanoi sille nuorucaiselle joca näitä ilmoitti: mistäs tiedät Saulin ja hänen poicans Jonathanin cuollexi?

6. Nuori mies, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: Minä tulin sattumalta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä.

6. Nuorukainen, joka hänelle sitä ilmoitti, sanoi: minä tulin tapaturmasta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul oli langennut omaan keihääseensä, ja katso, rattaat ja hevosmiehet ajoivat häntä takaa.

6. Nuorucainen sanoi: minä tulin tapaturmast Gilboan wuorelle ja cadzo Saul oli langennut omaan keihäseens ja rattat ja hewoismiehet ajoit händä taca.

7. Hän kääntyi taakseen ja nähdessään minut hän huusi minua; minä vastasin: 'Tässä olen.'

7. Ja sitte hän käänsi hänensä, ja näki minun ja kutsui tykönsä, ja minä sanoin: tässä minä olen.

7. Ja sijttecuin hän käänsi hänens ja näki minun ja cudzui tygöns ja minä sanoin: täsä minä olen.

8. Niin hän kysyi minulta: 'Kuka olet?' Minä vastasin hänelle: 'Olen amalekilainen.'

8. Hän sanoi minulle: kuka sinä olet? Minä vastasin: minä olen Amalekilainen.

8. Hän sanoi: cucas olet? minä wastaisin: minä olen Amalechiteri.

9. Sitten hän sanoi minulle: 'Astu luokseni ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä.'

9. Ja hän sanoi minulle: tules minun tyköni ja tapa minua; sillä minä ahdistetaan kovin ja minun henkeni on vielä kokonainen minussa.

9. Ja hän sanoi minulle: tules minun tygöni ja tapa minua: sillä minä ahdistetan cowin ja minun hengen on wielä coconainen minus.

10. Niin minä astuin hänen luoksensa ja surmasin hänet, sillä minä käsitin, ettei hän sortumisensa jälkeen jäisi henkiin. Ja minä otin kruunun, joka oli hänen päässänsä, ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni.

10. Niin minä menin hänen tykönsä ja tapoin hänen; sillä minä tiesin, ettei hän olisi kuitenkaan sen lankeemisen jälkeen elänyt. Ja minä otin kruunun hänen päästänsä ja käsirenkaat hänen kädestänsä ja toin ne tänne minun herralleni.

10. Nijn minä menin hänen tygöns ja tapoin hänen: sillä minä tiesin ettei hän olis cuitengan sen langemisen jälken elänyt. Ja minä otin cruunun hänen päästäns ja käsirengat hänen kädestäns ja toin ne tänne sinulle minun Herralleni.

11. Niin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne; samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssansa.

11. Silloin tarttui David vaatteisiinsa ja repäisi ne; niin myös joka mies, joka hänen kanssansa oli,

11. Silloin tartui Dawid waatteisijns ja rewäis ne nijn myös jocamies cuin hänen cansans oli.

12. Ja he pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan.

12. Ja valittivat ja itkivät, ja paastosivat ehtoosen asti, Saulin ja hänen poikansa Jonatanin tähden, ja Herran kansan tähden, ja Israelin huoneen tähden, että ne miekan kautta langenneet olivat.

12. Ja surit ja itkit ja paastoisit ehtosen asti Saulin ja hänen poicans Jonathanin tähden ja HERran Canssan tähden ja Israelin huonen tähden että ne miecan cautta langennet olit.

13. Ja Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka oli hänelle kertonut tämän: Mistä sinä olet? Hän vastasi: Minä olen täällä muukalaisena elävän amalekilaisen miehen poika.

13. Ja David sanoi nuorukaiselle, joka näitä hänelle ilmoitti: kusta sinä olet? Hän sanoi: minä olen muukalaisen Amalekilaisen poika.

13. JA Dawid sanoi nuorucaiselle joca näitä ilmoitti: custas olet? hän sanoi: minä olen muucalaisen Amalechiterin poica.

14. Daavid sanoi hänelle: Kuinka et peljännyt ojentaa kättäsi tuhotaksesi Herran voidellun?

14. David sanoi hänelle: miksi et peljännyt laskea kättäs tappamaan Herran voideltua?

14. Dawid sanoi hänelle: mixes peljännyt laske sinun kättäs ja tappa HERran woideltua?

15. Ja Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: Käy tänne, lyö hänet kuoliaaksi. Ja hän iski hänet kuoliaaksi.

15. Ja David kutsui yhden palvelioistansa ja sanoi: tule tänne ja lyö häntä. Ja hän löi hänen kuoliaaksi.

15. Ja Dawid sanoi yhdelle hänen nuorista miehistäns: tule tänne ja lyö händä. Ja hän löi hänen cuoliaxi.

16. Mutta Daavid sanoi hänelle: Sinun veresi tulkoon oman pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: 'Minä olen surmannut Herran voidellun'.

