PSALMI 115

Herralle ainoalle kunnia.

1. Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.

1. Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.

1. EI meille HERra ei meille waan sinun nimelles anna cunnia sinun armos ja totudes tähden.

1. EI meille HERRA/ ei meille/ waan sinun Nimelles anna Cunnia/ sinun Armos ia Totudhes teden. (Ei meille HERRA/ ei meille waan sinun nimellesi anna kunnia/ sinun armos ja totuutes tähden.)

2. Miksi pakanat saisivat sanoa: Missä on heidän Jumalansa?

2. Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?

2. Mixi pacanat sanowat: cusa on nyt heidän Jumalans ?

2. Mixi Pacanat sanouat/ Cussa on nyt heiden Jumalans? (Miksi pakanat sanowat/ Kussa on nyt heidän Jumalansa?)

3. Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.

3. Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.

3. Mutta meidän Jumalam on taiwasa mitä ikänäns hän tahto sitä hän teke.

3. Mutta meiden Jumalan ombi Taiuasa/ mite ikenens hen tacto/ site hen tekepi. (Mutta meidän Jumalan ompi taiwaassa/ mitä ikänänsä hän tahtoo/ sitä hän tekeepi.)

4. Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

4. Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.

4. Waan heidän epäjumalans owat hopia ja culda ihmisten käsillä tehdyt.

4. Waan heiden Epeiumalans ouat Hopia ia Cwlda/ Inhimisten käsille tedhyt. (Waan heidän epäjumalansa owat hopea ja kulta/ ihmisten käsillä tehdyt.)

5. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.

5. Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.

5. Heillä on suu ja ei puhu heillä owat silmät ja ei näe.

5. Heille on Sw ia euet puhu/ Heille ouat Silmet ia euet näe. (Heillä on suu ja eiwät puhu/ Heillä on silmät ja eiwät näe.)

6. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.

6. Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.

6. Heillä owat corwat ja ei cuule heillä owat sieramet ja ei he haista.

6. Heille ouat Coruat ia euet cwle/ Heille ouat Sieramet ia euet he haista. (Heillä owat korwat ja eiwät kuule/ Heillä on sieraimet ja eiwät he haista.)

7. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.

7. Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.

7. Heillä owat kädet ja ei rupe heillä owat jalat ja ei käy ja ei puhu heidän curcustans.

7. Heille ouat Kädhet ia euet rupe/ Jalghat heille ouat/ ia euet keu/ Ja euet puhu heiden Curckuns cautta. (Heillä owat kädet ja eiwät rupea/ Jalat heillä owat/ ja eiwät käy/ Ja eiwät puhu heidän kurkkunsa kautta.)

8. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.

8. Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.

8. Jotca nijtä tekewät he owat heidän caltaisens ja caicki jotca heihin uscaldawat.

8. Jotca sencaltaisit tekeuet/ he ouat heiden motoisens/ Ja caiki iotca heiden pälens vskaltauat. (Jotka senkaltaisia tekewät/ he owat heidän muotoinensa/ ja kaikki jotka heidän päällensä uskaltawat.)

9. Israel, turvaa Herraan — hän on heidän apunsa ja kilpensä.

9. Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

9. Mutta Israel toiwocan HERran päälle hän on heidän apuns ja kilpens.

9. Mutta Israel toiuocan HERRAN päle/ Hen ombi heiden Apunsa ia Kilpense. (Mutta Israel toiwokaan HERRAN päälle/ Hän ompi heidän apunsa ja kilpensä.)

10. Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan — hän on heidän apunsa ja kilpensä.

10. Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

10. Aaronin huone toiwocan HERran päälle hän on heidän apuns ja kilpens.

10. Se Aaronin Hone toiuocan HERRAN päle/ Hen ombi heiden Apunsa ia Kilpense. (Se Aaronin huone toiwokaan HERRAN päälle/ Hän ompi heidän apunsa ja kilpensä.)

11. Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan — hän on heidän apunsa ja kilpensä.

11. Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

11. Jotca HERra pelkäwät toiwocan myös HERran päälle hän on heidän apuns ja kilpens.

11. Jotca HERRA pelkeuet/ ne toiuocan mös HERRAN päle Hen ombi heiden Apunsa ia Kilpense. (Jotka HERRAA pelkääwät/ ne toiwokaan myös HERRAN päälle/ Hän ompi heidän apunsa ja kilpensä.)

12. Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,

12. Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.

12. HERRA muista meitä ja siuna meitä hän siuna Israelin huonen hän siuna Aaronin huonen.

12. HERRA muistapi meiden pälen ia siugnapi meite/ Hen siugnapi Israelin Honen/ Hen siugnapi Aaronin Honen. (HERRA muistaapi meidän päällen ja siunaapi meitä/ Hän siunaapi Israelin huoneen/ Hän siunaapi Aaronin huoneen.)

13. hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.

13. Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.

13. Hän siuna ne cuin HERra pelkäwät sekä pienet että suuret.

13. Hen siugnapi ne quin HERRA pelkeuet/ seke pienet ette swret. (Hän siunaapi ne kuin HERRAA pelkääwät/ sekä pienet että suuret.)

14. Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.

14. Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.

14. HERRA siunatcon teitä enämmin ja enämmin teitä ja teidän lapsian.

14. HERRA siugnatkan teite/ iota enemen site enemin/ Teite ia teiden Lapsianne. (HERRA siunatkaan teitä/ jota enemmin sitä enemmin/ teitä ja teidän lapsianne.)

15. Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

15. Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.

15. Te oletta HERran siunatut joca taiwan ja maan on tehnyt.

15. Te oletta ne HERRAN siugnatut/ Joca Taiuan ia Maan tehnyt on. (Te olette ne HERRAN siunatut/ joka taiwaan ja maan tehnyt on.)

16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.

16. Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.

16. Taiwas on coconans HERran mutta maan on hän ihmisten lapsille andanut.

16. Se Taiuas ombi coconans HERRAN/ Mutta Maan hen on Inhimisten Lapsille andanut. (Se taiwas ompi kokonansa HERRAN/ mutta maan hän on ihmisten lapsille antanut.)

17. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.

17. Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.

17. Cuollet ei taida sinua HERra kijttä eikä ne jotca menewät alas hiljaisuteen.

17. Ne Coolluet euet taidha sinua HERRA kijtte/ Eike mös caiki ne quin alasmeneuet sihen hiliasutehen. (Ne kuolleet eiwät taida sinua HERRAA kiittää/ eikä myös kaikki ne kuin alasmenewät siihen hiljaisuuteen.)

18. Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!

18. Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!

18. Mutta me kijtäm HERra hamast nyt ja ijancaickiseen. Halleluja.

18. Mutta me kijtemme HERRA/ hamast nyt ia ijancaikisutehen asti. Halleluia. (Mutta me kiitämme HERRAA/ hamasta nyt ja iankaikkisuuteen asti. Halleluja.)