16. Niin sanoi David hänelle: sinun veres olkoon sinun pääs päällä; sillä sinun suus on todistanut itse sinuas vastaan ja sanonut: minä olen Herran voidellun tappanut.

16. Nijn sanoi Dawid hänelle: sinun weres olcon sinun pääs päälle: sillä sinun suus on todistanut idze sinuas wastan ja sanonut: minä olen HERran woidellun tappanut.

17. Ja Daavid viritti tämän itkuvirren Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista

17. Ja David valitti tämän valituksen Saulin ja Jonatanin hänen poikansa ylitse,

17. JA Dawid walitti tämän walituxen Saulin ja Jonathanin hänen poicans tähden.

18. ja käski opettaa sen, Jousilaulun, Juudan pojille: katso, se on kirjoitettuna Oikeamielisen kirjassa:

18. Ja käski opettaa Juudan lapsia Joutsivirren: katso, se on kirjoitettu Hurskasten kirjassa.

18. Ja käski opetta Judan lapsia joudzeen cadzo se on kirjoitettu hurscasten kirjas.

19. Sinun kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet!

19. O Israelin kunnia! sinun kukkuloillas ovat surmatut: kuinka sankarit ovat langenneet?

19. Israelin jaloimmat owat sinun cuckuloillas surmatut cuinga Sangarit owat langennet?

20. Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.

20. Älkäät sanoko sitä Gatissa, älkäät myös ilmoittako Askalonin kaduilla, ettei Philistealaisten tyttäret iloitsisi eikä ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.

20. Älkät sanoco sitä Gathis älkät myös ilmoittaco Aschalonin catuilla ettei Philisterein tyttäret iloidzis eikä ymbärinsleickamattomain tyttäret riemuidzis.

21. Te Gilboan vuoret, älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä siellä on poisviskattuna sankarien kilpi, Saulin kilpi, öljyllä voitelematonna.

21. Te Gilboan vuoret, älköön tulko kaste eikä sade teidän päällenne, älköön myös olko pellot, joista ylennysuhri tulee; sillä siellä on väkeväin kilpi lyöty maahan, Saulin kilpi, niinkuin ei hän olisikaan ollut öljyllä voideltu.

21. Te Gilboan wuoret älkön tulco caste eikä sade teidän päällen älkön myös olco pellot joista ylönnysuhri tule: sillä siellä on wäkewitten kilpi lyöty maahan Saulin kilpi nijncuin ei hän oliscan ollut öljyllä woideltu.

22. Kaatuneitten verta, sankarien ytimiä ei Joonatanin jousi väistänyt, eikä tyhjänä palannut Saulin miekka.

22. Jonatanin joutsi ei harhaillut tapettuin verestä ja voimallisten lihavuudesta, ja Saulin miekka ei palajanut tyhjänä.

22. Jonathanin joudzi ei harhaillut ja Saulin miecka ei ollut tyhjä tapettuin werestä ja Sangarein lihawudesta.

23. Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat, olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat, olivat nopeammat kuin kotkat, leijonia väkevämmät.

23. Saul ja Jonatan, rakkaat ja suloiset eläissänsä, ei ole myös kuollessansa eroitetut: liukkaammat kuin kotka ja väkevämmät kuin jalopeurat.

23. Saul ja Jonathan suloiset ja rackat eläisäns ei ole myös cuollesansackan eroitetut liuckammat cuin cotca ja wäkewemmät cuin Lejonit.

24. Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin, joka kiinnitti pukuunne kultahelyjä.

24. Te Israelin tyttäret, itkekäät Saulia, joka teidän vaatetti tulipunaisilla koriasti ja kaunisti teidän vaatteenne kultaisella kaunistuksella.

24. Te Israelin tyttäret itkekät Saulia joca teidän waatetti rosinpunaisilla corjast ja caunisti teidän waatten cullaisilla caunistuxilla.

25. Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi.

25. Kuinka sankarit ovat langenneet sodassa? Jonatan on myös tapettu sinun kukkuloillas.

25. Cuinga Sangarit owat langennet sodas? Jonathan on myös tapettu sinun cuckuloillas.

26. Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.

26. Minä suren suuresti sinun tähtes, minun veljeni Jonatan. Sinä olit minulle juuri rakas: sinun rakkautes oli suurempi minulle kuin vaimoin rakkaus.

26. Minä suren suurest sinun tähtes weljen Jonathan sinä olit minulle juuri racas sinun rackaudes oli suurembi minulle cuin waimoin rackaus.

27. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, kuinka ovat hukkuneet taisteluaseet!

27. Kuinka ovat sankarit langenneet, ja sota-aseet tulleet pois?

27. Cuinga owat Sangarit langennet ja sotaaset tullet pois?